”Olen kokenut kammottavia asioita, joita minun olisi pitänyt käsitellä paljon aiemmin” – haastattelussa Leprousin Einar Solberg

Depressio on muusikon ammattitauti, tietää Einar Solberg omasta kokemuksesta.

22.02.2020

Uusi albumi Pitfalls pistää ennen progemetallistaan tunnetun Leprousin harmaansävyisen väripaletin uuteen järjestykseen ja esittelee itsevarman yhtyeen, joka rikkoo genrensä rajoja yhä hanakammin.

Tunnepaletin laajentumisen taustalla on Einar Solbergin taistelu masennuksensa kanssa, ja Pitfalls onkin epäkronologinen matka siinä vuoristoradassa, jonka laulaja-synisti on kulkenut läpi viime vuosina.

Einar kertoo masennuksen alkaneen näyttää merkkejä itsestään Leprousin Malina-albumin (2017) kiertueen aikana. Vielä tuolloin hän ei tunnistanut oireitaan ja halusi puskea ne väkisin syrjään.

– Kuvittelin pitkään sen olevan vain kiireen aiheuttamaa ahdistusta. Kielsin asian vielä tuossa vaiheessa täysin. Varsinkin, kun tunsin hetken todellista euforiaa, koska kiertue oli onnistunut niin hyvin.

– Tilanne paheni Australian-kiertueella. En tuntenut enää mitään. En yhtään mitään. Koin ainoastaan pakokauhua. Etsin koko ajan lentoja kotiin ja halusin jättää kiertueen kesken, mutta sitten tajusin, etten halunnut olla kotonakaan. Halusin päästä pois pääni sisältä ja karkuun kaikilta ajatuksiltani, mikä ei ollut tietenkään mahdollista.

– Pystyin jotenkin unohtamaan tämän kaiken niiden hetkien ajaksi, kun olin lavalla tai tapaamassa kuulijoita keikan jälkeen, mutta heti kun olin yksin, meinasin murskautua ajatusteni alle.

Kotiinsa Norjaan palattuaan Einarin sisäiset demonit nostivat päätään yhä enemmän.

– En ymmärtänyt tilannetta ollenkaan, koska olen ollut todella optimistinen ihminen. Se ei ehkä kuulu tummassa musiikissamme, mutta olen ollut aina täynnä intohimoa ja suurta paloa monia asioita kohtaan.

– Olin todella hämmentynyt, kun en enää tuntenut yhtään mitään ja menetin motivaationi kaikkea kohtaan. Pääni täyttyi ainoastaan peloilla. Heräilin pitkin yötä kauhusta täristen, sillä ajatukseni eivät jättäneet minua rauhaan. Tolkutin itselleni, että minulla ei ole mitään hätää, kaikki on hyvin, tämä on järjetöntä, mutta ei se mitään auttanut.

Lopulta Einar alkoi käsitellä sisäisiä taistelujaan ja ymmärsi, että niiden juuret ulottuvat hänen menneisyyteensä.

– Ongelmani juontuvat nuoruudestani asti, mutten ole käsitellyt niitä asioita ikinä, koska olen mennyt niin hurjaa vauhtia eteenpäin elämäni ja bändimme kanssa. Se kaikki on ollut eräänlaista omilta demoneiltaan karkuun juoksemista.

– Olen kokenut kammottavia asioita, joita minun olisi pitänyt käsitellä paljon aiemmin. Asioita, joista en ole puhunut koskaan, enkä aio puhua tämän tarkemmin nytkään, sillä haluan suojella niihin liittyviä muita ihmisiä.

– Kotiin palattuani meni vielä puoli vuotta niin, että yritin antaa masennuksen oireiden mennä ohi itsekseen. Sellaisten asioiden syrjään työntäminen ei poista niitä mihinkään. Ne alkavat kasvaa korkoa, ja kun ne viimein saavat sinut kiinni, ne repivät sielusi ja sydämesi kappaleiksi kymmenkertaisella voimalla.

Moni ajattelee, että masentuneet ovat jatkuvasti surullisia, epätoivoisia ja ahdistuneita, vaikka yhtä monesti masentuneiden ongelma on se, etteivät he tunne yhtään mitään.

– Masennuksesta puhutaan nykyään paljon, mutta ei silti missään tapauksessa tarpeeksi, Einar toteaa.

– Maailman huipulla toimivat johtajat voivat olla masentuneita aivan yhtä hyvin kuin kerjäläisetkin. Se voi tapahtua kenelle tahansa. Muusikoille se on toisinaan jopa ammattitauti, koska se sama haavoittuvaisuus, joka pakottaa meidät avaamaan sielumme musiikkiimme, on usein suorastaan herkullinen maasto masennukselle.

Einar naurahtaa kevyesti kertoessaan, että löysi suurimman avun masennukseensa odottamattomista asioista.

– Entinen Leprous-rumpali Tobias [Ørnes Andersen] suositteli minulle meditaatiota. Olin aluksi todella skeptinen sen suhteen ja kieltäydyin lähtemästä mukaan moiseen höpöhöpö-hommaan.

– Meditaation omaksuminen otti aikansa, mutta lopulta se auttoi minua. Opin, että kaikki pääni sisällä olevat ajatukset ja pelot eivät ole välttämättä totta, vaan monimutkaisten aivojemme satunnaisia impulsseja.

– Aloin tunnistaa meditaation avulla todellisia tunteitani. Mitä tunnen, kun olen surullinen, vihainen tai iloinen. Tunteet eivät olleet enää pelottavia ja ahdistavia, kun hyväksyin ne kaikki.

Juuri nyt Einar voi paljon paremmin. Hän jopa kertoo pystyvänsä kuuntelemaan Pitfalls-albumia uusin korvin.

– Kun olen kohdannut synkimmät puoleni, nautin elämän pienistäkin asioista enemmän. Ymmärrän nyt, että masennus tulee olemaan osa minua koko loppuelämäni. Tunnen tehneeni itseni kanssa rauhan sen suhteen, ettei elämä ole pelkkää euforiaa, eikä sen kuulu olla sitä.

Julkaistu Infernossa 9/2019.

Lisää luettavaa