Tuhannes konsertti 15-vuotisen, kahdeksan albumia tuottaneen uran aikana oli vihdoin se piste, jossa sinfonis-progressiivisesta metallistaan tunnetuksi tullut Epica totesi, että oli aika pysähtyä aloilleen.
Kotimaansa Hollannin Poppodium 013 -areenalla huhtikuussa 2018 soitetun juhlakeikan jälkeen Epica-kuusikko kokoontui yhteen ja päätti pitää vähintään vuoden sapattivapaan. Yhtye tiedosti, että tauko voi joko tehdä bändistä entistä ehomman tai pahimmassa tapauksessa jopa hajottaa sen.
Vajaat kolme vuotta myöhemmin Epica-kitaristi Mark Jansen ja -laulaja Simone Simons kertovat ymmärtäneensä tauon aikana, miten kovalla vauhdilla yhtye ehti vuosikausien ajan porhaltaa.
– Jos lasketaan mukaan After Forever -vuodet ennen Epicaa, olin viettänyt 25 vuotta elämästäni koko ajan musiikkia äänittäen, maailmaa kiertäen, sivuprojekteja keksien ja niidenkin kanssa kiertäen, Mark summailee.
– Musiikki on elämäntapa ja asia, jota on elettävä täysillä, jos sillä aikoo tehdä elantonsa. Hyväksyin sen jo alle parikymppisenä ja tein sen eteen kaikkeni. Siinä tahdissa ei ehtinyt aina ymmärtää kaikkea kokemaansa.
– Jotain Epican halusta luoda koko ajan uutta kertoo se, ettemme pitäneet taukoa edes seitsemän vuotta sitten, kun poikani syntyi. Keikkatauko kesti alle kaksi kuukautta, leveästi hymyilevä Simone jatkaa.
– Mainitsemani halu oli myös syy tauon takana: emme halunneet antaa Epican muuttua rutiiniksi. Emmekä varsinkaan pakoksi. Vaikka kuinka yrittäisi, ihminen saattaa toisinaan menettää ymmärryksensä siitä, mikä hänen elämässään on tärkeintä, jos sen antaa muuttua itsestäänselvyydeksi.
Kaksikko myöntää huvittuneesti, ettei päätös vuoden tauosta pitänyt täysin
– Taisi siinä mennä peräti kymmenen kuukautta mielipuolisen pitkän The Holographic Principle -kiertueen ja tauon julistamisen jälkeen, kun olimme jo juhlistamassa Design Your Universe -albumin [2009] kymmenvuotisia kiertueella, Mark naurahtaa ja täsmentää, että mainittu rundi oli sentään maltillisemman mittainen.
– Samoihin aikoihin Rocket 88 -kustantamo, joka oli juuri julkaissut Opeth- ja Lacuna Coil -kirjat, otti meihin yhteyttä ja halusi tehdä Epicasta kattavan biografian, Simone lisää ja mainitsee The Acoustic Universe -livealbumin ja Epica vs Attack on Titan Songs -ep:n syntyneen samalla kuin huomaamatta.
– En arvannut niin käyvän, mutta kirjan tekeminen oli todella terapeuttinen osa taukoa, koska se sai pohtimaan, mitä kaikkea olemme tehneet. Kaikkia sanoituksia ja musiikkia, mitä olemme kirjoittaneet, koko sitä maailmaa, jonka olemme nähneet, ja kaikkia niitä ihmisiä, joita olemme kohdanneet.
Päättymätöntä evoluutiota
Suunniteltua lyhyempikin tauko kannatti. Mark ja Simone myöntävät, että Epican uusi albumi Omega syntyi silmiä avaavan välitilinpäätöksen synnyttämistä energioista.
– Kun on koko ajan tien päällä bändin kanssa, se on kuin perhe, kyllä, mutta parhaaseenkin seuraan saattaa kyllästyä, jos viettää liikaa aikaa yhdessä, Mark sanoo.
– Tietoinen etäisyyden ottaminen on siis vain terveellistä. Taukoa seurasi niin iloisia jälleennäkemisiä, että kirjoitimme sen jälkeen musiikkia yhdessä enemmän kuin koskaan aiemmin. Kun kuuntelet Omegaa, tulet huomaamaan eron, jonka nämä vuodet albumille synnyttivät.
