Ensimmäinen kokopitkänne Future Diary on julkaistu. Millainen levyn syntyprosessi oli?
– Työmäärä osoittautui luultua suuremmaksi, eikä kaikki tosiaan mennyt suunnitelmien mukaan, rumpali Nuutti Hannula paljastaa.
– Prosessista opittiin kuitenkin paljon uusia asioita, joita voidaan sitten hyödyntää ensi levyä tehdessä. Kyllähän tässä nähtiin monenlaista vaikeutta niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Matkan varrella oli burnouteja, hajonneita käsiä ja muuta mukavaa, mutta hengissä ollaan vieläkin! Jonkinlainen kollektiivinen kriisi tässä siis käytiin läpi. Kaikki tämä on kuitenkin hionut porukkaa yhteen, ja meininki tuntuu nyt hyvältä ja raikkaalta.
Viimeisin omakustanne-ep:nne Omnipresence (2013) sai todella hyvän vastaanoton ja nappasi lehdessämmekin täydet pisteet. Loiko tämä paineita esikoisen onnistumiselle?
– Ainakaan tietoisesti emme sitä miettineet. Musiikin on annettava syntyä omalla painollaan, ja jos siinä rupeaa ottamaan liikaa huomioon muiden mahdollisia mielipiteitä, ei voi tehdä mitään omaperäistä. Uusi materiaali on hieman erilaista kuin Omnipresence, ja hyvä niin. Musiikintekemisen kuuluukin olla jatkuvassa liikkeessä.
– Totta kai on mukavaa, jos ihmiset pitävät kuulemastaan. Olemme ainakin tehneet parhaamme saadaksemme albumista niin hyvän kuin mahdollista. Mielestäni kaikkein tärkeintä on, että oma rima ylittyy.
Onko Future Diary teema-albumi?
– Ei, mutta kappaleiden väliltä löytyy sanoituksellisia yhtymäkohtia. Aiheet kuten kuolema, elämän kriisit ja ihmisten itsekkyys toistuvat. Synkkyyteen ei kuitenkaan vajota, vaan tunnelin päässä kajastaa aina hieman valoa.
– Rankkoja teemoja on mielestäni paras käsitellä jonkinlaisen puhdistautumisprosessin kautta. Näin biisin tunnelma ei jää yhdelle tasolle vaan voi tuottaa kuuntelijalle helpotuksen raskaan tunteen vapautumisena. Jonkinlaista sielunhoitoa metallipäille, siis.
Musiikkinne on luonnehdittavissa moderniksi progemetalliksi. Kirjoitatteko tarkoituksella kappaleista haastavampia kuin niin sanottu keskivertometallibändi?
– Musiikki tulee meiltä luontaisesti. Joidenkin kuulijoiden korvaan se voi olla haastavaa ja ehkä turhan kikkailevaa, mutta sitä ei ole kuitenkaan tehty tarkoitusperäisesti. Kaikkein tärkeintä on luoda omaperäinen tunnelma.
– Olen sitä mieltä, että jos biisejä rupeaa kirjoittamaan vaikeat polyrytmit mielessä, yleensä ei synny kuin kuivakkaa teknistä scheissea, jonka voi laittaa soimaan halpahallin taustamusiikiksi. Kyllähän musiikin teoriaa ja teknistä osaamista on käytettävä tämäntyyppisessä musiikissa väistämättä jollakin tasolla, mutta sen paikka on enemmänkin tuotantovaiheessa.
Onko levyn julkaiseminen omakustanteena ollut teille taloudellisesti kannattavaa?
– Ei toistaiseksi, mutta tulevaisuus näyttää, tuleeko siihen muutos. Rollsia ei pihasta vielä löydy, mutta ei sen väliä – Toyota kelpaa toistaiseksi. Silläkin saa roudattua rummut mukavasti keikkapaikalle.
– Ollaan panostettu tähän hommaan ihan puhtaasti sen takia, että saataisiin toteuttaa omaa visiotamme. Mutta jos homma rupeaa kaiken tämän työmäärän jälkeen tuottamaan jotain, se ei varmasti haittaa ketään.
Julkaistu Infernossa 4/2018.