Vuonna 2008 perustettu turkulainen Mormânt de Snagov julkaisee tulevana perjantaina 4.3. neljännen pitkäsoittonsa Exquisite Aspects of Wrath. Edeltäjäänsä biisiorientoituneempi levykokonaisuus saattelee maaliin bändin muutoksen alkuaikojen raa’asta black metalista monipuolisemmaksi, paikoin äärimetallin rajoja venytteleväksi musiikilliseksi entiteetiksi.
Inferno tarjoaa koko levyn nyt ennakkoon kuunneltavaksi. Lisäksi laulaja-kitaristi M. Lehtivuori avasi meille tarkemmin levyn sisältöä – hänen biisikohtaiset kommenttinsa löydät tuosta alempaa.
Words Corrupted
– Ekana sinkkunakin julkaistu Words Corrupted lähti aikanaan liikkeelle säkeistön riffistä, ja on sikäli erikoinen biisi, että alusta asti tätä rakennettiin yhdessä sen sijaan että minä olisin tuonut riffejä tai biisiaihioita työstettäväksi. Kertosäkeen ensimmäinen versio oli aikanaan huomattavasti monimutkaisempi, mutta totesimme yhdessä, että nyt tehdään kerrankin jotain simppeliä ja suoraa ilman yhtään ylimääräistä koukkua.
– Kappaleen tekstit on kirjoitettu itsemurhatehtävää varten valmistautuvan sotilaan mentorin näkökulmasta. Teksteissä pohdiskellaan sukupolvien yli ulottuvia uskontojen päälle rakentuvia valheita, konfliktien syitä ja seurauksia sekä sotien eri osapuolten näkökulmia. Tekstit on kirjoitettu vuosia sitten eivätkä siis liity nyt käsillä olevaan maailmanpoliittiseen tilanteeseen.
– Lopputuloksena Words Corrupted on koko bändin mielestä ehkäpä levyn tarttuvin biisi. Testasimme tämän jo keikallakin ja tuntui toimivan hyvin. Pääsimme tämän myötä ottamaan livesoitossa taustanauhatkin käyttöön.
Themis Supreme
– Levyn toinen raita jatkuu avausbiisin jälkeen suoraan ilmahälytyssireeneillä, joka sitoo nämä kaksi kappaletta toisiinsa. Themis Supremen kantava idea on säkeistön rumpukomppi, joka on hieno osoitus rumpali P. Jokelan innovointikyvystä. En vieläkään käsitä, mistä se tuon hiukan sambarytmeihin kallellaan olevan progressiivisen blast beat -johdannaisen rytmin taikoi, mutta hieno siitä tuli. Säkeistön äärimmäisen yksinkertaisen ja suorat kitarat antavat tilaa rummuille, kun taas kertosäkeessä osat käännetään päinvastoin kitaroiden ottaessa isomman roolin death metal -riffillään.
– Tekstit ovat saaneet alkunsa lukemastani Sylvain Neuvelin The Themis Files -trilogiasta. Kirjat tekivät aika ison vaikutuksen osittain kirjoitustyylinsä vuoksi, mutta myös tarina oli ajatuksia herättävä. Ihmislajin keskuudesta tahtoo aika-ajoin löytyä yksilöitä, jotka tavoittelevat häikäilemättömästi valtaa, vaikka matkalla ”hiukan roiskuu”. Nämäkin tekstit on kirjoitettu vuosia sitten, mutta melko ajankohtaiset tuntuvat olevan.
Insignificant Perception
– Exquisite Aspect of Wrath on ensimmäinen levymme, jossa mukana oli ulkopuolinen tuottaja. Pitkäaikainen ystävämme V. Pekkala tuotti levyn tuoden kokonaisuuteen paljon näkökulmia ulkopuolelta ja hiukan kauempaa katsottuna. Sittemminhän Pekkala liittyi bändiin kitaristiksi, mutta levyn teon aikoihin hän ei vielä ollut bändin jäsen. Insignificant Perception on biisi, joka kävi läpi suurimman myrskyn bändin ja tuottajan neuvotellessa paikoin aggressiivisestikin. Minulle oli pääasiallisena säveltäjänä kova paikka luovuttaa biisit bändin ulkopuolisen henkilön ruodittavaksi ja se takuulla kävi kaikille selväksi levyä tehdessä. Esituotantovaiheessa käytiin koko porukka aika syvissä ja synkissä vesissä varsinkin tämän kappaleen osalta, mutta lopputulos on huikea. Kaukana siitä mitä tämän kappaleen alun perin piti olla ja hyvä niin.