Kun Epica vuonna 2003 perustettiin, 25-vuotias Mark Jansen oli jo julkaissut kaksi albumia After Foreverin (jonka solistina toimi myöhempi Nightwish-keulakuva Floor Jansen) kanssa. Simone Simons puolestaan oli vasta 18-vuotias, täysin kokematon laulajanalku.
Ei siis ole ihme, että omiin luomuksiin otettu etäisyys sai molemmat huomaamaan, miten paljon Epica on urallaan muuttunut. 15 vuotta on lopulta aikamoisen pitkä siivu bändille kuin bändille.
– En katso videoita konserteistamme usein, mutta tauon aikana päädyin kaivelemaan Youtubea. En meinannut uskoa silmiäni, kun katsoin pätkiä varhaisilta keikoiltamme, Simone naurahtaa päätään pudistellen.
– Mielikuvani oli, että Epica on aina ollut tietynlainen ammattibändi. Ne keikat olivat kuitenkin ennemmin lepsua hauskanpitoa ja huulenheittoa kuin oikeasti musikaalisia esiintymisiä! Lauloin vähän liiankin vapaasti tulkiten, yhteensoittomme ei ollut mitenkään erityisen sulavaa ja kaikesta paistoi läpi sellainen hupsu… naiivius.
– Yritimme aivan liikaa. Minä varsinkin! Pitkän aikaa halusin tehdä kiertueillamme ihan kaiken. Yritin olla kitaristi, kiertuemanageri, merkkumyyjä, äänimies, valomies ja roudari, Mark luettelee.
– Vielä parikymppisenä pystyi toki kantamaan vaikka koko maailman taakan hartioillaan, mutta onneksi ymmärsin päästää siitä irti ajan kanssa. Kun hellitin perfektionistista kontrollifriikkiyttäni, keikoistamme alkoi tulla parempia ja parempia. Aloimme keskittyä oleelliseen. Vasta sen myötä Epicasta tuli toden teolla Epica.
– Jos olisimme jatkaneet samaan malliin kuin alussa, olisimme todennäköisesti hajonneet omaan mahdottomuuteemme viimeistään siinä aiheessa, kun kiertueet alkoivat kasvaa, Simone lisää.
– Onneksemme tuottajamme Sascha Paeth teki jo The Divine Conspiracyn [2007] aikoihin selväksi, että jos aiomme oikeasti nauttia musiikin tekemisestä, meidän on opittava luottamaan itsellemme tärkeitä asioita myös muiden käsiin. Ne ajat olivat meille vaikeita mutta tekivät meistä myös vahvempia.
Simone myöntää arvuutelleensa tauon aikana pitkään, mikä on se Epicaa yhteen sitova liima, joka on saanut bändin pysymään muutamia kokoonpanomuutoksia lukuun ottamatta yhdessä kaikki nämä vuodet.
– Kuten kaikki varmasti tietävät, seurustelimme Markin kanssa Epican alkuaikoina, ja totta puhuakseni koko bändi perustettiin sen takia, että saisimme tehdä musiikkia yhdessä, Simone kertoo.
– Se, että Epica selviytyi erostamme ja halusimme edelleen jatkaa yhteistyötä, kertoi paljon koko bändin voimin luomastamme musiikista. Tunsimme tehneemme jotain, mikä on jotain suurempaa kuin ihmissuhteen pikkumaisuudet.
– Epica ei ole meille vain bändi. Koko elämämme kietoutuu kirjaimellisesti sen ympärille. Jos Epicaa ei olisi perustettu, kukaan meistä ei olisi yhdessä nykyisten kumppaniemme kanssa, yhtäkään lapsistamme ei olisi olemassa ja koko elämänkatsomuksemme olisi varmasti täysin erilainen. En osaa edes arvata, millainen ihminen olisin.
