Sataprosenttisesti sydämestä – haastattelussa Orden Ogan

Sebastian ”Seeb” Levermannin johtama Orden Ogan on kivunnut vuosien saatossa melodisen metallin kovimpien tekijöiden joukkoon. Menestyksen takana on levykaupalla loistavia sävellyksiä, rentoja tyyppejä ja äärimmäisen korkealle asetettu rima.

Orden Oganin juuret ulottuvat Vanha liitto -palstan kirjoittamattomat säännöt täyttäen aina vuoteen 1996. Mestari Levermann näkee kuitenkin asian hieman toisin. 

– Laskemme Orden Oganin historian alkaneeksi vuodesta 2008, kun debyyttimme Vale julkaistiin. 

Levermann perustelee lausuntoaan sillä, että albumi oli yhtyeen ensimmäinen levy-yhtiön julkaisema teos. 

– Vuonna 1996 bändi oli tavallaan olemassa, mutta olimme 15-vuotiaita pentuja. Paras kaverini osti rummut ja yritti opetella soittamaan, eli ei voi sanoa, että silloin olisi tapahtunut mitään. 

Käsite ”ei mitään” voi olla hyvin laaja. 

– Teimme noina vuosina kolme demoa. Niillä ei tosin ole mitään tekemistä sen bändin kanssa, joka meistä tuli vuonna 2008. 

Erittäin mukava keulakuva tuntee varmasti historiansa, mutta tuntuu kuin mies vähättelisi yhtyeen menneisyyttä. Vuosien 1997–1999 välille sijoittuvien demojen lisäksi katalogista löytyy vuonna 2004 julkaistu, yleisesti täyspitkänä albumina pidetty Testimonium A.D., jota Levermann ei mainitse sanallakaan. 

– Jossain välissä oli todella pitkä tauko, kun bändi oli käytännössä hajonnut. Kasasimme yhtyeen uudelleen tehdäksemme Valen vuonna 2008. Sitä ennen olimme koululaisia, jotka hengailivat treenikämpällä syömässä pitsaa ja sellaista, mies nauraa. 

Millainen on nykyinen suhteesi Valeen ja Easton Hopeen (2010), jotka erottuvat hieman bändin myöhemmästä tuotannosta? 

– Erittäin hyvä, sillä tein nuo levyt enimmäkseen itseäni varten. Satun olemaan perfektionisti, joten kaikki, mitä olemme ikinä tehneet, on ollut parasta, mihin olemme sillä hetkellä pystyneet. 

Levermann kertoo, että Orden Oganissa on alusta asti ollut kyse hänestä ulos tulevasta musiikista. 

– Bändi on ennen kaikkea minun lapseni, enkä ole ikinä halunnut tehdä siitä kaupallista tuotetta. Tietysti levy-yhtiön, keikkamyyjien, fanituotekaupan ja muiden osapuolien kautta liikkuu ihan sievoisia summia, mutta en näe meitä silti bisneksenä. 

Tätä nykyä laulaja on paitsi yhtyeen pääasiallinen biisinikkari myös sen ainoa alkuperäisjäsen. Onko kyse jopa enemmän henkilökohtaisesta projektista kuin varsinaisesta bändistä? 

– Tiedätkö, kukaan ei ole kysynyt tuota koskaan aiemmin! Minun täytyy ihan miettiä, mitä sanoisin. 

– Tämä on aina ollut enimmäkseen minun juttuni, mutta en sanoisi meitä projektiksi. Minulla on ympärilläni oikeat tyypit ja olemme loistava tiimi. 

Levermann kertoo arvostavansa bändinsä muusikontaitoja, ja bändin puolestaan arvostavan hänen taitojaan säveltäjänä ja tuottajana. Mies kuvaileekin porukkaa ”mitä rennoimmaksi, ystävällisimmäksi ja eniten jalat maassa olevaksi bändiksi”. 

