Metallin riivaamat – haastattelussa Evil

Japanin alati arvoituksellisesta metalliundergroundista nouseva Evil luottaa synkkiä teemoja käsittelevässä musiikissaan vanhoihin kunnon konsteihin.

Possessed by Evil on toinen kokopitkä levynne. Kuinka vertailisit sitä melko tasan neljä vuotta sitten ilmestyneeseen Rites of Eviliin? 

– Ensimmäinen albumimme oli tyylipuhdasta black/thrash metalia, jonka pohjana oli vanhan Sodomin ja Sarcófagon primitiivisen raju soundi, laulaja-kitaristi Ryo ”Asura” Kitamura määrittelee. 

– Uudelle levylle loimme hieman entistä tarttuvampia ja groovaavampia kappaleita. Kiinnitimme myös huomiota biisijärjestykseen, jotta albumi toimisi paremmin kokonaisuutena. Mielestäni Possessed by Evil on paljon valmiimpi levy kuin edeltäjänsä. 

Evilin sanoitukset kertovat japanilaisista myyteistä ja yhtye on kirjoittanut tekstinsä pääasiallisesti äidinkielellään. Sama sanoituksellinen linja jatkuu myös uudella täyspitkällä. 

– Käsittelemme buddhalaisuutta ja erilaisia mytologioita paljon syvemmin kuin Rites of Evilillä. Buddhalaisuudesta löytyy paljon hyviä aiheita, ja tällä kertaa tekstit kertovat pahuudesta ja asioista, jotka muistuttavat meitä pahan olemassaolosta. 

Mitä pahuus sitten oikein on? Uskotteko esimerkiksi konkreettiseen sarvipäiseen Saatanaan? 

– En haluaisi puhua haastatteluissa politiikasta tai siitä, mikä on pahuutta ja mikä ei, Asura kiemurtelee. 

– Mielestäni likainen ja äärimmäinen musiikki kuten Sarcófago ja Sodom ovat ehdottoman ilkeää kamaa, ja palvomme ainakin sitä sydäntemme pohjasta! 

Evilin tyylin perustana toimii 1980-luvun alkuvuosien thrash-vetoinen musta metalli, joka kaahaa monin paikoin myös vanhakantaisen hardcorepunkin suuntaan. Vastaavia bändejä löytyy pilvin pimein, eikä Evilkään ole keksimässä uutta vaan hyödyntää jo käytettyjä konsteja parhaansa mukaan. 

Uskotko, että linjanne tulee säilymään jatkossakin tällaisena, vai onko haaveissanne tehdä joitain tyylillisiä muutoksia? 

– Soundimme on bändin jokaisen jäsenen musiikkimakujen summa, ja itse haluan viedä tyyliämme jatkossa vieläkin likaisemman ja härskimmän black/thrashin suuntaan! 

Eurooppalaiselle yleisölle yhä melko tuntemattoman japanilaisen äärimetalliskenen kivijalkoina voidaan pitää muiden muassa Abigailia, Barbatosia ja Sighia, joista jälkimmäinen on tosin musiikiltaan osin hyvin kaukana siitä, mitä äärimetallilla yleensä tarkoitetaan. 

Bändinne on toiminut paikallisessa skenessä kymmenen vuoden ajan. Miltä japanilainen metallialamaailma näyttää tänä päivänä? 

– Tuoretta energiaa puhkuvat old school -metallibändit ovat nousussa! Esimerkkeiksi voin antaa Significant Pointin, Risingfallin, Caassimolarin, Sex Messiahin, Military Shadow’n ja Hell Freezes Overin. Vaikka uusia bändejä on runsaasti, paikallinen metalliskene on silti hyvin pieni.

Julkaistu Infernossa 3/2021.