– Tauon aikana huomasimme saman myös faneissamme. Monet kuulijamme ovat seuranneet meitä vuosikaudet ja varttuneet rinnan kanssamme. Monilla heistä on nyt perhettä, tai he ovat saattaneet erota ja menettää kaiken elämässään. Samalla musiikki on pysynyt heille kantavana voimana.
Elämänmittainen tutkimusmatka
Mark ja Simone luettelevat sanoja kuten uteliaisuus, kasvaminen ja itsensä etsiminen pohtiessaan sitä, millä tavalla Epican ihmisyyttä ja ihmistä ympäröivää maailmaa tutkiskelevat sanoitukset ovat heijastelleet heitä itseään.
– Jo nuorena halusin esittää kysymyksiä ja yrittää ymmärtää kaikkia erilaisia ajatusmaailmoja. Samalla halusin löytää kuumeisesti ratkaisun kysymyksiin, joihin ei ole olemassa vastauksia, Mark sanoo.
– Uteliaisuus on vienyt meitä eteenpäin siitä asti, kun aloimme kirjoittaa The Divine Conspiracyllä Simonen kanssa tutkiskelevampia lyriikoita. Niihin aikoihin, vähän alle 30-vuotiaana, hyväksyin lopulta sen, ettei ihminen ole koskaan valmis. Se täytti minut inspiraatiolla! Halusin entistä enemmän kokea koko maailman ympärilläni.
– Kysymykset kuten ”Mistä elämässä on kyse?” tai ”Miksi olemme täällä?” ovat totta kai tärkeitä, mutta kolmella uusimmalla albumillamme olemme halunneet kirjoittaa sanoituksia, jotka pistävät meidät itsemme – ja sitä myöten toivottavasti myös muutaman muun ihmisen – ajattelemaan, mitä elämä ja maailma heille merkitsee.
– Valoimme tälle tavallaan perustukset Design Your Universe -levymme nimellä. Jos Epicalla on jokin sanoma, niin yritämme sanoa, että maailmoja on yhtä monenlaisia kuin niitä tarkastelevia ihmisiäkin. Meillä kaikilla on jotain opittavaa siitä, miten eri kulttuurit elämän kokevat.
– Haluan rohkaista ihmisiä luomaan oman universuminsa, jossa he voivat tehdä eniten hyvää lähimmäisilleen, maailmalle ja itselleen. Huomaan iän kartuttua, että me Epicassakin olemme rakentaneet ympärillemme oman todellisuutemme, universumimme, jossa voimme pyrkiä hyvään elämään juuri omalla tavallamme, Simone jatkaa.
Mark ja Simone kertovat, että mahdollisuudet nähdä lukemattomia maailmankolkkia on ollut etuoikeus, jota ilman he tuskin olisivat koskaan voineet kirjoittaa tällaista musiikkia.
– Kun olen ollut tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, olen halunnut pitää mieleni avoimena ja käydä paljon keskusteluja, kitkeristäkin aiheista. En todellakaan ummista silmiäni. Olisi todella ylimielistä ajatella, että se oma, länsimaisessa kulttuurissa rakentamani käsitys elämästä olisi ainoa oikea, Mark toteaa.
– Kun vertaan vanhimpia sanoituksiani uusimpiin, näen kyllä tietynlaisen elämänkokemuksen tuoman kehityksen, mutten vieläkään koe olevani viisas vaan ennemmin yhä uteliaampi ja mieleltäni avoimempi. Aika moni ihminen kyynistyy elämänsä edetessä, mutta jotenkin loputon tiedonnälkä on tehnyt minusta vain toiveikkaamman.
– Vanhemmaksi tuleminen muuttaa lähes poikkeuksetta sitä tapaa, miten ihminen kokee ympäröivän maailman, Simone sanoo.
– Olin jo kauan sitten valtavan huolissani ilmastonmuutoksesta ja siitä, miten kohtelemme maailmaa. Menin asian kanssa niin pitkälle, että olin musertua tosiasioiden alla, kun en kokenut voivani vaikuttaa asioihin tarpeeksi, ja turhauduin aivan liian paljon siitä, jos muut eivät tehneet asioita kuten toivoin.
