Numeromme 8/2017 kansihaastattelussa käsiteltiin laajasti Satyriconin Deep Calleth upon Deep -albumin kantta, johon bändi oli päättänyt käyttää norjalaisen Edvard Munchin Kiss of Death -teosta.
Kansivalinnan mahdollisti seikka, että Munchin kuolemasta oli kulunut yli 70 vuotta, minkä myötä lähestulkoon kaikkia hänen teoksiaan koskevat tekijänoikeudet olivat norjalaisen lain mukaan rauenneet.
Ajatus suomalaisten kuvataiteilijoiden teoksista albumien kansissa sai Infernon kysymään Suomen tekijänoikeuslakeja valvovan Kuvaston toiminnanjohtajalta Tommi Nilssonilta paikallisista käytännöistä.
– Suomessa käytäntö on samanlainen, eli tekijänoikeuksien suoja-aika kestää 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä laskettuna. Tämä suoja-aika on harmonisoitu koko EU:n alueella noin 20 vuotta sitten, Tommi kertoo.
– Sama pätee ihan kaikkiin kyseisen tekijän teoksiin, olivatpa ne miten tunnettuja tahansa. Tekijänoikeuden suoja-aika on lakiperusteinen, eikä sitä näin ollen voi pidentää millään sopimuksilla tai muilla järjestelyillä. Kun tekijänoikeus umpeutuu, se umpeutuu.
Ihan vielä ei kannata lähteä kaivelemaan Akseli Gallen-Kallelan tai Hugo Simbergin tunnetuimpia töitä kansiksi tai kiertuejulisteisiin: Tommin mukaan kuviossa on yksi pieni mutka.
– Ainoa asiaan vaikuttava nyanssi on eräänlainen klassikkosuoja. Se on periaatteessa tekijänoikeuden kaltainen asia, mutta siihen voi reagoida ihan kuka tahansa, jos kyse on kansallisesti merkittävistä teoksista.
– Jos puhutaan vaikkapa juuri Gallen-Kallelan maalauksista, hänen tunnetuimpien töidensä kohdalla on pidettävä huolta siitä, ettei niiden käytössä loukata yleisiä sivistyksellisiä etuja. Tämä säädös pätee Suomen laissa myös jo menehtyneen taiteilijan teoksiin ja sellaisiinkin töihin, jotka eivät ole koskaan olleet tekijänoikeudensuojan piirissä. Esimerkiksi jo ennen tekijänoikeuslakeja syntyneisiin teoksiin. Tämä on siis saman lain kuolemaakin pidemmälle yltävä jatke, jonka loukkaamisesta kuka tahansa voi ilmoittaa opetusministeriölle.
Tommin mukaan bändeiltä ja muusikoilta ei tule tällaisten asioiden suhteen kyselyjä tavattoman usein.
– Ehkä vähemmän kuin saattaisi luulla. Teoksia kysytään toisinaan levyn- ja kirjankansiin. Välillä tulee kyselyjä myös todella vanhoista teoksista. Me Kuvastossa edustamme myös ulkomaisia taiteilijoita, ja näiden sopimusten piirissä on todella klassistakin materiaalia ihan Picassoa ja Matissea myöten.
Tommi kertoo, että Kuvastolta kysellään harvoin tekijänoikeuslaeista sillä kulmalla, että sopiiko jotain tiettyä teosta käyttää juuri tietynlaisessa tarkoituksessa.
– Tyypillisin tapa on kysyä sen tarkemmin taustoittamatta, onko jonkin teoksen käyttäminen mahdollista ja millä ehdoilla, jolloin ollaan jo melko varmoja viitekehyksen soveliaisuudesta. Moraalisuuteen liittyy myös se aspekti, että jos joku aikoo mainostaa jotain tuotetta kyseisellä teoksella tai se tulee edustamaan jotain aatetta, asiat tarkistetaan aina mahdollisen oikeudenhaltijan kanssa.
Tarkkana kannattaa olla myös silloin, jos haluaa ottaa kantaa muokkaamalla jotakin tunnettua teosta oman mielensä mukaan. Moni kuvittelee, että tekijäoikeudet raukeavat, kun teos on ”tarpeeksi tunnistamaton”.
– Jos pohjateos on tunnistettavissa taustalta, tilanne on lähtökohtaisesti edelleen se, että uudessa teoksessa hyödynnetään alkuperäistä ja kaikki samat lait pätevät.
– On silti olemassa oikeuskäytäntöjä ja tekijänoikeuslausuntoja myös teoskynnyksestä. Eli milloin ollaan niin kaukana alkuperäisestä teoksesta ja sen muodosta, että uudessa teoksessa ilmenevät uuden tekijän luovat valinnat ja personallisuus niin selvästi, että siitä muodostuu uusi teos. Tätä varten on olemassa omat vapautensa.
Julkaistu Infernossa 9/2017.