Mörkösirkuksen matkassa – Lordin kiertue teknikon silmin, osa 3

Osa 1 Osa 2

New Age Club, Treviso, 20.4.2013

Buon giorno! Italian-osuuden kolmas keikka räyhätään läpi tänään. Lavat pienenevät rundin edetessä kuin pyyt maailmanlopun edellä. Tänään täytyi jo jättää Manan viiden tomin setistä kaksi tomia pois.

Keikkapaikoissa on riittänyt kontrastia. Berliinissä vedettiin viime sunnuntaina 400 hengen klubilla. Show oli raskaasti karsittu versio, minkä takia myös vastuualueeni taustanauhaoperoijana tuotti ylimääräistä päänvaivaa. En ole perinteisesti vahvimmillani silloin, kun tarvitaan nopeita hoksottimia. Kyllähän meikäläisellä leikkaa, mutta hitaasti. Toisinaan vasta vuosien päästä.

Berliinistä matkattiin Sveitsin Prattelniin, jossa sää edellytti vihdoin pitkien housujen vaihtamista sortseihin. Vaikka juuri nyt täällä Trevisossa on vähän kalsa ilma, en tasan ala kaivaa farkkuja ylle.

DSC09992

Paljon ennalta hehkutettu Prattelnin Z7 oli muikea 1600 hengen konserttisali. Lava oli tolkuttoman kokoinen, bäkkärillä saattoi pestä pyykit, talon henkilökunta oli erinomaista ja kaikki oli parhaimmillaan. Ainoastaan yleisö oli hiukan seisoskeluorientoitunutta, ainakin jos nyt vertaa näihin viimeksi kuluneiden päivien italialaisiin hulluihin.

Prattelnissa keikalle tulivat muuan isä ja poika, Mr. Lordin vanhoja tuttuja ja kovia KISS-faneja. Poika oli rumpali ja pääsi vetämään Lordin kanssa soundcheckissä They Only Come Out at Nightin. Biisin lopussa nuorukaiselta pääsi itku. Taisi olla aika unohtumaton kokemus.

Viime keskiviikkona vietimme Bolognassa erinomaisen vapaapäivän terasseineen, nähtävyyksineen ja aterioineen. Kerrassaan nautinnollista! Aurinkoa ja kaikkea. Torstaina pläjäytettiin jälleen neljän keikan putki käyntiin. Bolognan Zona Roverissa oli suurin piirtein kiertueen parhaat apukädet ja kommunikaatiokin pelasi talon henkilökunnan kanssa.

Eilen Rooman Orion Live Clubissa oli hivenen nihkeämpi meininki. Kielimuuri oli osittain ylikiipeämätön ja lava taisi olla vielä Berliiniäkin pienempi. Apukäsiä sentään riitti sielläkin, vaikka kuinka räpyttelin silmiäni – italialaiset apukädet kun kuulemma katoavat silmänräpäyksessä. Eivät ole toistaiseksi kadonneet.

Vessakulttuuri on kieltämättä korutonta ja lämpimän veden kanssa toisinaan ongelmia, mutta jos nyt ajatellaan itse pihviä eli keikkoja ja yleisöä, niistä ei tässä maassa liene kellään valittamista. Roomassa oli tähän asti rundin pienin yleisö, mutta myös kovaäänisin. Lordi-tatuointeja ja kaikenlaista superfania on tullut vastaan täälläkin.

DSC00029

Kun puhun pienistä lavoista, tulee vähän kummallinen olo. Esimerkiksi tämä New Age Club on oikein hyvä rock-klubi ja lavalle mahtuisi mikä tahansa normibändi mainiosti. Vertaisin lavan kokoa Tampereen Yo-taloon. Ja täällä on kuulemma vetänyt myös King Diamond.

Mutta kun Lordi ei ole normibändi. Tilaa tarvitaan niin turkasen paljon, leveyttä varsinkin. Lavalle tai vähintään sen välittömään läheisyyteen pitää mahtua suuret määrät kaikenlaista rekvisiittaa, bändin lisäksi neljä muuta hahmoa ja bändin jäsenille pitää saada järjestettyä piilopaikat. Tiukkaa tekee, mutta eiköhän tästä tänäänkin selviydytä.

Soundcheckien ajoitus on muuten nykyään pieni haaste, koska Amen on timantinkova Tappara-fani. SM-liigafinaaleja ei voi missata. Eilen Aleksin piti tapailla tsekissä Would You Love a Monstermania, kun kitarataiteilija tapitti lätkää nenä kiinni läppärissä.

teippi

Pientä ylimääräistä huolta on aiheuttanut Manan rumpuhardware. On näet niin, että vaikka rumpukehvelillä on sponsoridiilit ja kaikki, tälle rundille uusi setti ei vielä ehtinyt. Niinpä täällä nyt taistellaan Manan omilla vanhoilla ständeillä. Laadussa ei sinänsä ole vikaa, mutta kalusto on vanhaa ja kulunutta. Ja on eri asia pitää vanhoja ständejä jossain treeniksellä pystyssä ja roudata silloin tällöin keikalle kuin kasata, purkaa ja survoa ne keisiin (eli hardware-, eli hw-, eli hv-, eli fu-keisiin) 31 kertaa kuuden viikon sisään.

Osa ständeistä on jo vanhastaan teipillä korjattu. Kun korjaukset pettävät, ei muuta kuin lisää teippiä. Professionaali meininki. Morjestusriski keikalla on kohtalaisen suuri.

Pienimuotoista ahdistusta on aiheuttanut sekin huomio, että Fostex-kovalevytallentimen stop-nappula kaipaa nykyään aiempaa voimaperäisempää painallusta.

Mutta en valita! Asiat voisi olla yllättävän paljon huonomminkin. Olen erittäin hyvilläni, että tällaiseen reissuun tuli lähdettyä.

Lämppäreistä ei ole tullut vielä kerrottua mitään. On aikamoista huumoria, että Lordi-romppeiden jälkeen näille alimitoitetuille lavoille ahdetaan vielä toiset soittokamat. Saksan-osuudella mukana oli yhtye nimeltä Tri State Corner, joka on ilmeisesti Saksassa aika iso nimi. Toisena lämppärinä on ollut joka keikalla Reverse Grip, jonka hittibiisin nimi on Nasty Reputation. Kolme veljestä ja basistina neljäs jannu, mukavia ja hyväkäytöksisiä kanadalaispoikia. Ei ollenkaan pahamaineisia.

Nyt toisena lämppärinä on italialainen Collateral Damage, joka aiheutti hiukan päänvaivaa tänä aamuna. Lordi haluaa saapua neitseelliselle keikkapaikalle ja lämppärit ovat asiasta tietoisia, mutta tänäänkin Italian pojat olivat jo täällä kun tultiin. Saa nähdä mikä on meininki huomenna.

Nyt painelen syömään. Sitten todennäköisesti kylmä suihku, Gatorade-bileet ja sitten kattellaan, tuleeko tänne ketään.

Niin joo, sitä olen ihmetellyt koko rundin, miten nämä keikkamestat ovat aina jossain joutomailla. Roomassakaan ei tuntunut ihan siltä kuin olisi Roomassa, kun keikkapaikka oli aivan periferiassa kehätien ulkopuolella. Selityksiksi on tarjottu halpoja vuokria ja meteliä. Ehkä niissä on jotain perää.

Kerrotaan vielä lopuksi vitsi, jolla Aleksi räjäytti pöytäseurueen nauruun Bolognassa. Miksi Neumann osti kaikki Tuc-keksit tukkuliikkeestä?

Sille tuli levoton Tuc-himo.