”Paineen alla syntyy parasta jälkeä” – haastattelussa Bloodred Hourglass

Mikkelistä ponnistavan Bloodred Hourglassin neljäs pitkäsoitto ilmestyy samana päivänä käsissäsi pitelemäsi lehden kanssa. Suoraviivainen Godsend on jälleen iso askel eteenpäin bändiltä, joka on enemmän kuin valmis valloittamaan maailman. 

24.11.2019

Eletään toukokuun viimeistä päivää. Bloodred Hourglassin laulaja Jarkko Koukonen, kitaristi Lauri Silvonen ja rumpali Jarkko Hyvönen istuvat Helsingin The Circuksen takahuoneen sohvalla. Kolmikko on juuri saanut soundcheckin valmiiksi pienistä teknisistä ongelmista ja säädöistä huolimatta. Myöhemmin illalla yhtye nousee lavalle ja paiskoo menemään niin vanhoja tuttuja ralleja kuin myös uuden, haastatteluhetkellä vielä julkaisemattoman Godsend-albuminsa biisejä. 

– Odottavaisin ja luottavaisin mielin ollaan. Fiilis on tosi hyvä, Koukonen tiivistää yhtyeen tunnelmat julkaisun kynnyksellä. 

Bändin kolme viimeisintä julkaisua on puskettu ulos parin vuoden välein. Godsendin materiaali alkoi syntyä heti edellislevy Healin (2017) ilmestymisen jälkeen, ja viimeinen biisi valmistui viime syksynä. Studioon suunnattiin alkuvuodesta, ja valmis tuotos löytyy kauppojen hyllyiltä ja suoratoistopalveluista tätä artikkelia lukiessasi. 

Ennen kuin pureudumme Koukosen, Hyvösen ja Silvosen kanssa uuteen levyyn, käymme läpi bändin tähänastisen tuotannon; missä tunnelmissa levyt syntyivät ja miltä ne näyttävät näin jälkikäteen katsottuna. 

Aloitamme luonnollisesti vuonna 2012 ilmestyneestä Lifebound-debyytistä.

Hyvönen: – Ne oli niitä villejä nuoruusvuosia, jolloin touhussa oli ehkä enemmän tekemisen intoa kuin järkeä. 

Koukonen: – Kieli poskessa vähän mentiin, joo, mutta se oli sen ajan henki. Ainakin senaikaiset vaikutteet on hyvin kuultavissa levyltä, vaikka mukana onkin jo biisejä, joissa on aistittavissa tulevia muutoksia. 

Bloodred Hourglass perustettiin 2000-luvun puolivälissä eli kuumimman metallibuumin aikoihin, jolloin festarien ohjelmistot pullistelivat raskaasta musiikista ja hevillä voitettiin jopa Euroviisut. Yhtye ei kuitenkaan päässyt ratsastamaan buumin aallonharjalla kovinkaan pitkälle. 

Koukonen: – Tultiin debyytin kanssa kehiin kaksi kolme vuotta liian myöhään. Juuri kun saatiin ulos jollain tasolla uskottava tuote, koko metallikulttuuri alkoi sukeltaa. Se oli iso ongelma, joka kieltämättä harmitti silloin. 

Silvonen: – Ensimmäisen ja toisen levyn välissä meni myös liian kauan, olisi pitänyt olla nopeammin liikkeellä. Ainakin näin sivustaseuraajan näkökulmasta, minähän en siihen aikaan vielä ollut mukana. 

Kakkoslevy Where the Oceans Burnillä (2015) bändi teki tietoisen päätöksen vakavoittaa hommaa ja tehdä musiikkia niin sanotusti aikuisempaan makuun. On kentis erikoinen liike muuttaa suuntaa jo toisen levyn kohdalla, mutta ratkaisu kannatti. 

Koukonen: – Saatiin ulostettua vahva kokonaisuus, johon ollaan tyytyväisiä. Se on uponnut jollain tasolla myös jengiin, koska livepuolella ne jaksaa fanittaa juuri sen levyn biisejä ja niitä on edelleen jokunen kappale setissä. 

Jos Where the Oceans Burn oli bändin mittapuulla teknisyyden taidonnäyte, seuraava albumi Heal oli sille enemmän tai vähemmän tietoinen vastaveto. Soundia ja sovituksia suoraviivaistettiin ja biisien pituuksissa mentiin maltillisempaan suuntaan. 

Silvonen: – Enää ei tarvinnut repiä kaikkia soitannollisia ässiä hihasta. Yksinkertainen melodia voi toimia yksinkertaisen taustan päällä, eikä aina tarvitse tapahtua sataa asiaa yhtä aikaa. 

Koukonen: – Sillä kertaa ei mietitty niin tarkkaan albumikokonaisuutta, vaan tehtiin biisejä, laitettiin kovimmat kärkeen ja tavoiteltiin vaan kovaa levyä. 

Silvonen: – Heal meni enemmän biisien ehdoilla, kun Where the Oceans Burn oli nimenomaan levykokonaisuus. 

Lyriikat viime tingassa

Sitten tullaankin tähän päivään ja uuteen Godsendiin, joka sijoittuu Hyvösen mukaan jonnekin Where the Oceans Burnin ja Healin välimaastoon.

