Doomin ja post-metalin välillä seilaava ja siinä sivussa useiden tyylien suuntaan kurotteleva Hanging Garden palaa I Am Become -levyllään pari askelta lähemmäs alkuaikojensa tuomio-osastoa. Jussi Hämäläinen sanoo tämän olevan vastapainoa Blackout Whiteout -albumin (2015) ja Hereafter-ep:n (2016) ambient- ja pop-elementeille.
Tällainen vastareaktio uusia biisejä säveltäessä tulee kitaristin mukaan hyvin luonnollisesti ja pitää omaa mielenkiintoa yllä.
– Kun oli tehnyt vähän kevyempää kamaa, nyt halusi tehdä raskaampaa. Seuraavaksi haluaa sitten tehdä joko vielä överiraskaampaa tai voi vaikka palata taas kevyempään, Hämäläinen sanoo.
Vaikka bändissä on tätä nykyä neljä säveltäjää ja kokeiluja on tehty suuntaan jos toiseen, punainen lanka ei ole kadonnut.
– Siitä eteenpäin, kun kokoonpano enemmän tai vähemmän vakiintui, on ollut tietty yhtenäisyys. Eka levy oli doomia, toka post-metal-maailmasta ja siitä eteenpäin on menty välissä ja flirttailtu molempiin suuntiin. Ollaan aika lailla hyväksytty kaikki, mitä säveltäjät tuo pöytään, ja luotettu siihen, että kun se menee bändin filtterin läpi, se kuulostaa meiltä.
– Ja myös koherentilta kokonaisuudelta. Toistaiseksi tässä on onnistuttu. Ehkä ep:n kohdalla vähän epäröi, että onko nämä nyt liian erilaisia, mutta kyllä sekin sitten vissiin toimi, laulaja Toni Toivonen pohtii.
– Sinänsä helppoa, kun ei ole kaupallisia menestyspaineita, niin voi tehdä mitä haluaa, Hämäläinen lisää.
Vaihtelu kunniaan
Edellisillä julkaisuilla on kuultu monia vierailijoita The Moth Gathererin Victor Wegebornista Swallow the Sunin Mikko Kotamäen kautta October Tidesta ja Katatoniasta tuttuun Fredrik Norrmaniin. Vieraita löytyy myös uudelta levyltä Niko Kalliojärven (Amoral, Humavoid) sekä Tomi Joutsenen (Amorphis, Hallatar) muodossa.
Syy ulkopuolisten tahojen käyttämiseen on Hämäläisen mukaan yksinkertainen.
– Se on tosi kivaa! Ja turha sitä on valehdella: onhan se helvetin hyvää promoa, niin meille kuin… no, ehkä Amorphis ei tartte meiltä promoa, mutta vaikka Moth Gathererille, jonka kanssa me liikutaan suunnilleen samalla tasolla. Mutta pääasiassa on vaan helvetin siistiä, että joku tuo biisiin ihan toisenlaisen tatsin.
– Yllättävän helposti ja ihan hyvällä hengellä tuollaiset isotkin nimet suostuu mukaan. Tomiin törmättiin laivalla, kun meillä oli keikka Tallinnassa, ja me kysyttiin, lähteekö se messiin. Silloin oltiin tekemässä ep:tä, jonka koko pointti oli nuo vierailevat laulajat. Mutta Amorphisilla oli sitten joku kiertue eli aikataulut ei natsanneet, joten sovittiin, että se tulee sitten täyspitkälle. Norrmania taas pyysin mukaan ihan Facebookissa ja hän soitti kitarajuttunsa kotonaan. Nykyteknologia mahdollistaa tämän!
I Am Become on siitä erikoinen albumi, että sillä on kaksi miksaajaa: bändin luottomies Toni Kimpimäki ja samassa studiossa työskentelevä Mikko Herranen.
– Levylle oli tarkoitus tulla selvästi A- ja B-puoli, jotka olisivat olleet kuin kaksi eri maailmaa, yö ja päivä. Demovaiheesta lopullisiin versioihin tullessa biisit lähestyivät kuitenkin niin paljon toisiaan, ettei selkeää jakoa tullutkaan. Miksaajat jakoivat sitten biisit keskenään omien mieltymystensä mukaan. Se tuntui mielenkiintoiselta idealta, ja heillä oli itselläänkin ollut pitkään haave miksata joskus levy yhdessä, Hämäläinen avaa.
Levy on soundillisesti lopulta hyvinkin yhtenäinen, eli miksaajien kädenjäljissä ei ole kovin merkittävää eroa. Ei sillä, että vaihtelukaan olisi kuulemma haitannut.
– Puhuttiin heidän kanssaan, että eihän baarissakaan istuessa haittaa, jos tulee erilaisia biisejä peräkkäin. Ei se siis haittaa levylläkään. Ainakin mä pidän sitä ihan piristävänä, Hämäläinen toteaa.
