”We are gathered here tonight.”
Jos noilla sanoilla käynnistyvä Colossal Shade ei avaa Katatonian tulevia keikkoja, tämän jutun kirjoittaja on pettynyt. Kenties on joku muukin.
Jonas Renkse naurahtaa.
– Se kieltämättä kiteyttää, mistä keikoissamme on kyse. Ja Colossal Shade ehdottomasti huutaa paikkaansa keikkasetissä.
Taannoisella Yhdysvaltain-kiertueella kappaletta ei kuultu. Uuden Sky Void of Stars -levyn kappaleista esitettiin vain jo singleinä julkaistut Atrium ja Austerity. Katatonia-solisti Renkse ei vielä suoranaisesti lupaa Colossal Shadelle paikkaa keikkasetissä, vaikka biisin voiman tunnustaakin.
Parempi olla lupaamatta. Sky Void of Stars on kahdestoista Katatonia-albumi. Vaikka ruotsalaisyhtyeen keikoilla ei kuulla enää varhaisinta doomin ja deathin katkuista tuotantoa, kappaleiden valikoiminen on melkoinen urakka.
Eikä työ käy helpommaksi. Edellinen levy City Burials julkaistiin huhtikuussa 2020, koronapandemian ensimmäisen aallon kourissa. Kiertueista ei sopinut edes haaveilla.
Katatonian keikkasettiin on nyt siis tunkua kahden tuoreen albumin verran.
– Joko soitamme kolmituntisia keikkoja The Curen tapaan tai uhraamme joitain fanien suosikkibiisejä raivataksemme tilaa uusille kappaleille, Renkse toteaa.
– Koska meillä ei ole varaa kolmituntisiin keikkoihin, joudutte tyytymään jälkimmäiseen vaihtoehtoon. En väitä, että setin rakentaminen olisi meille valtava ongelma, mutta käy se levy levyltä hieman hankalammaksi. Aistimme kyllä viimeistään treeneissä, istuuko kappale tämänkertaiseen settiin vai ei.
Vankin asema keikkavalikoimassa on Viva Emptinessin (2003), The Great Cold Distancen (2006) ja Night Is the New Dayn (2009) kappaleilla. Noilla albumeilla Katatonia modernisoi ilmaisuaan askel askeleelta progressiivisesti virittyneeseen metallin ja rockin välimaastoon.
Kaikkia Tonight’s Decisionin (1999) ja Last Fair Deal Gone Downin (2001) ystäviä tuo käänne ei puhutellut. Mutta tokkopa Katatonia olisi koskaan voinut ylittää jälkimmäisen mestarillista melankoliavyöryä toisella kaltaisellaan. Eikä ilmaisun muutos ole koskaan vaatinut tinkimistä melankoliasta.
Dead End Kingsin (2012) ja progevetoisemman The Fall of Heartsin (2016) jälkeen Katatonia jäi tauolle. Renkse asetti kyseenalaiseksi, oliko yhtyeellä enää tulevaisuutta. Tauko teki kuitenkin tehtävänsä, ja City Burials oli uudelleen löytyneen motivaation tulos. Kenties sitä on myös Sky Void of Stars, Renkse myöntää
– Tauon jälkeen meillä oli valtava nälkä jatkaa Katatoniaa, kurkottaa tulevaan. Myös tämä levy on seurausta tuosta nälästä. Sky Void of Stars ei tosiaankaan syntynyt pakotetusti, vain siksi, että pääsisimme taas kiertämään. Kun alan kirjoittaa uutta Katatonia-levyä, haluan että siitä tulee uusi suosikki mahdollisimman monelle.
Tuomio saa odottaa
Renkse lausuu Katatonia-nimen englantilaisittain. Basisti Niklas Sandin taas ruotsalaisittain.
Heidän reaktionsa sen sijaan ovat miltei identtiset, kun mainitsen kuulevani uudella levyllä aiempaa vahvempia popvaikutteita. Renksen rakkaus Ruotsin pop-rockjättiläiseen Kentiin on ollut tiedossa jo vuosikymmenet. Mutta etenkin Atrium-singlellä kuulostaa kuin Renkse kanavoisi rakkauttaan häpeämättömämmin kuin koskaan.