Hyvönen: – Aika lailla biisien ehdoilla mentiin tässäkin, eikä haettu mitään sellaista eeposmaisuutta. Mutta esimerkiksi biisijärjestystä hierottiin aika helvetin kauan.

Godsendillä yhtyeen soundi suoraviivaistuu entisestään ja syke pysyy korkealla kautta linjan. Aggressiivista turpasaunaa kestää koko levyn mitan ilman dramaattisia muutoksia dynamiikassa.

Silvonen: – Toisaalta tuollainen alusta loppuun asti vedetty turpiinveto toimii hyvin tiettyyn mielentilaan. Siinä on taustalla sellaista ajattelua, ettei tarvitse käyttää montaa minuuttia siihen, että päästään vaikka introsta säkeistöön, eikä välissä tarvitse tapahtua sataa asiaa. Tehdään vaan muutama asia ja tehdään ne hyvin. Suoraviivaisuus on oikeastaan aika hauskaa. Tai sitten meistä on vaan tullut laiskoja ja yksinkertaisia, hah! Tuotannollisesti ja soundimaailmassa ollaan enemmän ”in your face” -osastolla, mistä ainakin itse tykkään.

Lyriikkaosastolla Godsendillä liikutaan hyvin samoissa teemoissa kuin aiemmillakin levyillä. 

Silvonen: – Kun puhutaan death metalista tai melodisesta death metalista, niin pitäisi kai laulaa kuolemasta – siitähän koko genre on muodostunut. Mutta ei me jakseta sitä kuolemaa ylistää, vaan kaikkia niitä nautintoja, mitä tästä elämästä saa irti. 

Koukonen: – En enää muista, missä se alun perin tuli vastaan, mutta Godsend oli minusta vaan sanana hyvänkuuloinen. Se oli tarkoitettu aluksi biisin nimeksi, mutta aloin kelaamaan, että se olisi törkeän siisti myös koko levylle. Siitä saa rakennettua symbolisia merkityksiä oikeastaan mihin suuntaan vain haluaa. 

Kolmikon mukaan vaikeinta levyn tekemisessä oli aikataulujen yhteensovittaminen. 

Hyvönen: – Ja kun aikataulu oli jo lähtökohtaisesti todella tiukka, siellä oli paljon sudenkuoppia mihin astua, ja vähän astuttiinkin. Mutta kaiken kaikkiaan väittäisin, että tämänkin levyn synnyttäminen oli aika kivutonta. 

Silvonen: – Ei meidän yleensäkään tarvitse kokea hirveästi mitään luomisen tuskaa. Paitsi lyriikoiden kanssa! 

Koukonen: – Niin, se mulla tosiaan jää, saatana, aina sinne viime tinkaan, mutta ei se mitään! Olen sellainen, että työskentelen parhaiten aina viimeisenä iltana, oli kyse ihan mistä tahansa. Paineen alla syntyy parasta jälkeä! 

Ovet auki ulkomaille 

Godsendin myötä bändi aikoo tähdätä entistä vahvemmin myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Varsinkin Saksassa ja Japanissa on jo saatu aikaiseksi mukavasti kuhinaa, mistä yhtye kiittelee Healin julkaissutta Ranka Kustannusta ja uuden levyn julkaisevaa saksalaista Out of Line Musicia. 

Silvonen: – Jos mietitään jotain yksittäistä merkittävintä harppausta bändin uralla, niin tuo [levy-yhtiön vaihdos] on se kaikkein isoin. 

Hyvönen: – Ollaan periaatteessa päästy eteenpäin vuodessa yhtä paljon mitä sitä edeltävinä kahtenatoista yhteensä. Me ollaan aina uskottu omaan tekemiseemme, eikä eteneminen ole jäänyt materiaalista kiinni, mutta tässä nähdään, mikä merkitys sillä on, että ympärillä on oikea tiimi ja sellaisia ihmisiä, jotka pystyvät ja haluavat viedä hommaa eteenpäin. 

Silvonen: – Jossitteluhan on turhaa, mutta jos alkaa miettiä tällaisia meidän kokoluokan eli vähän keskiluokkaa pienempiä orkestereita, niin useinhan homma kuivuu kasaan silloin, kun bändi on edelleen harrastustoimintaa, joka ei tunnu vievän minnekään ja samaan aikaan muu elämä menee eteenpäin. Tulee ansiotöitä, asuntolainoja, muksuja, koiria, kesämökkejä… Jos se oma skene pyörii vaan siinä samassa lähikuppilan nurkassa, niin kyllähän se kiinnostus hiipuu. Pitää olla tällainen hullu, että jaksaa hakata päätä seinään ja toivoa, että se alkaa vielä joskus kantaa hedelmää! 

Hyvönen: – Jos alkaa miettiä niitä bändejä, jotka aloittivat samoihin aikoihin ja pyörivät samoilla keikoilla meidän kanssa, niin eipä niitä hirveän montaa enää ole. Luonnollista katoamista on tapahtunut juurikin Laurin toteamista syistä. 

Julkaistu Infernossa 6/2019.

Lisää luettavaa