”Levyn sävellykset ovat syntyneet hyvin pitkälti tarpeesta luoda ja sanoa jotain” – haastattelussa Jess by the Lake

Jess and the Ancient Onesin keulilla nähty Jasmin Saarela on tehnyt soololevyn nimellä Jess by the Lake.

Kuva: Jarkko Pietarinen

Under the Red Light Shine on ensimmäinen soololevysi. Kauanko suunnittelit albumia ja mikä toimi lopullisena sykäyksenä homman konkretisoitumiselle? 

– Olen tehnyt biisejä kohta kymmenen vuotta, siitä lähtien, kun mieheni hankki minulle syntymäpäivälahjaksi pianon, Jasmin Saarela kertoo. 

– En muista, missä kohtaa aloin haaveilla omasta albumista… Kappaleita on vaan vuosien varrella kertynyt. Pari kolme vuotta sitten kuuntelimme biisejä Svart Recordsin kanssa sillä ajatuksella, että mitäs jos näistä julkaistaisiin levy. Kun koko homma on omissa käsissä eikä ole pakkoa saattaa asioita loppuun johonkin deadlineen mennessä, ne saattavat jäädä ilmaan leijumaan, ja tässäkin kävi niin. 

– Hain vuonna 2018 opiskelemaan Kuopion konservatoriolle, sillä olin viimein keksinyt, mitä haluan olla isona. Hakemusta väsätessäni sanoin itselleni, että jos pääsen sisään, julkaisen sen perhanan sooloalbumin. 

Albumi on ilmeisesti jonkinlainen paluu musiikillisille juurillesi. Minkälaisiksi kuvailisit levyn sävellyksiä? 

– Ainakin se on paluu itseeni, jos ei muuta. Nuorena kiinnostus musahommiin lähti ehkä ensimmäisen kerran isosti HIMin kautta. Sitten tuli Pearl Jam, Nirvana ja ehkä jossain määrin Soundgarden. Rakastan Chris Cornellia! Tämä tapahtui ala-asteella. Yläasteella löytyi Metallica, ja sen kautta aukesi Danzig ja Misfits… Niistä seurasi suomipunkin maailma, ja kuuntelin paljon Combat Rockin bändejä. Täysi-ikäistymisen aikoihin kuvaan astui Led Zeppelin ja myöhemmin kaikki muut 60–70-luvun jättiläiset. 

– Levyn sävellykset ovat syntyneet hyvin pitkälti tarpeesta luoda ja sanoa jotain. Olen tunteella käyvä ihminen, ja jokaisessa kappaleessa on jokin tunnetila ja asia, jota pohdin. Ne kumpuavat jostain ja konkretisoin ne musiikiksi. Olen saanut tässäkin bändissä ympärilleni ihania ihmisiä, ja jokainen heistä tuo oman näkemyksensä biiseihin. 

Minkälainen säveltäjä olet? 

– Työskentelytapani on sellainen, että rupean soittelemaan jotain itsekseni pianolla tai kitaralla. Siitä joko syntyy jotakin tai sitten ei. Jos saan kiinni jostakin tunteesta ja punainen lanka löytyy, kappale on valmis yhdeltä istumalta. Levyn biiseistä esimerkiksi käy The Wait. 

– Joskus päähäni pompsahtaa jokin melodia tai sanojen pätkä, ja ajatus lähtee siitä. Olen kuitenkin laulaja ja ajattelen musiikkia laululähtöisesti. Koulussa on pitänyt opetella ”väkisin” säveltämistä. Kyllä sekin onnistuu, mutta lopputulos voi olla hyvin teennäinen eikä ole tähän mennessä sopinut minulle käyttökamaksi. 

Levyllä on hyvin rento ja luonteva fiilis. Minkälaisissa merkeissä albumin äänitykset sujuivat? 

– Heikki Leppäjärvi [basso] tuumasi minulle äänitysten viimeisenä päivänä, että ”onko tässä nyt joku juju, kun kaikki meni niin vaivattomasti?”. Niinhän sen pitäisi aina mennäkin, ja seuraavalla kerralla tehdään vielä sujuvammin. 

– Studio oli minulle tuttu paikka, tekniikka toimi ja äänittäjänä oli tuttu Jari ”Tupi” Tuomainen, jonka kanssa olen saanut kunnian työskennellä Ancient Onesin tiimoilta jo useamman vuoden. Tupi osaa pitää palapelin kasassa jämäkästi mutta humoristisella asenteella. 

– Kaikilla oli positiivinen vire ja usko tähän juttuun. Ajatukseni oli, että levy kuulostaisi mahdollisimman samalta kuin miltä tulemme kuulostamaan livenä. 

On varmaan liian aikaista puhua jatkosta, mutta minkälaisena näet Jess by the Laken tulevaisuuden? 

– Osa seuraavan albumin biiseistä on jo sen verran valmiina, että olemme alkaneet kokeilla niitä treeneissä. Vien niitä bändille sitä mukaa, kun ne alkavat olla sovituksellisessa tilassa. Jatkoa seuraa. 

Julkaistu Infernossa 5/2019.