– Saatat olla oikeassa. Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että biisit ovat suoraviivaisempia, tarttuvampia. Kenties tämä levy syntyi kaipuusta takaisin keikoille. Kenties kirjoitin alitajuisesti biisejä, jotka varmasti toimivat livenä. Tuo voi olla ainakin osaselitys. Varmasti sävellyksiini vaikuttaa sekin, että olen kuunnellut viime aikoina popimpaa kamaa. Mitä Kentiin tulee, se vaikuttaa musiikkiini aina, tietenkin, Renkse sanoo.
– Jonasin biisit ovat lauluvetoisempia, jos Katatonian musiikista voi sanoa niin. Juuri siitä popmusiikissa on mielestäni kyse: se on helpommin omaksuttavaa, helpommin korvamadoksi päätyvää. Itsekin sain biiseistä nopeammin kiinni kuin edellisten levyjemme materiaalista. Musiikkimme on kuitenkin sävykästä, kaukana purkkapopista. Emme kehittele strategioita miellyttääksemme kaikkia, vaan teemme niin kuin oikeaksi kussakin tilanteessa koemme, Sandin korostaa.
Pop-elementtien myötä Katatonialle ominainen rohkeus tehdä mitä haluaa nousee vielä tavallista kuuluvammaksi. Renkse tähdentää, ettei yhtyeellä ole tarvetta kyseenalaistaa tyyliään ja keksiä itseään uudelleen. Samaan aikaan omassa ilmaisussa on kuitenkin tehtävä rohkeita valintoja. Tästä(kin) Sky Void of Stars on selkeä osoitus.
– Levyltä löytyy juttuja, jollaisia emme taatusti olisi ajatelleetkaan vuosikymmen sitten. Toivottavasti ne vievät meitä yhä vain kohti parempaa, solisti naurahtaa.
– Muutoksemme eivät ole dramaattisia vaan hienovaraisia. Emme julkaise yhtäkkiä elektronista albumia Kraftwerk-kuteisiin sonnustautuneina. Nuo hienovaraiset muutokset kumpuavat meitä inspiroivasta musiikista, popkulttuurista, elämästä yleensäkin, Sandin sanoo.
Sky Void of Stars kumpuaa myös vapaudesta, jonka City Burialsin jälkeinen kiertueettomuus ja Peaceville-levytyssopimuksen päättyminen Renkselle tarjosivat. Hän jatkoi biisien kirjoittamista oitis City Burialsin julkaisun jälkeen, ilman aikatauluja, ilman deadlinea – ilman paineita.
– Se oli vapauttavaa. Sain pelehtiä biisien kanssa niin pitkään kuin halusin, kunnes lopulta koin, että okei, nyt tämä kappale on valmis. Sitten tartuin saman tien seuraavaan ideaan. Ehkä biisien tekeminen rullasi niin hyvin juuri siksi, ettei edessä häämöttänyt deadlinea, Renkse pohtii.
– Kenties popimpiin vivahteisiin vaikutti myös tuo vapauden kokemus. Voimme yleensäkin tehdä mitä lystää, ja kun edessä ei ollut mitään konkreettista, itseluottamukseni sai lisäpotkua. Tiesin, ettei tekemisiäni tuomittaisi vielä pitkään aikaan. No, nyt on aika ottaa vastaan seuraukset ja palata sorvin ääreen. Ja ihanaahan se on. Uusi levy ilman kiertuetta on melkoinen koettelemus muusikon mielenterveydelle. Mutta jos pandemiaa ei olisi tapahtunut, vetäisimme nyt City Burials -kiertueen viimeisiä keikkoja. Uutta musiikkia tuskin olisi vieläkään syntynyt.
Lapsuus tekee paluun
Vapaus on tuonut mukanaan yllättäviä sävyjä. Ne ovat ymmärrettäviä, kun ottaa huomioon, minkä ikäisiä Renkse ja kitaristi Anders Nyström – toinen alkuperäisjäsen – ovat. Mutta ei niitä silti ennustanut Katatonia-levyllä kuulevansa.
Atriumin ja Opalinen Kent-sävyt ovat lopulta loogisia. Yllättävämpi on Impermanencen stadionkertosäe, jolla laulaa myös Soen-solisti Joel Ekelöf. Odottamattominta Sky Void of Starsilla on kuitenkin se, miten vahvasti 1980-luku hetkittäin soi.
On puhuttava uudemman kerran Colossal Shadestä. En väitä, että keskitempoisen suora poljento olisi vahvasti kallellaan Dion suuntaan. Mutta biisin säkeistö on silti niin Dioa kuin Katatonia olla voi.
