Pikkupojan innolla – haastattelussa Clear Vision

Kotimainen Clear Vision on uusi tulokas, mutta bändin taustalta löytyy pitkän linjan metalliosaamista.

Kuva: Petri Mast

Miltä pohjalta kokoonpanonne syntyi? 

– Muutaman mutkan kautta. Törmäsin toissa vuoden halloweenpippaloissa vähän sattumalta Johnny Texasiin [basso] ja päädyttiin jatkoille hänen ranchilleen, kitaristi Petri Paronen kertaa. 

– Se ilta oli oikeastaan lähtölaukaus. Seuraavana keväänä, oikeastaan just kun koronahässäkkä alkoi, alettiin jammailla Johnnyn kanssa joitain mun vanhoja riffejä. Samalla päätettiin myös nimi Clear Vision, joka tuli aiemmasta Chaotic-pumpustamme aasinsillan kautta: näin varttuneempana hommat on selkeämpiä kuin sillon junnuna. 

– Muutaman jamin jälkeen oli hiljaiseloa, kunnes loppukesästä iski mieletön vimma alkaa työstää materiaalia, joka oli kummitellut mielessä pitkään. Alkoi systemaattinen treenaus- ja kirjoitusprosessi. 

– Ekan demon jälkeen läksin kyselemään porukkaa mukaan. Mika Koskimies [puhdas laulu] ja Jaakko Mäntymaa [murina] olivat alusta alkaen ykkösinä listalla. Jaakon kanssa kemiat toimivat jo Chaotic-aikoina, ja koska halusin materiaalin olevan myös melodista, koin tarvetta toiselle laulajalle. Mikan uniikki soundi herätti mielenkiinnon. 

Texasin aika ei lopulta riittänyt kannuhommiin, joten rumpuihin etsittiin ex- Pain Confessor -mies Mikko Laihanen. Myös toinen PC-viitteinen soittaja, kitaristi Mikko Kivistö, oli jo riveissä, kunnes sai kutsun Omnium Gatherumiin. 

– Mikko esitteli Röksän Antin ja kertoi hänen olevan kiinnostunut kitaristin paikasta. Pitkän puhelinkeskustelun jälkeen oli varmaa, että tässä on mies kokoonpanoon. 

– Viimeinen mutka tuli kuukausi ennen ep:n nauhoituksia, kun basisti Uskin Jarno joutui jättäytymään pois. Otin yhteyttä Texasiin, josko bassopesti kiinnostaisi, vaikka rummut jäivät, ja sehän toimi. 

Musiikkianne on hankala määritellä. Oliko se lähtökohtanne? 

– Aloitin kirjoitusprosessin oikeastaan tyhjältä pöydältä. Mielessä oli kyllä visio yleissoundista ja halusin tehdä yhtenäisen ep:n, joka käsittelee vihaa, rakkautta, toivoa ja epätoivoa. Kääntää nuoteiksi elettyä elämää ja oikeita tarinoita. 

– Myös tietynlainen iso soundi oli mielessä. En koe, että oltaisiin jatkossakaan mitenkään genrerajoitteisia, vaan pikemmin pyrin kirjoittamaan biisit ilman että mietin, meneekö ne just tähän ja tähän boksiin. 

Lähditte liikkeelle Tarnished Dreams Run Wild -ep:llä. Oliko lyhyeen formaattiin jokin tietty syy? 

– Tuntui, että ep olisi sopiva pelinavaus. Kirjoitin kaikki kolme biisiä muutaman kuukauden sisällä, joten koin niiden olevan yhtenäisiä ja toimivan hyvin ep-muodossa. Sen kummempaa syytä siihen ei ollut. 

Onko musiikki pelkkää hauskanpitoa vai onko siinä vakavampi ulottuvuus? 

– Musiikin tekemisen ja soittamisen pitää olla enemmän hauskan kuin siellä vastakkaisella puolella. Toki kirjoitusprosessit on joskus rankkoja eikä aina ole kiva treenata, mutta itse asetan kaikilla elämänalueilla selkeitä tavoitteita, ja niiden saavuttamiseksi joutuu väistämättä tekemään töitä. 

– Matkan pitää olla myös mielekäs. Jos muotoilen, että ollaan pikkupojan innolla ja pilkkeellä silmäkulmassa snadisti vakavissaan, niin ehkä se on aika liki totuutta. 

Teitä ollaan kuulemma viemässä kovasti Europpaan. Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? 

– Homman takana on Raw Street Noise / Flick Agency, jonka pääpromootio kohdistuu Saksa–Italia-sektorille. Me luotetaan tässä heihin. Toki rundaaminen Euroopassa maistuisi – mitä pikemmin, sen parempi!

Julkaistu Infernossa 9/2021.