Perinnetietoista, nahalle ja oluelle haisevaa heavy metalia paiskova helsinkiläis-jyväskyläläinen Tyrantti julkaisee esikoispitkäsoittonsa 8. helmikuuta Playground Musicin kautta. Toimitukseen lähetetyssä tiedotteessa kuvaillaan tiedossa olevan ”armotonta tykitystä, suoraviivaista komppia sekä riffimyrskyä, jonka jälkeen suussa maistuu vahvasti 80-luvun Iron Maiden ja Judas Priest”.
Tulevaa esikoispläjäystä ja riffimyrskyä esitellään perjantaina virallisesti julkaistavalla, mutta jo nyt Infernossa ennakkokuuntelussa olevalla Tulipyörä-singlellä, joka on päivitetty ja ärhäkämmäksi viritetty versio jo aiemmin julkaistusta kappaleesta. Tuunattu Tulipyörä pyörii nyt tähän malliin:
Nahkahevitriolla ei ole ikää kuin pari vuotta ja vyöllä vasta muutama single, eli bändin ura on lähtenyt varsin kiitettävään liitoon heti alkuunsa. Ylimääräistä painetta se ei kuitenkaan Tyrantin musikanttien mukaan ole debyytin työstämiseen tuonut.
– Tuntuu hemmetin hienolta, että yleisö on löytänyt meidän musiikin niin hyvin, viimeisimpänä Playgroundin hienot tyypit. Se ei välttämättä nopeuttanut levyn tekoa, mutta ainakin innosti meitä tekemään sen huolella ja paremmin. Oli pakko tehdä niin kova kokonaisuus kuin vain voidaan, koska jengi on odottanut tätä. Sitä paitsi lähes koko levyä on hiottu keikoilla, joita ollaan soitettu kuitenkin paljon, kolmikko kommentoi Infernolle kollektiivisesti.
Perinnetietoinen trio ei usko paljon puhuttuun ”albumin kuolemaan” vaan miettii kokonaisuuksia. Juuri tästä syystä Tulipyöräänkin päivitettiin jyreämmät soundit, jotta se istuisi vinyylinäkin ilmestyvään levykokonaisuuteen paremmin ja eheämmin.
– Meille oli alusta asti selvää, että Tyrantti julkaisee debyyttinsä nimenomaan kokopitkänä. Tykätään kirjoittaa tarinoita ja perinteinen albumimitta on se, jossa me ollaan tarinamme totuttu kuuntelemaan. Kyllähän mekin julkaistiin ensin pari singleä, jotta päästiin rundaamaan. Tässä genressä ihmiset edelleen tahtoo kuulla kokopitkän albumin ja hyvä niin.
Tyrantin debyyttilevy sisältää bändin sanoin yhdeksän biisiä lauluharmonioilla ryyditettyä riffimyrskyä ja tanakkaa takomista, ”kuten asiaan kuuluu”. Miten yhtye aikoo välttää kaltaistensa perinnehevibändien tyypillisimmät sudenkuopat eli omaperäisyyden puutteen tai liian pienessä lokerossa paikallaan jumittamisen?
– Englannilla ja huonolla englannilla laulettua pölkkypääheviä on tehty aina. Itse haluttiin alusta asti tehdä Suomeksi ja se osoittautuikin hyväksi tieksi mitä omaperäisyyteen tulee. Mikä meidät ehkä erottaa muista on kompromissittomuus ja rohkeus, mihin kompakti kokoonpano kannustaa. Otetaan kaikki irti siitä, mitä me osataan, kolmikko pohtii.
– Meillä on perinteisen hevin lisäksi musikaalista taustaa myös muualta ja ehkä sen ansiosta pystytään tuomaan tähän mahtavaan genreen myös jotain omaperäistä. Se jätetään kuitenkin kuuntelijan arvioitavaksi.
Bändin yhteydessä mainitaan usein – kuten artikkelin alussakin jo todettiin – Iron Maiden ja Judas Priest. Kumman tuotannon bändi ottaisi mukaansa autiolle saarelle, jos saisi valita vain toisen?
– Iron Maiden vai Judas Priest? Pitäiskö vain ottaa Tyrantin tuotanto, niin sais parhaat puolet kummastakin?
Näitä puolia sekä Tyrantin vimmaista live-esiintymistä pääseekin seuraavan kerran todistamaan elävänä lavalla Raskasta joulua -risteilyllä Silja Europalla 20. joulukuuta sekä Helsingin Bar Loosessa ”Kunnon vitun UV-bileissä” 31. joulukuuta, jolloin lauteille nousevat lisäksi Ratface ja Watery.