Konseptina kansanmurha – haastattelussa Pure Wrath

Indonesialaisen äärimetallin mielenkiintoisimpiin nimiin kuuluva Pure Wrath laulaa uudella albumillaan väkevistä teemoista.

Hymn to the Woeful Hearts on kolmas albumisi. Minkälaisesta julkaisusta on kyse?

– Sillä on aiempaa syvempi merkitys ja se on musiikillisesti suoraviivaisempi, meluisampi ja vahvaluonteisempi, multi-instrumentalisti Januaryo ”Ryo” Hardy luettelee.

– Pandemiarajoitukset sallivat käyttää levyyn paljon aikaa, mutta niistä johtuen monissa sen osissa on myös aika aggressiivinen tunnelma.

Albumilla on poikkeuksellisen vahva konsepti, joka perustuu vuonna 1965 tapahtuneeseen Indonesian kansanmurhaan siinä lapsensa menettäneen äidin näkökulmasta.

Kuinka päädyit tällaiseen tarinaan?

– Tätä tapahtumaa on pidetty kaikkien näiden vuosien ajan kansallisen propagandan peitossa. Siitä ei kerrota kouluissa, joten yhteiskunta hädin tuskin tiedostaa sellaista koskaan edes tapahtuneen. Uudempien sukupolvien tulee tietää, mitä yli viisi vuosikymmentä sitten tapahtui, vuonna 1994 syntynyt Ryo valistaa.

Pure Wrathin musiikki on mallikkaasti toteutettua ja mahtipontista modernia black metalia, joka kestää ainakin toistaiseksi matalasta profiilistaan huolimatta vertailun minkä tahansa tunnetumman nimen kanssa.

Mitkä artistit ovat vaikuttaneet sävellystyöhösi eniten?

– Kasvoin kuunnellen Emperoria, Taakea ja Dissectioniä. Samoihin aikoihin, kun perustin tämän projektin, löysin Saorin, Winterfyllethin, Wodensthronen, Havukruunun ja Vallenduskin, jotka ovat loistavia bändejä.

Pure Wrath on pysynyt Ryon sooloprojektina, vaikkakin uuden levyn rummut tykitti ukrainalainen Yuriy Kononov. Mahdollisia tulevia keikkoja varten on kasassa vuonna 2019 koottu livekokoonpano.

Ryo kertoo haluavansa pitää musiikkinsa niin henkilökohtaisena kuin mahdollista.

– Tahdon olla vastuussa kaikesta niin pitkälle kuin kykenen. Tämä projekti tulee aina olemaan eräänlainen henkilökohtainen tutkimusmatkani elämässä.

Indonesialainen metalliskene on tuntematonta aluetta sekä minulle että varmaan myös suurimmalle osalle muista suomalaisista metallifaneista. Mitä teillä päin oikein tapahtuu?

– Ymmärrän, että kenttä on eurooppalaisille etäinen, mutta skenemme on aika iso ja kasvanut hurjasti viimeisen viidentoista vuoden aikana. Jotkut voivat jopa tehdä elantonsa täysipäiväisinä metallimuusikkoina.

– Hankalinta meille on, että on liian kallista lähteä Eurooppaan levittämään musiikkiamme, ja vaikka siihen olisikin rahaa, keikkajärjestäjät ovat skeptisiä tuntemattomien bändien suhteen, joilla ei ole fanipohjaa Euroopassa. Moni paikallinen bändi on kuitenkin kiinnitetty eurooppalaiselle lafkalle, joten tunnettuus on kasvanut.

– Paikallisista yhtyeistä voin suositella Vallenduskia, Exhumationiä, Massakrea, Choriaa, Dusk in Silencea, Finsternis Moontoothia, Sethosia, Kalaa, Nansarunaita, Upamsua ja Obliteratea.

Julkaistu Infernossa 1/2022.

Lisää luettavaa