Keskisuomalainen Kamara julkaisee perjantaina 8. kesäkuuta albumillisen suomenkielistä melodista heavy metalia. Inferno tarjoaa yhtyeen omaa nimeä kantavan metallisen kesälevyn ennakkoon kuunneltavaksi jo nyt.
Lisäksi laulaja-kitaristi Juha Minkkinen avaa bändin viidennen levyn taustoja kappalekohtaisella kommenttiraidalla höystettynä. Minkkisen kommentit löydät tuosta alapuolelta heti albumisoittimen jälkeen. Tee siis hyvin!
Alkutila
”Vauhdikkaasti levyn korkkaava tykitys, jossa tuoksahtaa hyvin vahvasti heavy metal Kamara-twistillä höystettynä. Tämä on myöskin levyn kappaleista ensimmäinen, joka treenattiin porukalla valmiiksi. Biisi maalailee dystooppisen kuvan tulevaisuudesta. Ihmiskunnan nykyinen kurssi vie meidät pian takaisin kivikaudelle. Aloitetaan ja opetellaan sitten kaikki taas alusta.”
Kruunu
”Albumin toinen sinkkulohkaisu ja hyvinkin selvä sellainen. Biisissä on eh, nimittäin ehkäpä levyn kovin kertosäe. Sitä on sitten kesäillassa perkuleen mukava hoilottaa mukana! Studiomaster Kokko kommentoi biisistä, että se on hyvällä tavalla hyvinkin perinteinen Kamara-ralli. Oikeassahan mies on. Ja jumalauta, biisi lähtee käyntiin flangerilla maustetulla rumpufillillä ja kitarasoolokin kuullaan ennen ensimmäistä säkeistöä! Great northern trendkill…”
”Lyriikoissa pohditaan sitä, kuinka ihminen on tylysti ja kyselemättä asettanut itsensä kaiken yläpuolelle. Luomakunnan kruunu, joo-o.”
Kaaoksen kohdanneet
”Tämä biisi edustaa albumin rankinta puolta niin sanoitusten kuin musiikinkin puolesta. Kappaleen lyriikat perustuvat hyvinkin paljon pappani kertomuksiin talvi- ja jatkosodasta joita olen sitten isäukoltani kuullut. Siitä touhusta oli kunnia kaukana, eikä niistä asioista puhuttu kenelle tahansa ja sodan taakka seurasi vahvasti myös arjessa. Kuten kappaleessa mainitaan, ei sota loppunut juoksuhautaan.
Olen omistanut tämän kappaleen kummallekin isoisälleni, jotka joutuivat sodan kauhut kokemaan.”
Loputon matka
”Sotaisista tunnelmista siirrytään sitten eri aiheeseen. Tämän kappaleen lyriikoissa on pääosassa aika. Se on suhteellinen käsite, mutta se on varmaa, että emme voi estää sitä menemästä eteenpäin. Voimme vain ajelehtia sen mukana ja muokata elämäämme siinä ohella sekä ottaa irti suodusta ajasta sen minkä pystymme. Aika kuluttaa ja eheyttää. Se yhdistää ja erottaa.
Biisi on musiikillisesti hyvin rauhallinen ja seesteinen. Itse pidän paljon säkeistöjen kitaranäppäilystä, hienosta soolosta sekä viimeisestä kertosäkeestä, joka kasvaa loppua kohden aika eeppiseksi.”
Katharsis
”Sitten laitetaankin talla taas pohjaan. Katharsis on levyn nopein kappale ja oli pitkään ehdolla toiseksi sinkkulohkaisuksi. Kruunu sitten lopulta vei sen väännön. Biisi läväyttää sopivasti avokämmenellä kasvoille edellisen kappaleen fiilistelyn jälkeen. Tämä ralli etenee junan lailla loppuun asti, mitä nyt c-osassa pikkuisen himmaillaan.
Kappale käsittelee voimien ja elämänhalun löytämistä uudelleen jonkun ahdistavan tapahtuman tai menetyksen kautta.”
Sotaan syntynyt
”Tiukalla riffillä käyntiin lähtevä biisi on kokonaisuutena yksi albumin parhaita. Mukava biisi soittaa ja varmasti löytää paikkansa settilistassa. Erityismaininta täytyy antaa kappaleen loppuosalle, joka ainakin omaa korvaa miellyttää kummasti. Biisi etenee aivan uusiin ulottuvuuksiin ja fiilis muuttuu mukavasti. Lopun näppäily kuoroineen haiskahtaa vähän Bathorylta sekä Black Sabbathilta jos minulta kysytään.
Lyriikat kertovat tarinaa miehestä, jota menneisyyden teot seuraavat kaikkialle. Historia toistaa itseään vaikka muuta haluaisi.”
Kadonnut horisontti
”Ajankohtainen aihe nyt ja aina. Lupaukset paremmasta huomisesta ja kirkkaammasta tulevaisuudesta. Paskapuheet syötetään vieläkin maittavana herkkuna ja piirit pienet ne pyörii. Kyllä se kamelin selkä jossain vaiheessa napsuu…
Biisin pääriffi on bändin jätkien mielestä perinteinen ns. Kamara-riffi. Mitäpä tuota kieltämään ja mukavasti se potkiikin. Lisäksi tässä kappaleessa on omasta mielestäni yksi levyn parhaita sooloja.”
Raunioilla
”Albumin ensimmäinen sinkku. Tämä oli aika selvä valinta jo suhteellisen alkuvaiheessa studiosessioita ja viimeistään siinä vaiheessa, kun Steffanssonin Mona kävi laulamassa omat osuutensa purkkiin. Oli hyvä ratkaisu käyttää kappaleessa naisääntä, joka elävöitti paljon laulua ja koko biisiä. Kappaleessa on muutenkin hieno kontrasti massiivisten kertosäkeiden ja kepeiden säkeistöjen välillä. Sodan julmuudesta pakolaispariskunnan näkökulmasta kertova karu, mutta kaunis kappale on sopiva päätösraita albumille.”