– Nyt poikani on varttunut hieman ja se hetkeksi helpottanut taakka omallatunnolla on palannut. Olen punninnut jopa bändiin kuulumista ja esimerkiksi kaikkea kiertueisiin kuuluvaa lentämistä sen kautta, millaisen maailman tulemme jättämään lapsillemme. Etsin jatkuvasti keinoja olla armollisempi ympäristöämme kohtaan.
– Kirjoitin Omegalle kappaleen Gaia, joka heijastelee juuri näitä tuntemuksia. Se on kuin anteeksipyyntö luontoäidille. Sen sanoituksen pohdiskeleminen inspiroi minua valtavasti.
Mark luettelee Omegan teemoista puhuessaan aiheita kuten vallanhimo, uskonnot, sodat, ihmisen suhde luontoon, ihmiskunnan polarisoituminen ja ihmisen pakonomainen pyrkimys olla koko ajan vähemmän inhimillinen. Albumin tunnelma on kuitenkin rakentava, ymmärrykseen pyrkivä ja toiveikas.
– Aiheet joista kirjoitamme ovat itsetutkiskelua ja maailman tarkastelua kaoottisista lähtökohdista. Niin karulta kuin tämä voi kuulostaakin, ajattelen usein asioiden menevän juuri niin kuin niiden on tarpeen mennä, Mark toteaa.
– Tarkoitan sitä, että niin hirvittäviä asioita kuin esimerkiksi sodat, kulkutaudit ja hirmuvallat ovat, haluan kyetä uskomaan, että kaikki se on osa ihmiskunnan oppimisprosessia. Että jokaisen hirveimmänkin historiankäänteen jälkeen vähintäänkin yksilöt ovat hieman viisaampia ja voivat johdattaa maailmaa eteenpäin.
– Kirjoitamme Omegalla siitä, kuinka maailma hakeutuu koko ajan tasapainoon. Ihmiskunta on vain pieni osa suuresta kokonaisuudesta jossa elämme. Sen sijaan, että antaisimme koettelemusten musertaa meidät, meidän on opittava käsittelemään niitä avoimemmin ja muutettava piinaavimmatkin tapahtumat joksikin myönteiseksi.
– Näissä aiheissa on totta kai myös riskinsä. Muutaman kerran olen sivunnut uskontoja tavalla, joka on saanut ihmiset hyökkäämään minua vastaan. Toisinaan se on johtanut hedelmällisiin keskusteluihin, mutta yhtä usein hyökkääjät ovat niin varmoja kannastaan, ettei mitään keskustelua synny. Outoa kyllä, sekin on joskus inspiroivaa.
Inspiraatiota vuorovaikutuksesta
Viimeistään The Divine Conspiracy- ja Design Your Universe -albumit osoittivat, ettei Epica ole vain yksi sinfonista metallia soittava bändi muiden joukossa. Albumikaksikon progressiivisesti metallinen ja jylhästi orkestroitu musiikki oli harvinaisen tarttuvaa.
Epican evoluutio ei kuitenkaan jäänyt siihen. Mark korostaa arvostavansa valtavasti sitä, miten pitkään yhtyeen kokoonpano on pysynyt muuttumattomana, mutta myöntää juuri muutosten johtaneen nykyhetkeen.
– Kolme tuoreinta albumiamme muodostavat eräänlaisen trilogian, jolla olemme ensimmäistä kertaa pitäneet kiinni samasta kokoonpanosta ja tuottajakaksikosta, mikä on tuonut Epicaan uudenlaista jatkuvuutta, Mark sanoo.
– Aiemmin olemme kuitenkin käyneet läpi joitakin välttämättömiä muutoksia. Alkuaikojen rumpalimme Jeroen Simons oli mukava kaveri, mutta vasta kun Arîen [van Weesenbeek] tuli mukaan, pääsimme säveltämään toden teolla sellaista teknisempää metallia, jota sinfonisempi puolemme vaati rinnalleen.
– Sama tapahtui, kun Isaac [Delahaye, kitara] liittyi joukkoomme kymmenen vuotta sitten. Hän on täysin erilainen kitaristi ja säveltäjä kuin minä, ja sain hänestä paitsi korvaamattoman biisintekokumppanin myös todellisen kirittäjän. Hän on omassa tyylissään niin kova tekijä, että minun oli parannettava omaakin tasoani.
