Metallica-nokkamies James Hetfield kertoo Clash-lehden pitkässä haastattelussa, että 90-luvun puolivälin Load– ja Reload-albumien aikoina hän joutui tekemään paljon kompromisseja ja sellaisia asioita, joita hän ei välttämättä olisi halunnut tehdä, varsinkin imago- ja ulkomusiikillisessa mielessä. Mitään hän ei kuitenkaan kadu jälkeenpäin, sillä se piti bändin hengissä.
”Kompromissit ovat välttämättömiä, varsinkin kun bändissä on neljä tyyppiä, joista kaksi – Lars [Ulrich] ja minä – ohjaavat alusta. Kun me emme ole samaa mieltä jostain, on pakko tehdä kompromisseja”, Hetfield tuumaa.
”Joskus täytyy siis tehdä asioita, jotka eivät tunnu täysin oikealta. Load/Reload-aika oli sellainen minulle. En ollut 100-prosenttisesti mukana siinä, miltä se näytti, mutta se oli minulta kompromissi. Seurasin Larsin ja Kirkin [Hammett] visiota siinä kohtaa, koska heille se oli ehdottoman tärkeää. Tein siis parhaani eikä se oikein mennyt niin hyvin kuin toivoin, mutta en kuitenkaan kadu mitään, sillä se tuntui oikealta teolta sillä hetkellä.”
Hetfield toteaa haastattelussa myös, ettei Metallica ole koskaan rajoittanut itseään millään tavalla ja on hieman pettynyt, että se saa sen vuoksi myös lokaa niskaansa.
”Heavy metaliin yhdistetään usein punkista tuttu ’Vitut maailmasta’ ja ’Teemme mitä haluamme’ -ajattelutapa. Ja niin ajatellaankin, kunnes et enää istukaan heidän ajatusmaailmaan. Tiedäthän, leikkaat hiuksesi tai et pidäkään nahkatakkia tai sellaista. Tai balladin tekeminen, se erotti meidät porukasta heti”, Hetfield pohtii.
”Muistan kerran joutuneeni miltei tappeluun erään fanin kanssa San Franciscossa 1989. …And Justice for All oli juuri tullut ulos ja olimme tehneet musavideon One-kappaleeseen ja tämä jätkä tuli haukkumaan minua itseni myyneeksi kusipääksi sen vuoksi. Lähdin heti puolustamaan meitä, että ’Miksi minun pitäisi oikeuttaa taidettamme sinulle?’ Sellainen oli meille pettymys. Että fanit suuttuvat sinulle siitä, että olet artisti tai teet jotain mikä tuntuu oikealta.”