– Emme ole mitään typeriä egoilijoita. Päinvastoin nauramme ja teemme pilaa toisistamme kaiken aikaa! 

Inspiraation lähteillä 

Kun puhutaan esikuvista ja vaikutteista, Levermann kertoo Metallican …And Justice for All -albumin ”herättäneen hänessä jotain” jo hyvin varhain. Erityisesti James Hetfieldin ääniala ja laulutyyli kiinnittivät nuoren miehen huomion. 

– En ole ikinä tykännyt korkeista ja superpuhtaista lauluista, joita power metalissa yleensä kuulee. Meidänkin kappaleissamme on ollut sellaisia, mutta yleisesti ottaen ääneni on paljon matalampi kuin suurella osalla genren laulajista. 

– Kun on kyse laulujen sovittamisesta, kuoroista, päällekkäisistä lauluista ja muusta sellaisesta, suurin inspiraatio tulee lapsuudestani. 

Laulajan kotona kuunneltiin paljon 1950- ja 1960-lukujen popmusiikkia. 

– Yksi isäni suosikeista oli The Hollies. He olivat puhtaan yhteislaulannan kuninkaita! Kuuntelin sellaista musiikkia siitä asti, kun olin parivuotias, ja sillä on ollut minuun suuri vaikutus laulujen työstämisessä. 

Musiikkinsa puolesta Orden Ogan edustaa enimmäkseen power metalia, vaikkei asia ole niin mustavalkoinen. 

– Olemme ehkä tummasävyisin, raskain ja riffipainotteisin power metal -bändi, jos sille linjalle lähdetään. Käytämme melodioita ja harmonioita luomaan erilaisia tunnelmia. Monet kappaleemme ovat hyvin melankolisia, pimeitä ja surullisia, ja mielestäni se erottaa meidät muista genren bändeistä. 

– Hauskoina ja hyväntuulisina kavereina teemme toisinaan myös iloisia biisejä, joilla viihdytämme yleisöä keikoillamme. 

Jokaisella Orden Oganin albumilla on jonkinlainen punainen lanka, vaikka yhtye ei laske niitä debyyttiään lukuun ottamatta varsinaisiksi konseptialbumeiksi.

– Kaikilla muilla levyillämme on vain jokin yhteinen teema.

Laulaja nostaa esimerkiksi vuonna 2017 ilmestyneen, upeasti menestyneen Gunmen-albumin.

– Olimme kirjoittaneet kaksi ensimmäistä biisiä, kun tajusimme, että niiden melodiat ja harmoniat tuovat mieleen lännenelokuvat. Pidimme ajatuksesta, joten päätimme tehdä koko albumin samaan tyyliin.

Bändin uusin julkaisu, maaliskuun puolivälissä ilmestynyt Final Days oli erilainen tapaus.

– Olemme bändi, joka yrittää pysyä mahdollisimman lähellä yleisöä, joten tapaamme porukkaa keikkojen jälkeen aina kun se on mahdollista. On mahtavaa kuulla ihmisten kertomuksia siitä, kuinka suuri merkitys musiikillamme on ollut, tai miten se on auttanut heitä vaikeiden aikojen yli.

Yksi kysymys nousi esille toistuvasti fanien kanssa jutellessa.

– Olemme käsitelleet maailmanlopun jälkeisen jäämaailman, suon ja kummituscowboyt. Mitä teemme seuraavaksi? Menemmekö avaruuteen? Kun sata tyyppiä kysyy, haluammeko mennä avaruuteen, se alkaa tuntua jonkinlaiselta ennustukselta!

Aluksi Final Daysin piti olla konseptialbumi, jonka jokainen biisi kertoo eri tavoin ihmiskunnan tuhoutumisesta. Esimerkiksi Dawn of the AI käsittelee tekoälyn maailmanvalloitusta ja It Is Over kertoo viimeisistä hetkistä ennen asteroidin iskeytymistä Maahan.

– Totta puhuen meillä oli myös December-niminen kappale tappajaviruksesta!

