Haastateltavana on oululainen hard rock- ja hevibändi, joka on louhinut menemään vuodesta 2009, jolloin sen jäsenet olivat vielä teini-ikäisiä.
Välikangas kuvailee bändin soundia hieman perinteistä hard rockia hevimmäksi.
– Meidän musiikki ei ole ihan sitä hilipatipippaa-osastoa, vaan enemmänkin turpaanvetoa!
Yhtye kunnioittaa genrensä historiaa ja perinteitä, mutta haluaa tuoda lajiin omanlaistaan pilkettä ja tulokulmaa pelkän retroilun sijaan.
– Ei yritetä keksiä pyörää uudelleen, vaan soitetaan heviä ja rokkia sillä tavalla, miltä sen meidän mielestä pitää kuulostaa.
Bändin nimi on puhuttava ja hämmentävä. Mistä se juontaa juurensa?
– Nappasin sen Andy McCoyn elämäkerrasta joskus 12-kesäisenä teinipoikana. Päätin, että tuossa on aika hyvä bändinnimi! Jälkikäteen siitä on vittuiltu aika paljon, mutta ei mitään. Me vittuillaan takaisin, basisti nauraa.
Nimellä ei siis ole syvempää merkitystä tai suoraa yhteyttä bändin temppeli- ja maya-henkisiin levynkansiin. Niiden taustalla on hatunnosto kansitaiteilijoiden ja vanhan liiton kansikuvituksen suuntaan.
– Ihan perinteinen kansitaide on jäänyt nykyään vähemmälle, ja kansissa näkee paljon esimerkiksi valokuvia bändeistä.
Välikangas nostaa pöydälle Iron Maidenin ja Judas Priestin upean mieleenpainuvat kansikuvat.
– Näillä bändeillä on ollut hieno traditio ja linja kansissaan. Olemme halunneet, että meilläkin joku duunaa sen taideteoksen oikeasti levyä varten.
Maya-teema syntyi puolivahingossa, mutta temppelin yhtye halusi esiintyvän kaikissa kansissaan.
– Olemme kertoneet visioitamme taiteilija Jan Yrlundille, ja tuohon suuntaan se on sitten lähtenyt svengaamaan.
Ihmiselämää ja -kuolemaa
Temple Ballsin sanoitukset pohjautuvat pitkälti tosielämään. Tiettyä linjaa tai teemaa ei ole haettu tietoisesti, vaan aiheet syntyvät fiiliksen mukaan.
– Käsittelemme paljon ihmiselämää ja… ihmiskuolemaa, Välikangas nauraa.
– Viime aikoina on tullut myös historiallista twistiä. On oltu Rubikon-joen varrella legioonalaismeiningeissä ja käyty ensimmäistä kertaa Kuussa. Välillä vaan ketkutellaan persettä tuolla jossain, eli aiheet on aika laajalta skaalalta!
Bändissä ei vallitse mikään yhden miehen show, vaan eteenpäin mennään jenginä. Myös biisinkirjoitusvastuu jakautuu tasaisesti.
– Yleensä joku meistä kielisoittajista tuo jonkin idean pöytään.
Laulaja Arde Terosella on suuri rooli sanoitusten kirjoittamisessa, mutta myös Välikangas ja toinen kitaristi Niko Vuorela saavat hetkensä.
– Se paketti, biisi, on osiensa summa ja kaikkien jäsenten setti. Tietysti myös tuottaja tuo omaa twistiään, mutta vasta myöhemmässä vaiheessa.
Huhtikuun 16. ilmestynyt Pyromide on Temple Ballsin ensimmäinen julkaisu italialaisen, hard rockiin erikoistuneen Frontiersin leirissä. Basisti kokee, että bändi antoi uudelle albumille kaikkensa, ja lopputulos on parasta, mihin tällä hetkellä pystyttiin.
– On hyvät fiilikset ja vibat tästä levystä, seisotaan kaiken takana. Täyttä turpaanvetoa!
Levyn julkaisu on myös helpotus.
– Tuntuu siistiltä saada tuo ulos, kun tässä on tullut väliin kaikki koronahässäkät ja muut hämmennykset. Tämäkin prosessi aloitettiin helvetin kauan sitten, ja on sen valmiin kakunkin päällä istuttu jo kauan.
Niin, kuinka kauan?
– Milloin se nyt alkoikaan, Välikangas miettii naureskellen.
– On tässä pari vuotta mennyt. Sanotaanko, että ainakin se tuntuu helvetin pitkältä prosessilta. Äänitykset tehtiin viime kesänä ja kohtahan mennään taas uutta suvea, eli levy oli jo aikakin saada ulos.
Albumin tekeminen oli työläs mutta kivuton prosessi. Vanhimmat biisi-ideat ehtivät hautua aiempien levyjen, Traded Dreamsin (2017) ja Untamedin (2019), ajoista lähtien.
– Levy syntyi hyvällä meiningillä, kun löydettiin suunta, mihin halutaan tätä juttua viedä. Ei ollut sellaista pään seinään hakkaamista missään vaiheessa, vaan saatiin homma kasaan mailaa puristamatta. Biiseistä oli enemmänkin runsaudenpulaa.
