Pietarsaarelaisen …and Oceansin kolmen vuoden takainen Cosmic World Mother -paluulevy esitteli monilta osin uudistuneen bändin. Albumin sisältö oli pätevää ja vastaanotto positiivinen, mutta vasta uunituore As in Gardens, So in Tombs -kiekko päästää sekstetin todellisen luovuuden valloilleen.
Ennen kaikkea albumi tekee selvää pesäeroa edeltäjäänsä ajoittain vaivanneeseen pieneen tasapaksuuteen.
– Itsekin oon samaa mieltä, että variaatiota on enemmän, mikä ei ollut välttämättä mitenkään tietoinen juttu, kitaristi ja perustajajäsen Timo Kontio myöntää.
– Paluulevy vain piti saada ulos, ei siinä ollut mitään synnytyskipuja. Siitä tuli sellainen kuin tuli, eikä tätä toistakaan mietitty sen kummemmin. Uuden kanssa oli enemmän aikaa, ja siltä meidän oma soundi tulee esiin ehkä pikkuisen paremmin. Ei ole ihan niin sata lasissa meuhkaamista. Itse ainakin tykkään, että se on soundillisesti tosi erotteleva, eli miksaus ja masterointi on onnistuneita.
Bändin sävellyksistä ovat aiemmin vastanneet pääosin kitaristikaksikko Kontio ja Teemu Saari. Kahdelle viimeisimmälle kokopitkälle kappaleita on kirjoittanut myös viitisen vuotta mukana ollut kosketinsoittaja Antti Simonen, joka muistetaan aiemmin muun muassa Alghazanthista.
– Antti teki viime levyllekin biisejä, mutta nyt niitä tuli neljä, basisti Pyry Hanski ynnäilee.
– Sillä on tosi erilainen tapa tehdä biisejä kuin Timolla. Musta tuntuu, että se on yksi syy, miksi levystä tuli vähän monipuolisemman kuuloinen kokonaisuus.
Simosen sävellykset istuvat kitaristien biisiaihioiden joukkoon mainiosti.
– Antti on kaikin puolin helvetin lahjakas kaveri. Suurin osa siitä, mitä siltä tulee, on hyvää shittiä. Homma riippuukin siitä, miten kitarat saa istumaan siihen päälle, Kontio sanoo.
– Uudella levyllä on muutama kohta, missä en tajunnut yhtään, mitä vittua se jätkä siellä soittaa. Hyvin ne sävellykset kuitenkin istuvat kokonaisuuteen, ja kuten Pyry sanoi, ne on hyvinkin erilaisia, eikä ainakaan minulla tulisi mieleenkään tehdä kitaralla sellaisia sävelkulkuja.
Ovatko kosketinsoittajan sävellykset jotenkin erityisen haastavia?
– Ei niissä nyt varsinaisesti mitään haastavaa ole. Sitten kun niihin lisää riffin, ne ovat aika suoraviivaisia kappaleita. Itsehän sitä tekee kaiken maailman vammaisia juttuja, mikä on vain positiivista. Se pitää vähän varpaillaan ihan studiotakin ajatellen, Kontio toteaa.
– Eka julkaistu sinkku, Cloud Heads, oli nimenomaan Antin biisi. Minusta se on hyvä esimerkki siitä, kuinka erilaista hänen tekemisensä on. Siinä on enemmän konepohjaista synalähestymistapaa, kun taas esimerkiksi seuraava sinkku, The Collector and His Construct, on Timon biisi ja suoraviivaisempaa riffitykitystä, Hanski kertoo.
Teillä on alla muutama keikka. Kuinka uusi materiaali toimii lavalla?
– Oikein kivasti, ei muuta kuin seuraaville keikoille vähän lisää uutta, Kontio sanoo.
– Keikkasetti rupeaa vaan olemaan jo aika haastava, kun lättyjä alkaa olla sen verran monta ja melkein kaikilta pitäisi soittaa jotain.
Keikoille on hiipinyt hiljalleen myös 2000-luvun alkupuolen ”konelevyjen”, A.M.G.O.Din ja Cypherin, materiaalia.
– Me heitettiin niiltä muutama kappale viime kesänä, ja ainakin A.M.G.O.Dilta tullaan soittamaan todennäköisesti aina jotakin, Kontio arvelee.
Pyöreä kieli
Yhtye profiloitui alkuvuosinaan erityisen vahvasti solistiinsa Kena ”K-2T4-S” Strömsholmiin. Miehen ajassaan poikkeukselliset sanoitukset ja eksentrinen lavapersoona olivat merkittävä osa …and Oceansin underground-suosiota ja ovat kantaneet aina näihin päiviin saakka.
