– Aika on kulunut nopeasti ja oma elämä muuttunut aika vahvasti. Asustellaan nyt Espanjassa ja olen tullut pitkästä aikaa isäksi, Marko hymyilee videopuhelun ruudulla viitaten tyttölapseen, jonka ääni kantautuu yläkerrasta.
– Kun jätin bändin ja rakkaan kotimaani, oli paljon painetta ja asioita, jotka olivat jääneet kaihertamaan mieltä pahasti. Nupissa oli kauhea kuhina, joka oli pahentunut vuosi vuodelta. Nythän sen tietää, kun tehtiin hieman testejä, että kaiken taustalla on ollut syntymästäni lähtien tarkkaavaisuushäiriö.
Hietala kertoo oppineensa suhtautumaan diagnoosin myötä itseensä armollisemmin.
– Kaikki asiat, jotka ovat menneet menneisyydessä pieleen, niistä syytti itseään. Avioero, joka tapahtui, kun oli oltu 17 vuotta kimpassa ja lapset olivat teini-ikäisiä, tuntui kaikkien elämänkuvioiden romahtamiselta, joka johtui omasta epäonnistumisesta.
– Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Vaikken tuntenut itsetuntoani problemaattiseksi, se oli silti sitä. Kärsin masennuskausista 90-luvulta asti. Vuosien ajan lääkittiin ahdistusta, mutta ei koskaan juurisyytä kaiken takana. Siksi on ollut niin helpottavaa, että ymmärrän nyt, mistä se kaikki on johtunut.
Kaikesta vuosikymmenten aikana tapahtuneesta toipuminen vaati totaalisen elämäntapamuutoksen ja maisemanvaihdoksen. Ratkaisu ei ollut helppo, mutta se oli ainoa mahdollinen.
Tuntuiko Nightwishistä lähtemisen jälkeen koskaan siltä, että olit tehnyt elämäsi pahimman virheen?
– Totta kai sellainen ajatus pyrki välillä mieleen, pyrkii ehkä toisinaan tänä päivänäkin, Marko sanoo ja lisää, että tietää kuitenkin tehneensä oikean ratkaisun.
– Olin onnistunut tekemään ammatillisesti niin isoja ja hienoja asioita, että se tavallaan peitti kaikki ongelmani alleen. Minun oli pakko päästä omaan rauhaan. Irti kaikista velvotteista ja vaatimuksista. Olemaan täysin oma itseni. Muutoksesta on seurannut vain hyvää itselleni ja perheelleni. En voi siis sanoa katuvani Nightwishistä lähtöä ollenkaan.
Viime vuonna Hietala alkoi palata parrasvaloihin.
– Pari vuotta piti tarkastella, mitä elämältään oikeastaan haluaa. Ulospäin on varmasti vaikuttanut siltä, että muusikon elämä on yhtä kunniaa ja glooriaa, joten kukapa sitä ei haluaisi? hän pohtii.
– Kun tämä elämän uudelleen arvottaminen oli tapahtunut, lähdin kokeilemaan muutamalla omalla kesäkeikalla ja Northern Kingsillä, miltä musiikin tekeminen tuntuu. Jälkimmäisessä ei ollut jättimäistä keulahahmon vastuuta, mikä oli pehmeä lasku lavalle.
– Viimeistään Raskasta joulua -kiertue osoitti, että tämä on yhä lystiä puuhaa, joten minähän jatkan. Pyrin kuitenkin pitämään asiat sillä mallilla, että keskityn taiteen tekemiseen enkä rakenna enää liian isoja kuvioita.
Hietala sanoo ymmärtävänsä hyvin muusikoita, jotka eivät pysty irrottautumaan kiertämisestä, vaikka sisimmässään ehkä haluaisivat lopettaa.
– Tällaisille tarkkaavaisuushäiriöstä kärsiville ihmisille isojen elämysten hakeminen merkitsee paljon, ja mikäpä tuntuisi paremmalta kuin vetää kymmenille tuhansille ihmisille rokkia. Ne on sellaisia harvoja paikkoja, missä itsensä irralliseksi kaikesta tuntenut ihminen tuntee olevansa kotonaan. Siellä on väistämättä samanlaisia tyyppejä samoissa hommissa.
Myös kiertuepäivien rakenne suosii tarkkaavuushäiriöistä.
– Jokaisella päivällä on tietyt aikataulut, joiden mukaan elää ja tuoda säännöllisyyttä vilkkauteensa, ja kaikki kurinalaisuus palkitaan mitä euforisimmalla olotilalla, johon jokainen keikkapäivä päättyy.
Hietala julkaisi soolodebyyttinsä Mustan sydämen rovion vuonna 2019. Albumi numero kaksi muhii hiljalleen hänen mielessään.
– On useampia pieniä biisin- ja tekstinpalasia sekä muutama ihan valmis kappalekin. Kunhan saan viriteltyä alakertaan kotipajan, voin viimeistellä näitä luonnoksia ja tuoda ne kesällä mukanani Kuopioon.
Hietala kertoo, että tekstejä tulee löytymään niin suomeksi kuin englanniksi, mutta debyytistä poiketen eri kielille ei pyhitetä omia levyjään.
– Viime kerta osoitti, ettei kaksi eri kielellä julkaistua levyä tavoittanut sen enempää ihmisiä kuin yksi olisi tavoittanut.
Julkaistu Infernossa 2/2023.