– Toisin sanoen, aina kun olemme joutuneet etsimään korvaajan jollekin soittajalle, olemme löytäneet jonkun, joka on tuonut bändiin uutta näkökulmaa ja energiaa, mikä on johtanut Epican evoluutiota eteenpäin albumi albumilta.
Mark nimeää Omegalta kolme kappaletta, jotka syntyivät kuin vuoropuheluna ja toivat säveltämiseen aiemmasta poikkeavaa tulokulmaa.
– Kirjoitin Kingdom of Heaven, Part 3:n intron aikoja sitten, mutta sitten inspiraatio sitä kohtaan jotenkin ehtyi. En löytänyt oikeaa tapaa jatkaa sen tarinaa. Isaac oli kuullut demon ja kysyi, voisiko hän jatkaa kappaletta, ja pian hän esittelikin aivan fantastisia ideoita ja upean kertosäkeen, mikä sai minut jatkamaan kappaletta kohti sen kliimaksia.
– Jos olisin tehnyt biisin itsekseni, siitä olisi tullut täysin erilainen. Nyt se on yhtä aikaa pahaenteinen, hitaasti rakentuva ja viipyilevä, mutta myös sanomansa tehokkaasti selväksi tekevä eepos. Se on täydellinen esimerkki siitä, miten minun ja Isaacin kemia säveltämisen suhteen parhaimmillaan toimii.
– Kingdom of Heaven -trilogiassa on ollut myös hämmentäviä sattumia. Kun kirjoitin sen ensimmäisen osan Design Your Universelle, isoäitini kuoli. Ja kun trilogian kolmas osa nyt valmistui, toinen isoäitini ja Isaacin isoäiti menehtyivät vain viikon erolla toisistaan. Se oli hirvittävää aikaa, mutta samalla oli hienoa omistaa kappale heille.
– Sitten on levyn päättävä Omega ja paljon raaempi Synergize. Ne ovat hyviä esimerkkejä siitä, millaisia biisejä Isaac tekee ja miten paljon ne vahvistavat Epicaa. Aiemmin Isaacilla oli tapana kirjoittaa paljon kappaleita, joista osa karsiutui pois albumilta, niin kuin osa omistanikin, mutta nyt hän panosti tiettyihin biiseihin. Ne toivat levylle kaivattua monipuolisuutta ja itse asiassa värikkäämpiä sävyjä kuin koskaan Epica-albumeilla.
Niin harmoniselta kuin nyky-Epica kuulostaakin, Mark kertoo, että erimielisyyksiäkin syntyy. Hän kuitenkin kuvailee ”brutaalin rehellisyyden” olevan myös vahvuus.
– Tärkeintä on kunnioitus. Kunnioitus meidän soittajien kesken, kunnioitus soittajien ja Simonen välillä sekä kunnioitus bändin ja tuottajiemme välillä. Arvostamme toisiamme ja luotamme toisiimme.
– Aina joskus käy totta kai niin, että jonkun idea karkaa ihan täysin Epican tyylin ulkopuolelle. Minulla on tapana säveltää todella progressiivisia ja äärimetallisia juttuja, ja tietyn rajan ylittyessä tiedän, että ne ovat MaYaN-materiaalia. Samaan tapaan joku muu saattaa toisinaan keksiä todella outoja, elektronisiakin kokeiluja.
– Outoa kyllä se ei koskaan mene riitelemiseksi. Kaikki meistä ymmärtävät yhteisen vision, josta Epica muodostuu. Se on ennemmin tunnetila kuin jotain sellaista, mitä voi määrittää musiikillisin termein. Epica syntyy siitä luovasta yhteistyöstä, jonka ääripäiden keskellä kohtaamme toisemme.
– Juuri nyt minusta tuntuu, että olemme saavuttaneet yhteisessä luovuudessamme yhden musiikillisen äärilaidan, mutta se ei tarkoita, etteikö Omegan jälkeenkin olisi erilaisia Epica-maailmoja tutkittaviksi.