Biisi syntyi jo vuonna 2019, mutta se päätettiin jättää pois levyltä, ymmärrettävistä syistä.

– Musiikki on eräänlainen pakokeino todellisuudesta. Asia, josta voi nauttia, ja jonka parissa voi rentoutua. Ei olisi reilua, että ihmiset joutuisivat kuulemaan jälleen aiheesta, joka on muutenkin jatkuvasti mielessä.

Levermann kertoo käyttävänsä sanoituksissa usein metaforia ja kaksoismerkityksiä luodakseen tarinoista täysin erilaisia kuin miltä ne päällisin puolin vaikuttavat.

– Black Holen voisi kuvitella kertovan mustista aukoista ja avaruudesta, mutta oikeasti se käsittelee sitä, kun masennus vetää siitä kärsivän ihmisen kuvainnollisesti maahan.

– Heart of the Androidin ajattelisi olevan kappale tekoälystä tai robotista, joka on tarpeeksi sivistynyt ollakseen tunteellinen, elävä olento. Todellisuudessa se kertoo henkilöstä, joka tuntee olevansa jatkuvan suorituspakon alla muiden ihmisten valtavista odotuksista johtuen.

Muutosten tuulia

Soittaessaan vuonna 2015 Powerwolfin ja Hammerfallin lämppärinä Orden Ogan huomasi tulleensa todella tunnetuksi. Mukana laulavia faneja katsellessa heräsi ajatus omasta kiertueesta pääesiintyjänä.

– Olisimme voineet tehdä sen jo aiemmin, mutta emme halunneet olla bändi, joka keikkailee hyvin pienillä klubeilla, joille kukaan ei ilmaannu paikalle.

Yhtye lähti ensimmäiselle headliner-kiertueelleen Gunmen-albumin myötä.

– Mukana olivat Rhapsody of Fire ja Unleash the Archers, joista kumpikaan ei ole erityisen pieni bändi!

Kiertueen jälkeen kaikki oli valmiina seuraavan levyn kirjoittamista varten, mutta bändin ja sen kitaristina vuodesta 2007 toimineen Tobias Kerstingin yhteiselo alkoi takkuilla.

– Hänellä oli yksityiselämässään asioita, jotka hankaloittivat kaikkea tekemistämme.

Bändi antoi Kerstingille aikaa ja yritti löytää tilanteeseen ratkaisun, mutta lopulta oli vain yksi vaihtoehto. Kitaristin lähtö oli kova paikka Levermannille, joka kertoo miesten olleen hyviä ystäviä yli 15 vuoden ajan.

En halunnut hänen lähtevän, ja se masensi minua kovasti. Menetin motivaationi täysin ja menin jopa niin pitkälle, että lähes hyllytin kaikki uudet biisit, mitä olimme saaneet valmiiksi. Totesin, että tämä on aivan paskaa, aloitetaan alusta. 

Rumpali Dirk Meyer-Berhorn sai laulajan uskomaan, että biisit ovat hyviä, ehkä jopa parhaita siihen asti. 

– Dirk kannusti minua tuottamaan biisit ja kirjoittamaan sanoitukset. Jälkeenpäin olen ollut todella iloinen, että hän sai minut muuttamaan mieleni! 

Kerstingin korvaajan löytäminen osoittautui haasteelliseksi tehtäväksi. 

– Emme soita progressiivista, teknistä death metalia, mutta biisimme ovat silti aika kinkkisiä. Etenkin, kun Tobin sooloissa on melkoista tilutusta! Tarvitsimme kitaristin, joka kykenee sellaiseen, ja joka ennen kaikkea sopii letkeään porukkaamme. 

Sopivaa tyyppiä ei tuntunut löytyvän, kunnes Levermann sai puhelun kaveriltaan. Tämä ehdotti Patrik Sperling -nimistä hahmoa. 