– Jos mennään rokkigenren ulkopuolella, niin sehän on tosi tyypillistä, ettei albumikokonaisuuksissa ole sellaista yhdenmukaisuutta. Jostain syystä rokkiin ja metalliin on tullut se ajatus, että levyllä pitää olla identtinen soundi biisien välillä, Toivonen pohtii.
Raskaita aiheita hyvällä maulla
Sanoituksellisesti I Am Become pyörii genrelle tyypillisessä aihepiirissä, mutta mielenkiintoisella ja perinteistä poikkeavalla tavalla. Kaikki kappaleet liittyvät kuolemaan, poistumiseen ja asioiden loppumiseen. Biisien sekaan on upotettu suomenkielisiä katkelmia oikeista muistokirjoituksista, ja jokainen kappale on osoitettu ja omistettu jollekin bändin lähipiiriin kuuluneelle henkilölle.
Toivonen avaa konseptin saaneen alkunsa Hereafter-ep:lle tehdyn Where the Tides Collide -kappaleen sanoista, joissa on katkelma hänen isänsä muistokirjoituksesta. Syntyi ajatus pohjata kokonainen levy samalle idealle. Tämä myös selittää, miksi aiemmin englanniksi pelannut yhtye laulaa yhtäkkiä myös suomeksi.
– Tuntui teennäiseltä lähteä kääntämään suomeksi tehtyjä muistokirjoituksia englanniksi. Ja olihan se myös hauskaa vaihtelua, Toivonen sanoo.
Muistokirjoituksesta on napattu myös koko levyn avaava pätkä, jonka moni H.P. Lovecraftia lukenut tunnistaa. Ovatpahan samaa alkuperäistekstiä käyttäneet muun muassa Metallica ja Iron Maidenkin.
– Olen itse fiilistellyt Lovecraftia ja Cthulhu-mytologiaa pitkään, mutta se ei ole tullut omissa bänditouhuissa vielä jostain syystä esille. Tämä osui nyt sitten täydellisesti, vaikka pohdinkin pitkään, kehtaako kenties kaikkein kuuluisinta Lovecraft-lainausta ottaa mukaan – ja vielä koko levyn alkuun!
Levyllä liikutaan todella henkilökohtaisella tasolla, mutta Toivonen sanoo viime levyn puhtaasti omista angsteista lähteneiden tekstien olleen hänelle itselleen paljon synkempiä ja henkilökohtaisempia. Helppoa I Am Becomen teemojenkaan käsitteleminen ei ollut.
– Kyllä sitä jonkun verran piti pohtia, uskaltaako näistä laulaa. Tein paljon yhteistyötä omaisten kanssa, että miten ja minkälainen teksti kirjoitetaan. Vaikka muutaman kerran meinasin kyllä pyörtää koko ajatuksen, tässä onnistuttiin mun mielestä käsittelemään raskaita aiheita hyvällä maulla.
Vaikka levyllä on sekaisin englantia ja suomea, bändillä ei ole aikomusta tai intressiä lähteä kokeilemaan siipiään suomen kielellä. Kokonaan suomeksi laulettua levyä ei siis ole lähitulevaisuudessa tiedossa.
– Henkilökohtaisella tasolla kielellä ei ole merkitystä, mutta jos tässä touhussa nyt on joku pieni kaupallinen motivaatio, niin veikkaan, että suurin osa niistä, jotka diggailee meidän musaa, on kuitenkin muualta kuin Suomesta. Se ei sitten välttämättä ihan avautuisi heille, Toivonen tuumaa.
– Helpompaahan englanniksi sanoittaminen on, koska suomi on koruttomuudessaan todella armoton kieli ja kuulostaa tosi helposti lattealta. Englanti antaa kliseet ja banaalin kielenkäytön helpommin anteeksi.
Mieluummin levyjä kuin keikkoja
Hanging Garden heittää levyjulkkarikeikan joulukuussa Shape of Despairin ja The Moth Gathererin kanssa, mutta yhtyeellä ei ole sen enempää keikkasuunnitelmia. Vaikka bändit puhuvat usein keikkailemisen olevan elinehto kuihtuneen levymyynnin vuoksi, Hanging Garden poikkeaa tässä suhteessa kollegoistaan.
– Ollaan tietoisesti päätetty, ettei me rundata vaan julkaistaan sen sijaan mahdollisimman paljon kamaa, Hämäläinen toteaa.
– Kaikilla on siviilityöt ja puolella perhettä, joten vaatii aikamoisen panostuksen, jos lähtee kuukaudeksi kiertämään pakettiautolla Eurooppaa. Ison bändin lämppärislotista saa taas helposti maksaa useita tuhansia. Meillä on se periaate, että lähdetään mieluummin vaikka ilmaiseksi, jos tulee joku hyvä keikkatarjous, kuin kierretään pakussa kuukausia ja kaikki ottavat turpiin. Kenenkään elanto ei kuitenkaan riipu tästä.
Julkaistu Infernossa 9/2017.