Laula se tuntein
Moni on ihastunut Epicaan paitsi yhtyeen polveilevien kappaleiden myös Simonen laulun ansiosta. Simonea on hehkutettu yhtyeen ensialbumista The Phantom Agonystä (2003) alkaen, mutta silti laulaja on onnistunut ylittämään itsensä jokaisella Epica-albumilla. Omegalla niin tapahtuu jopa aiempaa voimakkaammin.
– Jos kuuntelen Epica-debyyttiäni nyt, kuulen sellaisen laulajan äänen, jolla oli kyllä halua ja sydäntä, muttei minkäänlaista ymmärrystä siitä, mistä hän laulaa ja miten hänen tulee siitä laulaa, Simone avaa.
– Kun tulimme tunnetummaksi, minua alettiin ylistää somessa ja meet & greet -tapahtumissa, mutta ylistys ei ole koskaan johtanut siihen, että olisin varsinaisesti tyytyväinen itseeni. Aina kun joku kertoo vaikuttuneensa tavastani laulaa, kiitän häntä ja olen ehkä sekunnin tyytyväinen, mutta jo hetken päästä epäilen itseäni.
– En usko, että laulaja on koskaan valmis. Ymmärrän hyvin, miten helposti kiertueet ja kiireinen muusikonelämä voivat turruttaa laulajan tavallaan tyytymään siihen, mitä hän saa äänellään aikaan, koska se on fanien mielestä enemmän kuin tarpeeksi. Siihen ajatukseen olisi helppo tuudittautua, mutta minua se on vain ajanut eteenpäin.
– Siksi hakeudun tänäkin päivänä tasaisin väliajoin uusien laulunopettajien pakeille, puhun muiden laulajien kanssa laulamisesta ja pyrin luomaan yhä vahvemman liiton ääneni, musiikkimme ja sanoitustemme kanssa. En halua, että kyse olisi vain siitä, että minä laulan bändissä, koska bändissä nyt vain kuuluu olla laulaja.
Mark kertoo kuulleensa Simonen laulua ensimmäistä kertaa 18 vuotta sitten puhelimen välityksellä ja saaneensa jo siitä kokemuksesta kylmiä väreitä. Sittemmin hän yllättyi täysin, miten paljon potentiaalia Simonessa oli.
– Simone on todella, todella ankara itseään kohtaan, ja se on joskus aika vaikeaa seurattavaa, koska bändikaverina laulajaa haluaisi totta kai tsempata. Laulaminen on Simonelle niin henkilökohtainen juttu, että oikeastaan minkälaiset tahansa kommentit hänen luottoihmisiltään voivat aiheuttaa suuria tunnekuohuja, Mark pyörittelee.
– Se mikä erottaa Simonen monista muista laulajista on hänen kykynsä valjastaa tekniikka vahvistamaan tunnetta. Hän ei yritä lisätä tunnetta teknisesti täydelliseen lauluun, vaan etenee aina tulkinta ja eläytyminen edellä. Simone ymmärtää äänensä mahdollisuuksia jatkuvasti paremmin, kuten voit nyt Omegalla kuulla.
– En tiedä, mitä erityistä Hollannissa on, mutta voisin lukea samaan joukkoon Floor Jansenin ja Anneke van Giersbergenin. Kolmikkoa yhdistää kotimaan lisäksi uteliaisuus eläytyä musiikkiin niin, ettei laulaja ei ole vain laulaja vaan ennemminkin artisti, jonka ääni on loppumattomien tunteiden väreillä maalaava pensseli.
Kaksikko hehkuttaa ymmärtäneensä Omegan sävellysvaiheessa lauluista jotain aivan uutta.
– Se ei ollut tietoinen juttu, mutta taisimme aina ajatella, että laulut ovat jotenkin niin itsenäinen osa musiikkiamme, että ne kuuluu työstää omillaan, vasta kaiken muun musiikin valmistuttua, Simone sanoo.
