Kuolemanlaakson Markus Laakso raportoi V. Santuran studiosta Infernolle päiväkirjan avustuksella. Emme vielä tässä vaiheessa tiedä mitä siellä syntyy, tekstin perusteella tuskin Kuolemanlaakson albumia, mutta ehkä tulemme matkan aikana viisaammiksi.
20.-21.2.2016
Tiera pakkasi peltinsä ja liiteli takaisin kotiin. Muun ryhmän vapaapäivä hurahti lepäämisen ja Landshut-visiitin parissa. Pitihän se arvata, että juuri sinä päivänä sataa, kun poistumme studiosta. Oloni on huomattavasti parempi kuin parina aiempana päivänä ja kylkimyyryäkin tuli vedettyä kymmenisen tuntia, joten ei passaa valittaa.
Äänitykset jatkuivat lauluilla, solistina allekirjoittanut. Santura on äänittänyt lauluani kerran aiemmin, parin kolmen Tulijoutsenen (2014) biisin taustalle. Purkitustuokiosta jäi päällimmäisenä mieleen kaksi asiaa: inspiroiva äänitysasenne ja erinomainen kuuntelusoundi (eli se, kuinka hyvin laulaja kuulee omaa ääntään suhteessa luureista kuuluvaan musiikkiin ja miltä kokonaisuus kuulostaa).
Ennen tämän päivän savotan alkua tuottaja esitteli uutta Brauner Valvet X -putkimikkiään, jonka hinnalla täältä saisi siedettävän henkilöauton. No, hyvältähän se kuulosti, yllätys. Samoin kuuntelu.
Päätimme aloittaa nopeahkosta, monenlaista tulkintaa vaativasta kappaleesta. Tuottaja piti demoilleni tallentamistani ideoista niin paljon, ettemme muuttaneet niistä mitään, vaan keskityimme vain vangitsemaan maagisimmat otokset talteen. Sopivimpien tulkintatyylien ja äänenkorkeuksien löytämiseen meni jokunen tovi, mutta itse kappale tarttui nauhalle yllättävän nopeasti. Raitojen läpikäynti ja editointi oli hitaampaa, sillä ottoja jäi talteen varmaan kymmeniä ja eri tyylit ja taustalaulut vaativat omat raitansa.
Pyysin Santuraa karjumaan c-osan käskytykset, koska ne vaativat tummempaa ja matalampaa äänenväriä kuin omaani. Ääninäytteitä voi tsekata Triptykonin levyiltä – mieshän on vastuussa niiden deathmetalimmista lauluosioista.
Usva paukutti bassot samaan kappaleeseen alle puolessa tunnissa. Minun oli tarkoitus luritella sen jälkeen toinen kappale nauhalle, mutta päätimme siirtää sen huomiselle, jotten revi äänihuuliani riekaleiksi heti ensimmäisenä laulupäivänä. Olen ryystänyt varmuuden vuoksi Santuran sysiterveellistä ”energiajuomaa”, jonka resepti koostuu teestä, tuoreesta inkivääristä, sitruunasta ja hunajasta, ja koittanut välttää puhumista. Huomenna on tavoitteena laulaa kolme biisiä.
Usva, tai Palmu, kuten KL-vokalisti häntä kutsuu, oli ilmiliekeissä. Rastamies tirpoi bassot kolmeen muuhunkin biisiin, ja ai hyvä herra, että grooven ja melodisen soiton jumalat veisasivat kauniisti. Jokaisella studioreissulla on ollut sellainen fiilis, että olemme keksimässä alkemian kaavaa, ja siltä tuntuu nytkin.
Äänitysten lomassa ei ole juuri kelloa vilkuiltu. Nytkin viisari jolkottaa pitkällä seuraavan vuorokauden puolella ja äänityshuoneesta kuuluu yhä basson pörinä. Sedät jaksaa heilua.
– Laakso / KL