Teitte uusinta julkaisuanne, 12 minuutin mittaista brutal prog ep:tä (kyllä, kirjoitusasu on juurikin tämä), hämmästyttävät viisi vuotta. Onko perfektionisminne lähtenyt täysin hanskasta?
– Tässä taidettiin syyllistyä vähän siihen, mikä ärsytti nuorena vanhemmissa bändeissä, eli päätettiin viidestätoista uudesta kappaleesta, mutta ei lyöty aikataulua lukkoon ja tehtiin biisejä rauhalliseen tahtiin, basisti-örisijä Tuomo Hohtari heittää.
– Aikataulun venymiseen vaikutti osaksi myös tarve pitää omasta tasosta kiinni, jopa ylittää se, ja hakea vähän pieniä mausteita muualta. Yhtäkkiä oltiinkin sitten alkusyksyssä 2017 ja tajuttiin, että nyt oikeasti, nämä on äänitettävä ensi talvena! Hommaan tuli sen myötä loppuryhtiä, mikä kuuluu lopputuloksessa. Olemme siihen tyytyväisiä.
Jos Pertti Perushevarilta kysytään, jokainen julkaisunne kuulostaa hänen korviinsa takuulla aivan samalta. Mikä erottaa brutal prog ep:n muista tuotoksistanne?
– Siinä on hieman vähemmän nuotteja kuin ennen. Tämä on jatkumoa edelliselle Designed and Manufactured -ep:lle [2013], jolla lähestyttiin jo asiaa aavistuksen rauhallisemmalta kantilta. Hyperaktiivisen kaahaamisen ohella mukana on hidastakin ilmaisua, jossa kiinnitettiin huomiota outoihin rytmityksiin.
– Lisäksi uuden ep:n kappaleessa Epigenetic Feast on väliosana U2:n mieleen tuova postpunkahtava riffi, jonka kaltaisia ei aiemmin olisi hyväksytty mukaan. Uskallan väittää, että jos Pertti Perushevari ei ole kuullut meitä vuoden 2007 jälkeen, hän huomaa kyllä eron tämän päivän menoon.
Teillä on kasassa melkoinen määrä kappaleita. Mistä biiseihin ja sanoituksiin riittää ideoita?
– Ei aina tunnu riittävänkään, ja se oli yksi syy viiden vuoden julkaisuväliin. Joskus vain piti odotella oikeaa inspiraationhetkeä. Laskin, että olemme äänittäneet ja julkaisseet kappaleissamme semmoiset 800 riffiä, joten joskus on kieltämättä olo, että mitähän sitä seuraavaksi. Mutta jotenkin sieltä aina löytyy uusia nurkkia koluttavaksi.
– Sanoitukset tein kuten aina, eli noin kuukausi ennen äänityksiä. Venytän ja venytän niiden kirjoittamista jostain syystä, kunnes saan ahkeruudenpuuskan. Tällä kertaa kynäilin lyriikat valmiiksi kahdessa tiiviissä sessiossa.
Olette luottaneet tiukasti basso–rummut–murina-komboon. Onko koskaan käynyt mielessä laajentaa soitinrepertuaaria?
– Ei tämän yhtyeen kohdalla. Isompi kokoonpano tarkoittaisi toisen bändin perustamista. Bassolla, rummuilla ja örinällä saamme aikaan sen äänimaailman, jonka haluamme.
Ep:llä on legendaarisen Possessedin rumpalista Mike Sus’sta kertova kappale. Mikä on yhtyeen ja heidän rumpalinsa merkitys Cause for Effectin olemassaololle?
– Suoraan ei mikään, mutta epäsuorasti iso! Olin 13-vuotias pojankossi, kun näin Soundissa Seven Churchesin mainoksen otsikolla ”Hirviömetallia!”. Mainoksen kruunasivat bändin logon liekit ja pahaenteinen risti väärinpäin. Vaikutus oli pysyvä, ja tässähän sitä vastaillaan hevilehteen 33 vuotta myöhemmin!
Julkaistu Infernossa 4/2018.