– Siksi olemme työstäneet laulusovituksiani vasta sitten, kun musiikki on jo tehty, kaikki sanoitukset luonnosteltu ja jopa orkesterit täysin suunniteltu. Ne tavallaan mahdutettiin mukaan jonkinlaisena erillisenä elementtinä, ja ihme kyllä se on toiminut tähän asti hyvin. Mutta nyt Mark tahtoi tuoda laulut mukaan alusta alkaen.
– Halusin häivyttää lopullisesti ne rajat, jotka rockmaailmassa yleensä kuvitellaan soittimien ja ihmisäänen välille. Mietimme jo varhain, mitkä melodiat sopisivat laulujen, kitaroiden tai vaikka orkesterin tulkitsemiksi, Mark kertoo.
– Nyt mitkään kuorot tai lauluharmoniat eivät ole kuorrutusta kakun päällä, vaan kaikki mitä levyllä kuullaan on tärkeällä tavalla osa tunnelmaa ja sanomaa, jota haluamme viestiä.
Kahdeksan hengen orkesteri
Kaiken Simonen ja Markin kuvaileman perusteella ei ole ihme, että Omega on Epican tähän asti tasapainoisin levykokonaisuus. Kun Mark luettelee syitä sille, miksi Omega tuntuu hänestä itsestäänkin erityislaatuiselta albumilta, hän käyttää useaan otteeseen sanaparia ”osiensa summa”.
– Ihan aluksi Epicassa oli kyse lähinnä minun ja Simonen yhteistyöstä, mutta Epica ei ole enää lainkaan se yhtye, jollaiseksi sen loimme. Nyt Epicaan kuuluu kuuden soittajan ohella tuottajamme Joost van den Broek ja Sascha Paeth, joka on toiminut viimeisimmillä albumeilla laulutuottajanamme.
– Joost on nero. Hän oli nero jo teininä, 2000-luvun alussa, ja hänen lahjakkuutensa on vain kasvanut. Jos hän sanoo jostain kappaleesta tai sovituksesta, että se ei vielä täytä koko potentiaaliaan, hän on useimmiten täysin oikeassa. Voi olla, että olemme aluksi hieman puolustelevia, mutta pian hyväksymme tosiasiat.
– Sama pätee Saschaan. Hän uskoi meihin jo aikana, jona kukaan muu ei uskonut. Hän tuntee tämän bändin luonteen läpikotaisin. Kun hän kuuntelee demojamme, hän kykenee osoittamaan välittömästi, että tämä, tämä, tämä ja tämä laulusovitus vaatii työstämistä, ja hän on Joostin tavoin aina sataprosenttisen oikeassa.
– Emme ole vain kuusihenkinen bändi. Meistä on tullut kahdeksanhenkinen orkesteri, joka on todellakin neljä kertaa vahvempi kuin se kahden hengen projekti, joka äänitti Epican debyytin.
Lopulta Mark myöntää Omega-albumin vahvistaneen myös sitä ajatusta, että Epicassa on myös yksi korvaamaton osanen.
– Jos olisimme puhuneet tästä kymmenkunta vuotta sitten, olisin saattanut vastata eri tavalla, mutta nyt olen entistä varmempi siitä, ettei Epicaa voi olla olemassa ilman Simonea, Mark toteaa.
– Voisimme jatkaa musiikin tekemistä tällä kokoonpanolla tai sitten panostaisin MaYaN-yhtyeeseemme entistä enemmän, mutta en usko, että Epica olisi Epica ilman sitä tietynlaista tunnelatausta, jonka vain Simone voi luoda.
– Ymmärsin hänen äänensä ainutlaatuisuuden jo kun kuulin hänen lauluaan ensimmäistä kertaa. Nyt musiikkimme muututtua ja hänen tulkintakykyjensä parannuttua tiedän, että Epica ei ole Simone, mutta tiedän myös, että Epican sielusta katoaa ratkaiseva osa sinä päivänä, kun hän päättää lopettaa.
– Siksi olen ihan erityisen onnellinen siitä, että yhteinen uteliaisuutemme kuljettaa meitä vuosienkin jälkeen yhä uusiin paikkoihin tässä omassa pienessä universumissamme.
Julkaistu Infernossa 2/2021.