Renkse ja Sandin räjähtävät nauramaan.
– Tiedän täsmälleen, mitä tarkoitat. Biisi sai alkunsa, kun hölmöilin kitarani kanssa, hain riffiä, joka soundaisi Lick It Up -kauden KISSiltä. Yhtäkkiä huomasin, että tästähän on syntymässä uusi Katatonia-biisi. Ympyrä sulkeutuu, lapsuus tekee paluun, Renkse toteaa.
– Muistan, kun kuuntelimme Jonasin demoa biisistä. Joka jätkällä oli leveä virne kasvoillaan, olemmehan kaikki kasarihevin ystäviä. Colossal Shade on Jonasin tyylikäs kunnianosoitus musiikille, jota rakastamme, Sandin sanoo.
Eivätkä kasarivälähdykset rajoitu heavyyn. Sclera sisältää rumpufillin, jota tuskin kukaan Phil Collinsin In the Air Tonightin kuullut voi ohittaa yhteyttä huomaamatta.
– Se on todellinen Phil-filli! Sitä työstettiin huolella, äänitettiin monta tomiraitaa, jotta lopputulos olisi elämää suurempaa jytinää, Sandin virnistää.
Renkse käy pohtimaan 1980-luvun sekä sen musiikin ja popkulttuurin merkitystä itselleen:
– Ainahan sitä käy yltiöpäisen romanttiseksi muistellessaan menneitä. Mutta kyllä 80-luku oli itselleni parasta mahdollista aikaa. Olin kehittyvässä iässä, opin ja omaksuin valtavasti. Myöhemmällä iällä sitä vain elää niin sanotusti normaalisti, ei opi niin paljon ja ehkä kadottaa jotain seikkailunhalustaan. Oli lopulta vain ja ainoastaan luonnollista luoda katse taakse ja kokeilla, mitä muistot ja nostalgia voisivat tarjota musiikillemme.
Tuoreutta ne kyllä tarjoavat. Sandin luonnehtii Katatonian ominaispiirteitä oman umpikujan kuninkuudeksi, viitaten Dead End Kingsiin. Tälle kuulijalle kyseinen levy oli nimetty jopa tragikoomisesti, niin umpikujassa Katatonia kuulosti tuolloin olevan.
Sekin levy on kuitenkin ansainnut uuden tutustumisen. Se Katatoniassa kiehtoo. Tuotantoon mahtuu levyjä, jotka haastavat, uuvuttavatkin, mutta saavat palaamaan äärelleen.
– Tuokin on osoitus musiikin laadusta, vaikka se tarkoittaisi, etteivät levymme vastaa kaikkien odotuksia tai normeja. Minkä artistin levyt aina vastaavat? On bändejä ja artisteja, joiden jotkin albumit kuuluvat kaikkien aikojen suosikkeihini, jotkin eivät todellakaan, Renkse kommentoi.
– Jos pitää yhdestä levystä, mutta ei seuraavasta, se ei johdu vain muutoksista artistissa ja musiikissa, vaan myös muutoksista kuulijassa. Me muutumme, kehitymme, taannummekin. Tämän ansiosta musiikin julkaiseminen ihmisten vastaanotettavaksi on niin kiinnostavaa.
Pelko ja horoskoopit
Katatonia on yhtye, joka osaa yllättää myös itsensä. Sandinin mukaan Renksen uudet biisit tekevät niin edelleen joka ikinen kerta. Ja yllätys on aina positiivinen.
– Mitä tulee vanhoihin biiseihin, Katatonian koneisto on varsin hyvin öljytty. Niinpä kun Jonas tuo kuultavaksi uuden kappaleen, se kuulostaa sekä tutulta että todella tuoreelta. En muista kertaakaan kuulleeni uutta musiikkia ja tuskailleeni, että nyt toistetaan tätä tai tuota biisiä. Enkä koskaan koe, että esiteltävä biisi pitäisi palauttaa alkutekijöihinsä. Uuden Katatonia-kappaleen kuuleminen on aina sekä yllättävä että palkitseva kokemus, maaginen hetki.
Basisti muistelee Sky Void of Starsin demojen kuuntelusessiota lämmöllä.
– Kuuntelimme Jonasin kotistudiossaan työstämiä versioita ja joimme viiniä, ehkä lasin tai pari liikaa. Mutta se oli mainio ilta, hieno tapa orientoitua siihen, mitä tuleman piti.