Strömsholm jäi bändin kelkasta yllättäen vuonna 2019. Tilalle astui muun muassa Finntrollista tuttu Mathias Lillmåns.
– Mä en ehtinyt ottaa liikaa stressiä, koska oon tuntenut Timon, Teemun ja Kenan ihan teini-iästä asti. Ollaan siis oltu kavereita yli 20 vuotta, Lillmåns avaa puheenvuoronsa.
– Edelliselle levylle mun piti ihan vain tulla tuottamaan kielisoittimia, eli tsekkaamaan vähän soundeja, vireitä ja muuta sellaista. Ihan vain katselemaan, että kaikki toimii niin kuin pitääkin. Sellainen kuukausi ennen studiota Timo soitti ja kysyi, haluaisinko mä myös laulaa levyllä. Kysyin, onko mitään valmista tekstiä, ja Timo sanoi, että olisi parasta, jos kirjoittaisin koko albumin sanoitukset alusta loppuun. En ehtinyt sen kummemmin miettimään, oli vain pakko yrittää laittaa kynä käyntiin.
– Aika moni varmaan odotti, mitä se Kena on keksinyt tällä kertaa, hah hah. Sellainen pieni kutina oli, että teenkö mä liian ”normaalit” sanoitukset… Mutta mä en halunnut tehdä väkisin mitään outoa. Olen kuunnellut koko nuoruuteni …and Oceansia, joten homma lähti jostain takaraivosta.
Minkälaisista aiheista olet kirjoittanut?
– Cosmic World Motherin kohdalla mulla ei ollut mitään ideaa, mistä alan kirjoittaa. Sitten näin levyn melkein valmiin kannen. Kuuntelin samalla kaikki demot ja silloin tuli fiilis, että se on sellainen ”energialevy”. Sanoituksissa mentiin fysiikan lakien mukaan, ja konsepti oli, että energia on ikuista ja muuttaa aina muotoaan. Uudella albumilla jatkan tuota teemaa vähän. Joka biisissä katsotaan aihetta eri näkökulmasta, eli ihmisten uskonnot, elämänkatsomukset ja tavat ovat periaatteessa eri keinoja päästä samaan lopputulokseen.
As in Gardens, So in Tombsilla kuullaan pitkästä aikaa myös ruotsiksi laulettuja tekstejä.
– Mä olen kirjoittanut oikeastaan aina englanniksi, joten aluksi oli vähän vaikeaa kirjoittaa ruotsiksi. Mulla on kuitenkin nykyään toinen bändi [Dispyt], jolle olen kirjoittanut kaksi täyspitkää ja pari ep:tä ruotsiksi, eli siinä on saanut vähän treeniä… Mutta se ei ole tullut ulos ihan luonnollisesti.
– Uudella on sellaiset kappaleet kuin Likt törnen genom kött ja bonarina julkaistava Samlarens valv, jotka on vähän sellaisia skandi- black metal -ralleja. Yritin kirjoittaa niiden sanoitukset englanniksi, mutta se ei vain istunut mitenkään. Ajattelin, että menen vähän vanhemmalla tatsilla ja yritän ruotsiksi.– Hyvältä soundaa, mä diggaan kans, Kontio pistää väliin.
– Joo, ruotsi on ehkä astetta melodisempi kieli, Lillmåns jatkaa. – Siinä on paljon vokaaleja ja se on jotenkin pyöreämpää kuin englanti, hah hah.
Ei tarvetta erikoisuuteen
Uusi albumi on selkeästi modernia …and Oceansia, mutta sen sävellyksistä on löydettävissä paljon viitteitä myös vanhaan materiaaliin – erityisesti vuonna 1999 ilmestyneeseen The Symmetry of I – The Circle of O -levyyn.
– Kaikki mitä teen, tulee kuulostamaan aina suunnilleen tällaiselta, enkä mä välttämättä edes halua hakea mitään sen ihmeellisempää tällä bändillä. Mun melodianteko on aina tällaista ja mukana saattaa olla joitain pohjariffejä, jotka ovat melkein yksi yhteen jonkun vanhemman kanssa, Kontio sanoo.
– Kyse on siitä, miten niitä rakennellaan eli pistetään liidiä päälle, komppia mukaan ja niin edelleen. Koen asian niin, että mitä sitä muuttamaan, kun homma toimii. On kirjoittajan etu tehdä niin kuin itse haluaa.
