Judas Priest on julkaissut yli 50 vuotta kestäneellä urallaan kaikkiaan 18 studioalbumia, joista fanien keskuudessa suurinta suosiota nauttivat kasariklassikkot British Steel (1980) ja Screaming for Vengeance (1982) sekä seuraavalle vuosikymmenelle räjähtävän startin antanut Painkiller (1990). Tuoreessa Rock Cellarin haastattelussa yhtyeen basisti Ian Hill puolestaan kertoo, mitkä albumit ovat hänestä jääneet turhaan muiden varjoon ja ansaitsisivat enemmän huomiota.
”Sanoisin, että ainakin Defenders of the Faith (1984). Olemme aina yrittäneet tulla levy levyltä paremmiksi ja kokeilla uusia asioita. Mielestäni sillä levyllä saavutimme sen tietyn suunnan lakipisteen. Se ei myynyt yhtä paljon kuin Screaming for Vengeance, mutta se ansaitsee enemmän tunnustusta”, Hill toteaa.
Hillin mielestä myös yhtyeen levyt, jotka se teki laulaja Tim ”Ripper” Owensin kanssa Rob Halfordin keskittyessä soolouraansa, ovat myös turhan aliarvostettuja. Levyt loistavat poissaolollaan esimerkiksi Spotifysta ja niiden fyysisten painosten saatavuuskin on suht heikkoa.
”Jugulatoria (1997) ja Demolitionia (2001) harvemmin mainitaan missään, mutta niilläkin on paljon hyvää materiaalia.”, sanoo Hill.
