Panteran Cowboys from Hell täyttää tänään 30 vuotta – näin basisti Rex Brown muistaa klassikkoalbumin synnyn

"Olimme todella hyviä ystäviä ja välillämme oli selvästi kemiaa", Brown muistelee bändin viidennen pitkäsoiton syntyaikoja.

Jo vuonna 1981 perustettu Pantera tahkoi pitkälti koko 80-luvun glam metalin ja tukkahevin parissa, mutta ei edennyt tällä tyylillä kovinkaan pitkälle, vaikka kitaristi Dimebag Darrell ja rumpaliveljensä Vinnie Paul olivatkin virtuooseja soittimiensa kanssa. Kolmen ensimmäisen levyn jälkeen bändi vaihtoi laulajaa Terry Glazesta Phil Anselmoon ja lähti samalla myös musiikillisestikin kohti uusia uria. Vuonna 1988 ilmestyi vielä Power Metal -albumi, joka oli vielä vahvasti kiinni glam metalissa, mutta johon oli ujuttautunut myös vaikutteita thrash metalista. Mutta sen jälkeen alkoivat muutosten tuulet puhaltaa toden teolla.

Uudelle vuosikymmenelle tultaessa yhtye hylkäsi glam metal -imagon ja väänsi thrash-ruuvia entistäkin tiukemmalle. 24. heinäkuuta 1990 julkaistiin yhtyeen viides pitkäsoitto Cowboys from Hell, joka raivasi samalla tietä niin sanotulle groove metalille ja ampui Panteran kohti suursuosiota. Cowboys from Hellin ja sitä seuranneiden Vulgar Display of Powerin (1992) ja Far Beyond Drivenin (1994) myötä bändi ei ollut enää vain pieni sivuhuomautus vaan kokonaan oma lukunsa heavy metalin historiankirjoissa.

Pantera-basisti Rex Brown muisteli tänään 30 vuotta täyttävää klassikkoalbumia ja sen syntyvaiheita taannoin Guitar World -lehden pitkässä haastattelussa. Brownin mietteitä pääset lukemaan tuosta alapuolelta, mutta laitetaan ensin Cowboys from Hell soimaan!

”Kun teimme biisejä Cowboys from Hellille, kuuntelimme paljon kaikenlaista musiikkia – Metallicaa, Slayeria, Mercyful Fatea, Minor Threatia – ja se muutti soundiamme. Olimme siinä vaiheessa saaneet jo vankan suosion Teksasissa ja koska keräsimme yhden setin aikana 2000 katsojaa, meidän ei tarvinnut enää soittaa kuutta settiä illassa ja pystyimme viettämään paljon enemmän aikaa Abbottien studiolla. Meistä tuli perfektionisteja.”

”Vinnie soitti ensin kaikki rummut, sitten Dime soitti kitaraa. Bassot tehtiin viimeisenä. Rumpuraidat hiljennettiin ja soitin Dimen kitararaitojen mukana. Kutsuimme sitä ’mikroskoopiksi’ – jos jokin pienikin asia oli pielessä, otimme partaterän ja leikkasimme nauhan (siihen aikaan ei ollut Pro Toolsia). Siitä syntyi tavaramerkkisoundimme, jossa kitarat ja bassot ovat tiukasti yhdessä.”

”Siinä vaiheessa Dime oli jo ohittanut kaikki esikuvansa soittajana ja teimme rahaa soittamalla perjantai- ja lauantai-iltaisin Dallasin, Houstonin, Austinin, San Antonion, Shreveportin ja New Orleansin sisällä. Olimme saaneet 29 hylkäystä, kun Atco-levy-yhtiö lopulta teki sopimuksen kanssamme, mikä itse asiassa teki taloudellisen tilanteemme ensin huonommaksi. Emme soittaneet silloin enää keikkoja, joten emme saaneet rahaa. Minun piti hankkia töitä. Minä ja valomiehemme Sonny teimme valoja muotinäytöksiin, mikä oli itse asiassa aika siistiä. Tapasimme malleja, pääsimme pukille ja tienasimme kuukauden vuokran yhdessä illassa.”

”Mutta Panterassa soittaminen oli vieläkin parempaa. Olimme todella hyviä ystäviä ja välillämme oli selvästi kemiaa. Dime teki neliraiturilla riffinauhoja ja me teimme niiden pohjalta biisejä. Yhtenä päivänä hän toi nauhan, jolla hän soitti todella korkealta yhtä kitaralickiä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Se teki meidät hulluiksi, koska hän ei lakannut soittamasta sitä. Mutta siitä syntyi Cowboys from Hell ja se antoi lähtölaukauksen jokaiselle power groove -bändille, joka on sen jälkeen tullut. Vaikka biisiä kuulee edelleen paljon joka paikassa, se ei julkaisun aikaan soinut yhdessäkään radiossa.”

”Yksi suosikkimuistojani on, kun teimme Cemetery Gatesin. Dimellä oli valmiina biisin raskas riffi, mutta meiltä puuttui intro. Nappasin yksi päivä akustisen kitaran ja soittelin niitä näitä. Soitimme pianon, joka käännettiin takaperin, mikä toi osion loppuun ison, kasvavan äänen. Löimme akustisen intron ja raskaan osan yhteen ja siinä se oli. Se oli meille iso juttu ja sillä tavalla sessiot etenivät.”

”Teimme levyn Terry Daten kanssa ja vaikka pidimme hänestä kovasti, ensimmäinen vaihtoehtomme oli Max Norman, joka oli tunnettu tuottaja. Hän kuitenkin perui viime hetkellä ja otimme Terryn mukaan. Välillemme syntyi heti yhteys.”