Renkse tuottaa kotistudiossaan Sandinin mukaan niin laadukasta jälkeä, että uusia biisejä kuullessa iho käy kananlihalle.
– Anders totesi jo muutama albumi sitten, että Jonasin demot kuulostavat melkein paremmilta kuin itse levyt. Jonas kehittyy yhä taitavammaksi studiovelhoksi, joka etsii uusia soundeja ja ratkaisuja. Kitarat ja bassot saa kotioloissa kuulostamaan jo naurettavan hyvältä. Silti koko bändin voimin toteutettu levy on aina iso askel eteenpäin.
Yllättävintä Renkselle itselleen ovat sanoitukset. Hän ei mielellään avaa moniin tulkintoihin taipuvia tekstejään, koska ei pysähdy itsekään niitä kirjoittaessaan miettimään, mitä ne pohjimmiltaan tarkoittavat. Kun hän myöhemmin oivaltaa niistä jotain, oivallus saattaa yllättää, jopa kauhistuttaa.
– En halua teksteihini selkeää tarinaa tai dramaturgiaa, en koe sellaista lähestymistapaa omakseni. En ole sellaisessa kovin hyvä. Kirjoitan puhtaasti sen pohjalta, mitä musiikki minussa herättää. Joskus saatan yllättyä tai pelästyä jälkikäteen, kun huomaan, että olen tajuamattani sanoittanut jotain, mitä elämässäni kirjoitushetkellä tapahtui, Renkse avaa.
– Toisaalta, niinhän horoskoopitkin toimivat. Luet horoskooppisi ja ihmettelet, miten hyvin se osuu elämäntilanteeseesi. Tietenkin osuu, koska se on niin avoin ja epämääräinen. Näet lukemassasi sen, mitä haluat nähdä. Sanoitukseni ovat osin pelottavia, osin horoskooppeja, solisti nauraa.
Vitsailusta huolimatta avoimuus on Renkselle sanoitusten keskeinen arvo.
– Ihmiset kaipaavat mahdollisuutta peilata kokemaansa sanoituksiin. Koen itsekin tiettyjen artistien ja bändien tekstien osuvan omaan elämääni todella tarkasti. Pahoittelen, jos vastaukseni on tylsä ja saa minut näyttämään laiskalta. En kuitenkaan halua pilata kenenkään tulkintaa sanoitusteni merkityksistä selittämällä, että joo, tuo teksti liittyy tähän tai tuohon tylsään paskaan, jota kävin läpi kirjoittaessani. Teksti häilyköön huokoisena ilmassa, koe se sellaisena kuin haluat. Niin on parempi sekä minulle että sinulle.
Nuotit, joita et soita
Popvetoinen virtaviivaisuus saattaa tehdä Sky Void of Starsista haastavan vastaanotettavan heille, joille tärkeintä Katatoniaa on kausi, jonka käynnisti Viva Emptiness -avaaja Ghost of the Sun. Renkse ja Sandin ovat tyytyväisiä tästäkin luomastaan haasteesta. Kysehän on joka tapauksessa aivan muusta kuin itsetarkoituksellisen hankalasti omaksuttavasta musiikista.
Sandin korostaa, miten itse pyrkii kuuntelijana haastamaan itsensä sen sijaan, että vain pyörittäisi samaa kamaa uudelleen ja uudelleen ja parkuisi, kun bändien kehityksessä tapahtuu harppauksia.
– Viime vuosina olen pyrkinyt avartamaan tottumuksiani kuuntelemalla enemmän ja enemmän jazzia. Olen tietoisesti haastanut itseäni kuuntelemalla free jazz -juttuja, jotka ovat kuin jazz-vastine Dillinger Escape Planille. Tuollainen kama vaatii tyyntä mieltä, alttiutta antaa musiikin hyökyä ylitse. Kokemus voi olla todella intensiivinen, joinain hetkinä yksinkertaisesti liikaa, basisti sanoo.
– Mutta niin musiikki saa joskus ollakin, jotain aivan muuta kuin helppoa taustamattoa tiskaamiselle. Jotain, jolle sinun täytyy aidosti antaa huomiosi, jotta pystyt omaksumaan kuulemasi. Uskaltaudu uppoutumaan ja saatat löytää uuden elinikäisen kumppanin.