– Kaverini kertoi, että hän näyttää aivan nuorelta Zakk Wyldeltä, soittaa aivan kuin Zakk Wylde, on suuri Orden Ogan -fani, asuu puolen tunnin päässä kotoani, on mahtava tyyppi ja työskentelee kitaransoitonopettajana, joten hänellä on aikaa lähteä kiertueelle. 

Tilanne kuulosti lottovoitolta, mutta ensin kitaristiehdokasta piti jututtaa. 

– Soitin Patrikille, ja hän vain nauroi, mistä olin hyvin hämilläni. Hän kertoi tienneensä sen puhelun tulevan ennemmin tai myöhemmin ja suostui pestiin välittömästi. 

Kokoonpanomuutokset lisääntyivät kertarysäyksellä, kun siihen asti laulaja-kitaristina toiminut Levermann mursi peukalonsa kaksi viikkoa ennen vuoden 2019 ensimmäistä festivaalikeikkaa. 

– Emme halunneet perua esiintymistämme, joten minä vain lauloin. Tuolloinen basistimme Niels [Löffler] sattuu olemaan aivan mahtava kitaristi, joten oli ilmeistä laittaa hänet sivuun bassosta ja kitaran varteen. 

Yhtye soitti ensimmäiset keikat ilman basistia ja Levermann keskittyi laulamiseen. Ei aikaakaan, kun palautetta alkoi sataa. 

– Ihmiset näyttivät pitävän siitä todella, ja pian crew’mme, media, fanit ja jopa Powerwolfin tyypit tulivat sanomaan, että meidän pitäisi jatkaa niin, että minä vain laulan. 

Levermann oli samaa mieltä. 

– Kitarointi ja laulaminen yhtä aikaa on ollut minulle aina helppoa, mutta tunsin silti olevani parempi laulaja, kun pystyin keskittymään siihen täysillä. 

Löffler siirtyi kitaraan pysyvästi, joten bändi tarvitsi enää uuden basistin. Pestin sai Steven Wussow Xandria-yhtyeestä, jonka kanssa Orden Ogan oli kiertänyt aiemmin. 

– Patrik tuntui ainoalta oikealta tyypiltä bändiin. 

Haaverista toipuessaan nokkamies joutui hyvästelemään kitarin kolmeksi kuukaudeksi ja opettelemaan soittamisen osittain uudestaan. 

– Soitin silti 99,9 prosenttia Final Daysin kitararaidoista. Soittaminen tulee aina olemaan osa elämääni, mutta tuntuu vain hyvältä, kun minun ei tarvitse tehdä sitä enää lavalla. 

Pitkä ja kivinen matka 

Final Daysin äänitykset alkoivat loppuvuodesta 2019. Ensimmäisenä paketoitiin rummut ja kuorolaulut, ja vielä viime vuoden alussa kuviot näyttivät selkeiltä. 

– Prosessi oli lopulta aivan kammottava! En ole taikauskoinen, mutta tuntui siltä, että jokin paha voima yritti estää meitä tekemästä levyä! 

Yhtye kohtasi laulajan sanoin ainakin 15 erilaista ongelmaa, joista jokainen hidasti prosessia viikolla. 

– Rumpuja äänittäessä jouduin käymään musiikkiliikkeissä viitenä peräkkäisenä päivänä, sillä jotain hajosi jatkuvasti. Mikrofoneja, rumpujen osia – jopa lautanen! Ei kukaan hajota lautasia normaalisti! 

Myös Levermannin studiolla ilmeni teknisiä ongelmia. 

– Kitarastani kuului kummallista hyminää, enkä saanut ongelmaa korjattua, joten jouduin äänittämään osuudet toisella studiolla. Kitaroiden purkittaminen vei pari viikkoa, ja kun palasin omalle studiolleni, häiriöääni oli totta kai tiessään. 

Ensimmäinen single Dawn of the AI julkaistiin viime vuoden heinäkuussa. Pian sen jälkeen miksausohjelma sanoi sopimuksensa irti. 

