”Kukapa ei pitäisi hyvästä juustosta?” – haastattelussa In Mourning

Moniulotteista melodista death metalia soittavan ruotsalaisen In Mourningin vuonna 2012 alkaneen albumitrilogian viimeinen osa myrskyää ilmoille suoraan sydämestä.

Kuva: Jonna Andersson

Garden of Storms kuulostaa energisimmältä ja dynaamisimmalta levyltänne. Mitä mieltä olette tästä väitteestä?

– Joo, voin kyllä allekirjoittaa tuon, kitaristi-laulaja Björn Pettersson myöntää.

– Sillä tapahtuu vähän kaikenlaista, ja vaikka albumi on voimakas, se on minusta silti musikaalisin ja sulavin teoksemme. Tällaiset kommentit kuulostavat tietysti kamalilta kliseiltä, koska kaikki tuntevat samoin uusinta levyään kohtaan – tai ainakin heidän tulisi tuntea.

– Garden of Storms tuntuu kaikkinensa vähän kuin comebackiltä, ja siltä löytyy myös hyviä fiiliksiä, joita Afterglow’lla [2016] ei oikeastaan ollut. Olemme bändinä paremmassa jamassa kuin Afterglow’n aikaan, ja sillä on kyllä merkityksensä.

Heijastuvatko hyvät fiilikset myös sanoituksiin?

– Minä ja Tim [Nedergård, kitara] teimme tekstien kanssa kovan työn, Pettersson avaa.

– Kahden edellisen levyn sanoitukset kirjoitin Pierren [Stam, entinen basisti] kanssa. Niillä aloitimme konseptin, joka päättyy tälle uudelle albumille. Kahden edellisen kiekon tarina oli tavallaan aika mytologinen, ja ujutimme sen sisään hieman todellisen elämän juttuja kuten omia ajatuksiamme ja mietteitämme. Garden of Stormsin sanoitukset lähtivät taas suoraan sydämestä, ja minulle ”myrskyjen puutarha” tarkoittaa sydäntä – siis paikkaa, jossa myrskyää eniten.

– No joo, tuo kuulostaa aika juustoiselta, mutta kukapa ei pitäisi hyvästä juustosta?

Olette kertoneet työskennelleenne tällä kertaa täysin uusilla tavoilla. Mitä se tarkoittaa?

– Monet asiat pysyivät samoina kuin ennen, koska pohjimmiltaanhan kyse on raskaan metallilevyn tekemisestä. Meillä oli kuitenkin mukana kaksi uutta jäsentä, joista toinen asuu kaukana meistä muista, mikä aiheutti muutoksia.

– Kun etsimme uutta rumpalia, pistimme nettiin ilmoituksen, johon Jocke [Joakim Strandberg-Nilsson] vastasi. Lähettelimme videoita ja musiikkia puolin ja toisin, ja ensimmäinen kerta, kun näimme hänen soittavan livenä, oli vasta studiossa. Emme treenanneet yhtyeenä siten kuin olimme tottuneet.

Kuinka helppoa tai vaikeaa uusien jäsenten löytyminen oli?

– Minulle henkilökohtaisesti on todella hankalaa, kun ihmiset bändissä vaihtuvat. On olemassa niin paljon eri juttuja, joiden täytyy osua kohdilleen ennen kuin homma saadaan toimimaan, joten prosessi oli hankala, vaikka uusien soittajien löytyminen olikin suhteellisen helppoa.

– Tunsimme Svallen [Sebastian Svalland] entuudestaan, ja hän on hemmetinmoinen basisti, joten mies istui porukkaan heti. Jocken kanssa homma oli enemmän arpomista, koska emme tunteneet häntä ollenkaan, mutta huomasimme, että hän on kova rumpali. Olemme onnekkaita, sillä Jocke osoittautui myös todella loistavaksi tyypiksi.

Taitaa olla liian aikaista puhua tulevasta, mutta oletteko ehtineet miettiä elämää albumitrilogian jälkeen?

– On todellakin liian aikaista, enkä halua vielä edes ajatella seuraavaa julkaisua. Olen iloinen siitä, millainen uudesta levystä tuli, ja kaikki on mennyt toistaiseksi todella hyvin.

– Heitämme pienen kiertueen Norjassa Sublime Eyesin kanssa, ja sen jälkeen lähdemme rundaamaan Eurooppaa Omnium Gatherumin ja Heidran kanssa. Teemme hommat nyt viimeisen päälle, kuten aina olemme halunneet. Muutamat kesäfestarit olisi mukava vetää, ja ehkä sitten… ehkä sen jälkeen voimme puhua tulevasta.

Julkaistu Infernossa 8/2019.