Sandin, joka myös kitaroi death metal -yhtye Likissä, on Katatonian kolmanneksi pitkäikäisin jäsen. Hän on soittanut yhtyeessä vuodesta 2010, viisi vuotta kauemmin kuin rumpali Daniel Moilanen ja kuusi vuotta pidempään kuin kitaristi Roger Öjersson.
Myös Katatonia on haastanut Sandinin. Antoisalla tavalla.
– Vuosi vuodelta minulle käy yhä kirkkaammaksi, että usein tärkeimmät nuotit ovat niitä, joita en soita. Soittamalla vähemmän jättää tilaa, antaa biisin hengittää. Tasapainoinen ja sävykäs soitto on paljon arvokkaampi asia kuin nuottientäyteinen egotrippi, jonka perimmäinen syy on esitellä kuinka näppäriä sormesi ovatkaan.
Sandin nauraa monimutkaisempien bassokuvioiden olleen Sky Void of Starsilla helpommasta päästä. Hän ei vaihda bassoa tai edes viritystä kesken sessioiden, kuten ei keikoillakaan.
– Jos soittoni on ennenkin ollut yksinkertaisemmissa jutuissamme hieman funkahtavaa, niin nyt se vasta olikin. Sama viritys läpi levyn teki kuitenkin yksinkertaisten juttujen soittamisesta paikoin yllättävän haastavaa. Omapa on vikani. Yritän tehdä asiat helpoiksi itselleni, mutta nyt sain olla tarkkana, etten kompuroisi. Ja olihan Jonas rakentanut myös muutaman konstikkaan kuvion, joista sain otettua kunnolla selkoa vasta studiossa.
Priestin yö laskeutuu
Yksi Katatonian rohkeista sivuaskeleista oli vuoden 2014 kiertue, jolla yhtye esitti akustisia sovituksia kappaleistaan, monesti kirkkojen ja kappelien kaltaisissa ympäristöissä. Kiertueen Lontoon-keikka tallennettiin livelevylle Sanctitude (2015).
Sandin muistaa kiertueen taas yhtenä antoisana haasteena.
– Se oli hieman kuin kokkaisi tutulla reseptillä, mutta vegaaniversiota. Täytyi pitää korvat ja mieli avoinna, löytää uusi kulma biiseihin ja vältellä tutuiksi käyneitä rutiineja. Sovitukset olivat niin paljaita, että jokaisen nuotin merkitys korostui, jokainen hetki oli armottomassa valokeilassa. Tuntui melkein kuin olisi ollut lavalla kuulusteltavana.
Kesken akustisen kiertueen Renksen mieleen juolahti coverbiisi, josta muodostui Sky Void of Starsia aiempi kumarrus poikavuosien tärkeälle musiikille: Judas Priestin Night Comes Down. Yhtye versioi seesteisen Priest-kulttiklassikon The Fall of Heartsin bonusraidaksi.
– Fiilistelimme jo kersoina Andersin kanssa, että onpa todella kaunis biisi. Sillä on olennainen merkitys varttumisellemme, löytyyhän se Priest-suosikkeihimme kuuluvalta Defenders of the Faithilta, Renkse kertoo.
– Kuuntelin biisiä yhtenä iltana akustisen keikan jälkeen – mistä lie syystä – ja tajusin, että vau, tämähän meidän pitäisi versioida. Kysyin Andersilta, muistaako hän biisin. Tietenkin hän muisti. Niin me sitten teimme coverin, ja se kannatti.
Night Comes Down ei valitettavasti kuulu Judas Priestin keikkabravuureihin. Defenders of the Faithiä promonneen Metal Conqueror -kiertueen 1984 jälkeen se on kuultu vain Firepower-rundilla 2018–19.
Biisillä on silti pieni mutta unohtumaton paikkansa Judas Priestin kiertuehistoriassa. Eräs Yhdysvaltain-keikka vuonna 1984 alkoi juuri auringon vaipuessa mailleen. Yhtye sorvasi keikkasettiään uusiksi, sillä ainoa oikea avauskappale tuolle illalle oli Night Comes Down.
Osuva oli myös Katatonian päätös ottaa biisi settinsä viimeiseksi encoreksi Night Is the New Dayn kymmenvuotiskiertueella 2019–20.
– Keikoilla Night Comes Down vasta hienosti toimikin. Se on kieltämättä loistava covervalinta Katatonialle, istuu meille sanoituksia myöten täydellisesti.
Julkaistu kainalojutuilla laajennettuna Infernossa 1/2023.