– Lyriikat pohdiskelevat ihmisten elämän turhamaisuutta digimaailmassa. Monikaan asia ei ole enää aitoa, vaan joissain tapauksissa yksilöt saattavat tehdä valintoja sen perusteella mikä näyttää hyvältä ulospäin, kun se julkaistaan sosiaalisessa mediassa. Jos valinnat ovat epäaitoja, onko niihin liittyvillä kommenteilla tai lausunnoilla mitään merkitystä vai ovatko ne vain tyhjiä sanoja, jotka elävät digimaailman tietovirrassa hetken ja häviävät olemattomiin? Mikä kaikki muu onkaan merkityksetöntä tässä valossa?
The Dream Forlorn
– The Dream Forlorn taisi saada alkunsa, kun joskus kikkailin sointusävyjen kanssa. Tykkään rakennella nimenomaan niiden sävytysäänien välille yhteyksiä erilaisissa sointukierroissa siten, että punaisen langan sointujen välille saattaa muodostaa perussävelen sijaan jokin muu soinnun äänistä. Toinen sävellyksellinen knoppi jonka haluaisin nostaa esiin, on biisin C-osa. Siinä tarjoillaan kuulijalle 48 tahtia pelkkää monotonista Em-sointua. Paikoin kuulostaa siltä, että sointu vaihtuisi, sillä etäiset liidikitarat ja koskettimet harhailevat ympäriinsä luoden sellaisen vaikutelman, mutta todellisuudessa sointu ei vaihdu. Omasta mielestäni äärimmäisen hieno kohta, joka purkautuu lopun yllättävään viimeiseen kertosäkeeseen. Jostain syystä tätä biisiä tehdessä My Dying Bride on pyörinyt minun mielessäni tunnelman osalta. Kappaleen kertosäe on V. Pekkalan ensimmäinen sävellystyö Mormânt De Snagovin riveissä. Pekkala heivasi alkuperäisen kertosäkeen ikkunasta pihalle ja sanoi että tein teille paremman. Röyhkeä jätkä, mutta tässä(kin) kohtaa täytynee myöntää, että hän oli oikeassa!
– Tekstien osalta totesin, että vähemmän on enemmän ja kirjoitin aika lyhyesti. Halusin noilla teksteillä käsitellä sitä, että maailma ei ole tasapuolinen paikka kaikille vaikka mitä tekisi. Sekä hyvässä että pahassa kaikenlaiset sattumukset ja tapahtumat osuvat aina epätasaisesti.
Nothing but Lies
– Levyn viides raita avaa ikään kuin toisen puoliskon levystä. Vauhtivaihde laitetaan taas päälle, mutta varsin eri lailla kuin mitä olemme aiemmin tehneet. Levyä tehdessä haastoimme itseämme tuottaja Pekkalan johdolla aika monesti siitä, miten rummut tulisi rakentaa. Aiemmilla levyillä tyydyimme useasti blastiin tai vastaavaan rumputuleen, mutta nyt halusimme tutkia ja kokeilla muita vaihtoehtoja. Osittain tästä syytä levylle tuli aika vähän ryminäbiisejä, mutta siltikään levyä ei voi haukkua aggression puutteesta. Nothing but Lies on hyvä esimerkki siitä, miten loimme hiukan dynaamisempaa tunnelmaa pakottaen itsemme pois vanhoista maneereista.
– Biisin tekstit ovat aika yksiselitteiset ja antavat järjestäytyneille uskonnoille armotonta tukkapöllyä.
Bleed
– Halusimme tälle levylle mukaan coverin. Sentencedin Bleed valikoitui muutaman vaihtoehdon seasta osittain siksi, että uskoimme pystyvämme tuomaan biisin omaa lähestymistapaa ja tunnelmaa mukaan. Jääköön kuulijan arvioitavaksi, miten onnistuimme.
