”Musiikin täytyy olla ennen muuta palkinto meille itsellemme” – haastattelussa Yob

Doomtrio Yob on monesta syystä ylpeä uudesta Our Raw Heart -albumistaan. Erityisen tärkeä se on laulaja-kitaristi Mike Scheidtille, joka katsoi viime vuonna kuolemaa silmästä silmään.

03.11.2018

Oregonilaisyhtye Yob julkaisi vuonna 2014 Clearing the Path to Ascend -albumin, joka sai osakseen ylistystä niin kuulijoilta kuin kriitikoiltakin. Vuoden parhaaksi metallialbumiksi Rolling Stone -lehdessä valittu albumi sai juuri jatkoa Our Raw Heart -pitkäsoitosta.

Skypen välityksellä tavoitettu laulaja-kitaristi Mike Scheidt kuvailee uutta tuotosta hyvin vaihtelevaksi. Sillä on hänen mukaansa kaikuja aiempien levyjen kirjosta mutta myös uusia tunnelmia ja värejä. Tämän tarkempaan analyysiin Scheidt ei koe olevansa riittävän objektiivinen.

– Clearing the Path to Ascend kumpusi pitkästä masennuksesta, yrityksestä raivata tietäni ja löytää positiivisuutta ja voimaa. Musiikki toimi siinä apuvälineenä. Our Raw Heart on puolestaan syntynyt käymisestäni kuoleman porteilla ja lukuisissa leikkausoperaatioissa. Se syntyi paitsi selviytymisestäni myös yleisestä voiton ja riemun tunteesta. Mukana on paljon asioita, joista yleensäkin kirjoitan, mutta ne on kanavoitu eri tavalla, Scheidt tuumaa.

Kokemus, joka opettaa ja muuttaa ihmistä

Yob-nokkamiehellä diagnosoitiin marraskuussa 2016 akuutti divertikuliitti eli paksusuolen pussimainen pullistuma, jota hoidettiin normaaliin tapaan antibiooteilla ja oikeanlaisella ruokavaliolla. Tammikuussa 2017 Scheidt joutui äkillisesti sairaalaan lamauttavan vatsakivun vuoksi: pahasti tulehtuneen ja infektoituneen sigmasuolen lisäksi yksi umpipusseista oli puhjennut ja vuosi ilmaa vatsaonteloon. Scheidt oli vain muutaman askeleen päässä elinten täydellisestä pettämisestä ja kuolemasta. Hätäleikkaus ja kymmenen sairaalassa vietettyä päivää kuitenkin pelastivat muusikon hengen.

Scheidt sanoo oppineensa tapahtuneen ansiosta paljon itsestään ja elämästä. Kokemus on muuttanut häntä ihmisenä monella tapaa.

– Erityisen suuren muutoksen minussa aiheutti yksi kuolemanrajakokemus, jossa irtaannuin ruumiistani. Olen käyttänyt elämäni aikana paljon psykedeelejä, mutta se oli paljon hullumpaa kuin yksikään niistä kokemuksista! Kun viimein palasin ruumiiseeni, oli kuin kovalevy olisi tiltannut – kaikki ei palautunut ja käsitykseni joistain asioista muuttuivat. Näen ja koen nyt asioita eri tavalla kuin ennen. En pysty erottelemaan asioita sen tarkemmin, mutta se vaikutti kaikkeen ruoka- ja vaatemieltymyksistäni lähtien, Scheidt toteaa.

– Katson nyt tulevaisuuteen aivan uudella tavalla. Pyrin yhä varautumaan ja tekemään oikeita päätöksiä, mutta tiedän, että mikään ei ole täysin varmaa. Tiedän vain, että on aika ennen sairautta ja aika sairauden jälkeen. Tästä eteenpäin haluan vain elää edes jotenkin terveenä ja toivon, etten sairastu enää uudestaan.

Scheidt jatkaa, että hänen on täytynyt oppia, mikä pahentaa ja mikä taas lievittää kipua.

– Minulla on jonkin verran leikkauksista johtuvia kroonisia kipuja – kenties tämä on osa prosessia kohti kivutonta elämää, kenties se on uusi normaalitila. En osaa vielä sanoa. Yritän siis oppia olemaan mahdollisimman läsnä ja kiitollinen enkä vältellä vastuuta vain koska selvisin tästä koettelemuksesta. Ennen pitkää olen uudelleen saman tilanteen edessä ja haluan olla silloin valmiina.

Vaikeuksista voittoon

Scheidt kertoo, ettei hän selvinnyt ainoastaan henkilökohtaisesti. Hän, basisti Aaron Rieseberg ja rumpali Travis Foster selvisivät myös bändinä ja pystyivät kanavoimaan kaiken kokemansa uuteen musiikkiin.