– Jotain tapahtui, enkä saanut siitä enää haluamaani soundia. Minun piti miksata kaikki biisit uudelleen kuulostamaan samalta kuin jo julkaistu singlemme, ja jouduin tekemään sen täysin puhtaalta pöydältä. Sen piti olla periaatteessa mahdotonta, enkä edes tiedä, miten onnistuin! 

Kun covid-19 alkoi levitä, bändi oli kohdannut jo liikaa vastoinkäymisiä yllättyäkseen.

– Ajattelimme vain: ”Jaha, maailmanlaajuinen pandemia! Mitähän seuraavaksi?”

Ennen pitkää aika loppui kesken, ja elokuulle 2020 kaavailtua julkaisua oli pakko lykätä.

– Levy-yhtiön tyypit vihjasivat, että joskus 80 prosenttia on aivan riittävä panostus, Levermann huokaa.

– Pääsemme takaisin perfektionismiini. En todellakaan voi julkaista mitään puolivillaista, vaan levyn täytyy olla sataprosenttisesti sitä, mitä haluan sen olevan.

Ei enää tyhjiä saleja

Miltä tuntuu julkaista albumi tilanteessa, jossa sitä ei ole mahdollista lähteä promotoimaan kiertueelle?

– Työskentelen omalla studiollani tuottajana, tapaan paljon ihmisiä ja näen kaikenlaista. Monet bändit suunnittelevat uutta levyä, mutta eivät halua äänittää sitä nyt, kun kiertueelle ei ole lähtemistä. Henkilökohtaisesti en ymmärrä tuota näkökulmaa.

Levermann pohtii, että ihmiset viettävät aikaa kodeissaan ja tekevät etätöitä, joten heillä on aikaa ja kiinnostusta kuunnella uutta musiikkia. Kiertueelle pääseminen olisi tietysti taloudellisessa mielessä kannattavaa, mutta päällikön mukaan kyse ei ole vain siitä.

– Levy on valmis, joten haluan sen ulos ja ihmisten saataville. Olemme tehneet hyvää työtä ja haluan kuulla fanien reaktioita. Emme voi keikkailla, mutta en ole luonteeltani tyyppi, joka jaksaa valittaa ja vinkua. Sen sijaan mietin, mitä voimme tehdä.

Solisti kertoo yhtyeen miettineen striimikeikan vetämistä, mutta ajatus vaatii vielä sulattelua.

– Suurin osa viime vuonna katsomistani striimeistä sai minut vain surullisemmaksi tilanteesta. Bändit soittavat lavalla tyhjille saleille. Ehdin kokea sellaista vuosien ajan, enkä todellakaan halua sitä enää! Levermann nauraa.

– Jos soittaisimme striimikeikan, sen täytyisi olla hyvin poikkeuksellinen. Meillä on ideoita, mutta katsotaan nyt.

Keikan järjestäminen vaatisi joukkorahoituksen, eikä laulaja pidä ajatuksesta.

– Se tuntuu kerjäämiseltä. En ikinä tekisi niin tavallisen studioalbumin kohdalla, mutta tässä tapauksessa näen sen mahdollisuutena.

Oikeita keikkoja joudutaan odottamaan vähintään ensi vuoden helmikuuhun asti. Alun perin elokuulle 2020 buukattu kiertue siirrettiin ensin tämän vuoden keväälle ja hiljattain vielä vuodella eteenpäin.

– Ei tarvitse erikseen sanoa, että toivomme vain parasta ja odotamme, että tilanne paranee.

Levermann ei aio jäädä tuleen makaamaan.

– Jos asiat jatkuvat tällä mallilla pidempään eikä meillä ole mitään muuta tekemistä, aloitamme seuraavan albumin kirjoittamisen. Uuden kokoonpanon myötä olemme todella motivoituneita, joten seuraavaa levyä ei tarvitse odottaa neljää vuotta!

Julkaistu Infernossa 3/2021.