Saturated with Hate
– Saturated with Haten avaava 7/8 tahtilajin riffi oli alun perin Eaten from Within -biisin säkeistöriffi. Toki se oli helvetisti nopeampi, täynnä vikkelää sormijumppaa ja vääränlaista hallitsematonta kaaosta. Tuottaja Pekkala otti meitä niskasta kiinni ja suorastaan pakotti muuttamaan tuon ja bändi tietysti pienen purnauksen jälkeen totteli. Tempoa otettiin reilusti pois ja riffin äänet muotoiltiin demppisoinnuiksi, mutta tahtilaji pidettiin ennallaan. Näin syntyi tämä hiipivän pahaenteinen intro, joka sittemmin taittuu rullaavaan säkeistöriffiin ja sitä kautta edelleen kolmiääniseen kitaratremoloon perustuvaan kertosäkeeseen.
– Biisin lyriikat kertovat siitä, miten joskus tulee tarkkailtua maailman menoa ikään kuin kaiken ulkopuolelta. Vihaksi pistää, kun tätä sekoilua katsoo. Kappaleessa noustaan ylemmäs kuvitteelliselle tasolle, joka ei ole lainkaan mukana tässä hullutuksessa, jota maailmaksi kutsumme.
Eaten from Within
– Levyn toiseksi viimeinen biisi on lyhyt ja äkäinen. Tarkoitus oli pitää tämä alle kaksiminuuttisena, mutta hiukan lipsuttiin tavoitteesta. Säkeistöriffin tein kokonaan uusiksi esituotantovaiheessa, sillä kuten mainitsin, alkuperäinen säkeistöriffi siirrettiin tästä pois edelliseen biisiin. Hyvä ratkaisu senkin puolesta että ”Eatenin” kertosäkeessä leikitellään sekä 6/4 että 5/4 tahtilajeilla ja 7/8 säkeistö tuohon päälle olisi ehkä ollut vähän yliampuvaa. On ihan hyvä, että säkeistö menee suoraan neljään, jotta biisin yleisfiilis pysyy suorana ja kiukkuisena muutamista tahtilajivaihdoksista huolimatta.
– Teksteissä mennään taas samalla teemalla kuin monessa muussakin levyn biisissä. Yhteiskunnan rappeutumista ja tiettyjen yksilöiden pakkomielteenomaista vallanhimoa pohditaan.
The Vague End
– Levyn päättävä The Vague End oli alusta asti hieno biisi, mutta kokonaisuuden rakentaminen mahtavaksi jättiläiseksi vaati sekä bändiltä että tuottajalta isoja ponnistuksia. Koronan vuoksi osa levyn äänityksistä ja sovituksista tehtiin etänä. Minä istuin studiolla ja muut Teams-yhteyden päässä kotonaan viiniä litkien. Muun muassa juuri ”Vaguen” koskettimet tehtiin suurelta osin tällä lailla, jonka vuoksi tekeminen oli aika hidasta ja paikoin vaikeaa. Meillä oli aikaa rajattomasti, sillä muutakaan tekemistä ei ollut, mutta rajaton aikapankki oli myös lähellä aiheuttaa isoja ongelmia, sillä emme kyenneet toteamaan tätä biisiä valmiiksi. Aina piti muuttaa jotain. Jossain kohtia joku taisi lyödä nyrkin pöytään, että nyt ei muuteta enää.
– Lopputulos on massiivinen, monitasoinen ja erityisesti biisin loppupuoliskon osalta äärimmäisen tyylikäs. Leikittelimme sellaisilla melodisilla elementeillä, joita ei tämän bändin historiassa ole aiemmin kertaakaan kuultu. Lopun kitarasooloissa halusin omalla soitollani osoittaa arvostukseni Hotel Californian kitaravuoropuhelulle. Näitä kitarasooloja tukee saumattomasti rummut, joita puolestaan ryhdittää P. Venhon tiukat ja tyylikkäät bassolinjat. Pitkä biisi, mutta joka sekunnilla on tarkoituksensa. Uskoisin että koko bändi on tästä levyn lopetusraidasta äärimmäisen ylpeä.