Levyltä on julkaistu kaksi singleä: Thunder from the North ja T.O.T.C.
– Meillä oli visio, mistä biiseistä haluaisimme sinkkujulkaisuja, mutta levyä tehdessä on niin syvällä siinä prosessissa, ettei näe enää metsää puilta. Todettiin, että on parempi kysyä joltain ulkopuoliselta.
– Kysyimme levy-yhtiön mielipidettä. Ajattelimme, että jos sieltä ei tule jotain aivan hullua, mennään niillä, ja sieltähän tuli sitten oikein hyvät ehdotukset.
Kaikki on peruttu
Levynjulkaisukiertuetta tai edes keikkoja ei ole tiedossa ainakaan ihan lähiaikoina, mikä tietysti harmittaa.
– Onhan se perseestä, sillä keikat ovat tavallaan palkinto levyn parissa raatamisesta. Se kun pääsee jätkien kanssa tien päälle juomaan kaljaa ja soittamaan heviä.
Basisti ei usko, että keikattomuus vaikuttaa levyn menestymiseen, sillä ihmiset voivat kuunnella albumia, oli koronaa tai ei. Enemmän harmittaa, ettei uusia biisejä pääse soittamaan livenä.
– Tämä on jännä ja uusi tilanne. Onhan tuolla rundintynkä tulossa, mutta saa nähdä.
Temple Ballsin olisi tarkoitus lähteä keikkailemaan H.E.A.T-yhtyeen kanssa Eurooppaan lokakuussa.
– Toivottavasti tuo lämppäyskiertue on sen verran etäällä, että päästäisiin tekemään se.
Kaikki kaipaavat keikkoja, mutta mitä niistä on eniten ikävä bändin näkökulmasta?
– Ehkä yleisön reaktioita, itse soittamista ja tietysti kaljankillitystä bussissa, Välikangas nauraa.
– Se on se koko paketti, kun lähdetään ystävien kanssa reissuun rellestämään ja soittamaan.
Yhtye pääsi reissaamaan ja soittamaan toisen levynsä myötä jopa kiireeksi asti, joten tuntuu oudolta, kun yhtäkkiä ei pääsekään mihinkään.
– On tylsää istuskella kotona, kun siihen ei ole tottunut.
Voiko olla jotain, mitä keikoissa ei ole ikävä?
– Mehän ollaan teknisten ongelmien luvattu bändi! Nyt on mennyt toisaalta jo niin paljon aikaa, että on ikävä ihan kaikkea. Kelpaisi vaikka ne tekniset ongelmat.
Välikangas vitsailee, että yhtyeellä on ollut nyt aikaa hankkia kamat, joiden ei pitäisi porsia yhtä helposti.
– Jospa meidän uusi twisti on tämän levyn musiikin lisäksi se, että kamppeet pysyvät läjässä!
Isommin, kovemmin ja paremmin
Temple Balls on rokkaillut menemään jo liki 12 vuoden ajan. Bändi kokee kehittyneensä tänä aikana jokaisella osa-alueella.
– Olisihan se aika huolestuttavaa jos ei oltaisi, kun tässä on 14-vuotiaasta asti duunattu. Mutta ainakaan me ei olla aikuistuttu yhtään!
Yhtye pyrkii hoitamaan asiat koko ajan enemmän ”pro-meiningillä”.
– Musiikki on mennyt omanlaisia latujaan eteenpäin, ja soundimaailmassa on löydetty uusia ratkaisuja. Keikkareissut ovat ammattimaistuneet koko ajan, vaikka olemme yhä samanlaisia uunoturhapuroja. Sellaista häröilyähän se on, mutta ainakin yritämme.
Millainen uudistunut Temple Balls nähdään livenä kolmannen albumin myötä, sitä emme vielä tiedä.
– Nähdäänkö siellä uskomatonta liekkimerta tai jotain? Voi olla että ei, basisti nauraa.
– Ehkä ne liekit tulee siitä, kun meidän kamat käryää.
Yhtye on ehtinyt keikkailla Japanissa asti sekä ympäri Eurooppaa paitsi Sonata Arctican lämppärinä myös omillaan.
– Yritetään tehdä asiat koko ajan isommin. Keskitytään nyt tähän uuteen rieskaan, mutta kai tässä ruvetaan nikkaroimaan uutta matskua pikkuhiljaa.
– Toivottavasti saadaan ulkomaan päätyä koko ajan suuremmin auki. Tietysti ollaan luuhattu siellä jatkuvasti enemmän, mutta että päästäisiin isommin eteenpäin. Miksei Suomessakin.
Päätetään juttu Välikankaan hyvällä filosofialla.
– Ostakaa levy ja nauttikaa elämästä. Se on parhaimmillaan kylmän bissen kanssa, mutta ei ole pakko ottaa sitäkään. Juokaa vaikka vissyä.
Julkaistu Infernossa 4/2021.