”Meidän musiikki ei vain kantanut tämän pidemmälle” – haastattelussa viime vuonna lopettanut Crimfall

Joskus erinomaiset albumit, ainutlaatuinen musiikki, maailmanluokan laulajat ja komeat keikat eivät vain riitä.

Kuva: Olli Häkkinen

Yli kymmenen vuoden ajan toiminut suomalainen eeposmetallibändi Crimfall ilmoitti äskettäin lopettamisestaan. Päätös oli ymmärrettävä, mutta samalla yllättävä, sillä yhtyeen musiikista löytyi edellytyksiä paljon suurempaan menestykseen. 

– Onhan tässä ollut kaikkea pientä vastoinkäymistä vuosien varrella, mutta ei mitään sellaista, mitä ei olisi saanut korjattua kovalla työllä tai valuutalla, bändiä alusta loppuun luotsannut Jakke Viitala alustaa. 

– Kun Amain-albumia [2017] lähdettiin tekemään, lähtökohtana oli pistää niin sanotusti all-in. Niin lompakon kuin oman jaksamisen ja työmäärän puolesta. Koko produktio otti noin kuusi vuotta ja mukana oli noin 50 ihmistä. Tämän kaiken tavoite oli tietenkin tehdä mahdollisimman kova albumi, missä omasta mielestäni onnistuttiinkin. 

– Halusimme avata ovia rundeille ja keikkailuun sekä yhteistyölle Metal Bladen kanssa. Yritys meni niin sanotusti vihkoon. Ei tullut juurikaan keikkoja, ei rundeja, ei mitään. Viimeinen niitti oli, kun Metal Blade vetäytyi kuviosta. 

Viitala kertoo, että tässä tapauksessa ”all in” todellakin tarkoitti suurilla summilla riskeeraamista. 

– Massia poltettiin Amainiin ja musavideoon viisinumeroinen summa, oikeastaan kaikki meidän omasta pussista. Tiettyjä asioita pystyy toki tekemään pienemmällä kaavalla, jos ottaa vähän takapakkia tuotannossa, mutta se ei kuulunut Crimfallin toimintaperiaatteisiin. Ollaan aina, julkaisu julkaisulta, pyritty viemään bändiä eteenpäin. Itse asiassa meillä oli jossain vaiheessa puheissa jopa oikean orkesterin käyttö seuraavalla levyllä. 

– Moni on tarttunut tähän rahakuvioon ja unohtanut, että meiltä lähti Metal Bladen vetäytymisen myötä alta myös muu tuki. Levyjähän tekee vaikka markalla, jos niikseen, mutta mitäs sen jälkeen? Diginä promoamatta Spotifyhin? 

Varsinkin Crimfallin pitkäaikaiset kuulijat ylistivät Amainia kuorossa. Tämä ei juurikaan näkynyt albumin menekissä. 

– Olisikohan levyjä mennyt kaupaksi noin tuhat kappaletta, joista melkein sata lojuu yhä meidän treeniksellä. Syitä tähän voi vain arvailla, mutta itse en lähtisi osoittelemaan muun kuin peilin suuntaan. Meidän musiikki ei vain kantanut tämän pidemmälle. Levy-yhtiökin oli sitä luokkaa, ettei asia jäänyt ainakaan siitä kiinni. 

Viitala ei vielä kaiken tämän jälkeenkään lähde syyttelemään tapahtuneesta pelkästään ulkopuolisia tahoja. 

– Kyllä virheitä on tullut tehtyä itsekin, mutta mitä enempi tätä porukalla rakennettiin, sitä enemmän niistä opittiin. Löydettiin parhaat toimintatavat ja opittiin tuntemaan toistemme vahvuudet ja heikkoudet. 

– Alkuaikoina pidin liiankin hanakasti lankoja käsissäni, mutta vuosien mittaan sitä oppi luottamaan tyyppeihin ja asiat helpottuivat. Ongelmat eivät ole niinkään olleet bändin sisällä, vaan ehkä juurikin siinä, miten ulkopuoliset tahot hoitivat omat tonttinsa. Aika monesti saatiin huomata, ettei luvattuja asioita oikeasti tapahtunutkaan. 

Lopetuspäätöksen julkistamisen jälkeen moni huuteli joukkorahoitusmahdollisuuden perään, mikä ei Viitalan mukaan vaikuttanut Crimfallin kohdalla potentiaaliselta vaihtoehdolta. 

– Crimfall on aina elänyt keikkailusta. Ei niinkään siitä ilosta, että voi julkaista levyjä, vaan siitä että päästään esittämään biisit livenä, eikä joukkorahoitus toisi tähän mitään helpotusta. Toiseksi tarkoitus oli päästä takaisin musiikin alkulähteille, missä voitaisiin keskittyä soittamiseen, luomiseen ja treenaamiseen ilman ylimääräistä säätöä, jota fundingkuvio eittämättä vain lisäisi. Sen lisäksi Suomessa yksityinen ihminen ei saa laittaa kamppista pystyyn, eli olisi perustettava firma. Sitten voisikin samalla hyvästellä oman sosiaaliturvan, jos sattuisi joutumaan työttömäksi. 

Crimfall on ollut Viitalalle kuin oma lapsi, joten lopettamispäätös on luonnollisesti johtanut melkoiseen tunnemyrskyyn. 

– Lapsi on nyt saatettu hautaan, mutta järjellä ajateltuna se oli ainoa mahdollisuus antaa tälle projektille kunnialliset kuoppajuhlat. Taisi siinä hyvästelyviestiä naputellessa mennä roska silmään, mutta näin muutamia päiviä päätöksen teon jälkeen olo on lopulta helpottunut. 

– Musiikkihan ei ole elämästäni katoamassa. Itse asiassa olen alkanut jo säveltää ekoja uusia biisejä, ja jotenkin tuntuu, että on vapautuneempi olo tehdä ja kokeilla uusia juttuja ilman mitään painetta. Tästä uudesta proggiksessa en vielä pysty kertomaan kuin sen, että hyvin erilaista matskua on luvassa. 

Julkaistu Infernossa 11/2019.