”Entisen …aO:n” kaikki levyt olivat keskenään täysin erilaisia, kun taas kaksi viimeisintä ovat selkeästi yhteneväisiä. Onko pysyvä linja vihdoin löytynyt?
– Se voi olla sitäkin. Jos ajattelee ysäriä, kun me tehtiin ensimmäisiä levyjä, niin Norjan, Ruotsin ja koko maailman skenet kulki siinä sivussa ja sinfoninen black metal – ja black metal yleensäkin – oli suhteellisen nuorta. Homma meni siis vähän sen mukaan, Kontio sanoo.
– A.M.G.O.Din ja Cypherin aikaan samankaltaista muutosta oli monella muullakin – varsinkin Norjassa. Nuo levyt johtuivat paljon paitsi siitä myös omasta kokeilunhalusta. Nyt ollaan vähän kypsempiä, eikä ole enää tarve tehdä jotain ihmeellistä ja erilaista vain sellaisen tekemisen takia. Meillä on vapaus tehdä just sitä mitä halutaan, eli eihän sitä tiedä, mitä seuraava levy tuo tullessaan.
– Mun mielestä nämä kaksi viimeisintä levyä on tulleet aika luonnollisesti, Hanski sanoo. – On ihan mahdollista, että seuraava albumi on samanlaista – tai sitten sieltä tulee Cypher kakkonen, jos se tuntuu meistä kaikista luonnolliselta jatkumolta.
Uutta ja vanhaa
Bändin kokoonpanoon kuuluu aiemmin mainittujen ohessa myös rumpali Kauko Kuusisalo, joka edustaa yhdessä 29-vuotiaan Hanskin kanssa …and Oceansin ”nuoriso-osastoa”. Yhtyeeseen liittyminen kolmisen vuotta sitten aiheutti Hanskissa ristiriitaisia tunteita.
– Se tuntui samaan aikaan hienolta ja myös vähän oudolta. Kahta ensimmäistä …and Oceans -levyä tuli kuunneltua omina yläasteaikoina ihan älyttömästi. Tuntuuhan se siis oudolta soittaa Trollfania, mutta samaan aikaan se on ihan helvetin hienoa.
– Oli myös tosi makeeta päästä levyntekoprosessiin mukaan ihan alusta asti. Sai olla mukana sovittamassa biisejä ja omia bassokuvioita ihan vapain käsin. Ilmeisesti ne olivat ihan ok juttuja, koska kukaan ei ainakaan sanonut, että ”älä soita noin”.
Oletteko hakeneet uusia jäseniä jonkinlaisen hakuprosessin kautta?
– Henkilökohtaisesti en haluaisi lähteä sellaiseen, koska täytyy paitsi osata soittaa myös olla hyvä jätkä, jonka kanssa tulee toimeen. Eihän esimerkiksi keikkahommien onnistumista voi tietää ennen kuin ollaan tunnettu pitkän aikaa, eli meidän kohdalla jäsenet on kavereita tai kaverin kavereita, Kontio sanoo.
Eli ette laita lehteen hakuilmoituksia?
– Ei, hyi saatana sitä seulomista ja läpikäyntiä. Ei oikein jaksa sellaista. Nytkin Pete [Seikkula, aiempi basisti] oli itse kysynyt Pyryä messiin.
Oli kyse mistä musiikkityylistä tahansa, fanit vanhenevat bändin matkassa. …and Oceansin fanikanta tuntuu olevan jo pitkälti keski-ikäistä, mutta mukaan on astunut hiljalleen myös tuoreempaa polvea.
– Varsinkin nyt, kun heitettiin pari keikkaa Helsingissä ja Jyväskylässä, eturivissä oli suht nuorta väkeä. En nyt sanoisi, että mitään 18–19-vuotiaita, mutta sellaisia 25–30-vuotiaita, ihan uusia naamoja. Kun me soitettiin vanhoja biisejä, ne eivät oikein ymmärtäneet niiden päälle vaan diggailivat enemmän Cosmicin kappaleita. Jyväskylässä oli eturivissä yksi tyyppi, joka innostui ihan kauheasti kun me soitettiin Cloud Heads, Lillmåns nauraa.
– Vanhemmat fanit kyllä muistavat meidät, mutta meidän pitäisi päästä veivaamaan keikkoja, Kontio toteaa.
– Sinkkuvideoiden kommenteista näkee, että on porukkaa, jotka kuulee meistä ekaa kertaa ja on heti messissä. Näyttää ihan positiiviselta sen suhteen, että niitä uusiakin kuulijoita löytyy.
Julkaistu Infernossa 1/2023.