– Olimme yhtäkkiä tilanteessa, ettei meillä ollut aavistustakaan, onko bändimme enää olemassa. Siihen oli monia eri syitä, eikä pelkästään eloonjäämiseni ollut tae homman jatkumisesta. Minulle olisi saatettu tehdä pysyvä paksusuoliavanne, enkä olisi voinut enää lähteä kiertueelle. En myöskään tiennyt, palaako ääneni ennalleen – onneksi niin tapahtui, ja olen itse asiassa nyt vahvempi laulaja kuin ennen, mikä on aika outoa.

Scheidt pitää Our Raw Heartia vuonna 1996 perustetun bändin tärkeimpänä levynä. Laulaja-kitaristi antaa esimerkin, miten ylpeys näkyy hänen omalla kohdallaan.

– Kärsin yleensä posttraumaattisesta albumisyndroomasta: kun olemme saaneet levyn valmiiksi, minulta vie todella kauan ennen kuin voin kuunnella sitä irvistelemättä tai olematta ylianalyyttinen ja -kriittinen. Kuten monet taiteilijat, myös me olemme hyvin neuroottisia tyyppejä. Tätä levyä kuunnellessani irvistän kuitenkin vähemmän kuin aiempien kohdalla, Scheidt naurahtaa.

– Kuulen, miten paljon teimme töitä, ja mielestäni olemme tehneet olosuhteet huomioiden yhden vahvimmista levyistämme. En sano, että se on kaikkein vahvin, koska se olisi liioittelua, mutta mielestäni se on yhtä vahva kuin mikä tahansa aiempi levymme. Sillä kuuluu kehitys, jonka vaadimme jatkaaksemme bändinä. Emme halua kellua paikoillamme. Musiikissamme tulee olla toinen jalka vanhassa ja toinen uudessa.

Scheidt jatkaa, että ennen kaikkea bändin itse tulee innostua musiikistaan.

– Parantavan vaikutuksen täytyy toimia meihin itseemme. Niin kauan kuin näin tapahtuu, olemassaolomme on perusteltua ja voimme jatkaa yhdessä. Ei ole takeita, että muut pitävät uudesta materiaalistamme, joten musiikin täytyy olla ennen muuta palkinto meille itsellemme.

Sanoja asioista, joita ei voi sanoin kuvailla

Vaikka Our Raw Heart syntyi erikoisessa ja vakavassa elämäntilanteessa, se ei aiheuttanut Scheidtin mukaan erityistä uusien sävelten tulvaa. Albumin materiaali tekeytyi kuin aina ennenkin.

– Minulla kaikki riippuu tyypillisesti ensimmäisen biisin syntymisestä, siitä kun jokin uusi maku tai tunnelma tulee esiin. Sitä ennen on vain pelkkiä riffejä. Rakastan riffejä ja voin istua tekemässä niitä koko päivän, mutta ilman tiettyä auraa tai virtaa, joka niitä kannattelee, ne ovat vain matematiikkaa otelaudalla. Ne eivät ole biisejä eivätkä välttämättä välitä mitään tunnetta. Niistä puuttuu se osa, joka vie kuulijan toiselle tasolle ajatuksissa ja henkisesti, Scheidt tuumaa.

– Kun tämä aura tai tunne tulee esiin, loput musiikista syntyy kuin itsestään ja hyvin nopeaan tahtiin. Täytyy siis odottaa, että energia alkaa virrata luonnollisesti ja pakottamatta.

Sanoitukset ovat Yobissa tärkeässä roolissa. Scheidt käsittelee yleensä syvällisiä ja suuria, abstrakteja ja henkisiä teemoja. Sairaus ja kuolemanrajakokemukset näkyvät myös sanoituksissa, mutta Scheidt ei halua avata lyriikoitaan sen tarkemmin.

– Keskustelen sanoituksistani mielelläni fanien kanssa kasvokkain vaikkapa keikkojen yhteydessä, jotta kuulen heidän tulkintansa. Lehtijutuissa vain kuvailisin lyriikoita sellaisina kuin ne itse ymmärrän tässä hetkessä. Jos puhun niistä liikaa, vien kuulijan oman alkuperäisen tulkinnan pois. Minulle on todella tärkeää, että ihmiset muodostavat biiseihin oman suhteensa ilman, että olen värittänyt tulkintaa omalla retoriikallani. Kun julkaisemme musiikkia, se ei ole enää meidän vaan kaikkien niiden, jotka ottavat sen omakseen. Kuunteleminen, omaksuminen ja mukanaan kantaminen on osa sitä, mikä antaa musiikille elämän.

Scheidt jatkaa, että sanoitusten selittäminen on kuin tekisi ruumiinavauksen sammakolle.

– Sen voi leikata auki, tutkia kaikki osat ja näyttää, miten homma toimii, mutta sammakko kuolee! Scheidt naurahtaa.

– Yritän kuvailla sanoin asioita, jotka eivät ole sanoja. Maalaan taulua ilmaan. Se on taidemuoto, jossa tulen koko ajan paremmaksi, mutta en esitä olevani mitenkään mahtava. Esimerkiksi Townes Van Zandt ja Leonard Cohen olivat sen alan mestareita.

Julkaistu Infernossa 6/2018.

Lisää luettavaa