Viime aikojen seuratuimpia rockuutisaiheita on ollut Lamb of God -laulaja Randy Blythen oikeudenkäynti koskien bändinsä keikalla sattunutta kuolemantapausta. Kenen on vastuu ja kuinka Suomessa vältetään moiset tragediat?
Teksti: Matti Riekki
Suositun amerikkalaisen metalliyhtyeen Lamb of Godin solisti Randy Blythe muistaa maaliskuun 2013 alun helpotuksenhuokauksen varmasti loppuelämänsä. Tällöin tshekkiläinen oikeusistuin totesi miehen syyttömäksi 19-vuotiaan faninsa Daniel Nosekin kuolemaan.
Syyte pohjasi väittämään, että Blythe olisi tönäissyt Nosekin alas lavalta kesken Lamb of Godin konsertin vuonna 2010. Synkimmillään Blythe olisi saanut piinakseen kymmenen vuoden vankilatuomion ja satojen tuhansien eurojen korvaukset.
Runsaslukuisista metallikeikoistaan tunnetun Helsingin Nosturin ohjelmapäällikkö Eeka Mäkynen ottaa varovaisen kannan kysyttäessä, mitä mieltä on tapauksesta ja oikeudenkäynnin lopputuloksesta. Ennen pitävää mielipidettä tulisi tietää tarkalleen, mitä todella tapahtui.
– Uutisoinnista ei saa selkeää kuvaa, miksi lavalle on päässyt kiipeämään. Ovatko turvatoimet pettäneet tai olleet alimitoitetut, onko tilanteeseen reagoitu alusta alkaen sen vaatimalla otteella vai onko artisti esimerkiksi yllyttänyt yleisöä. 19-vuotias nuorimies konsertin hurmiossa voi olla erittäin arvaamaton, jos turvatoimet pääsevät löystymään.
Nosturissa näin vakavia onnettomuuksia ei ole sattunut, vaikka puitteita moisille on rakenneltu. Mäkynen nostaa esiin tapauksen, jossa yhdysvaltalaisen Alesana-yhtyeen kitaristi hyppäsi kesken keikan parvelta yleisön joukkoon soittimineen päivineen. Pudotusta oli kolme ja puoli metriä.
– Kyseessä oli aikuinen artisti ja teinariyleisö. Yksi alle jäänyt nuori tyttö kävi sairaalassa tsekkaamassa kondiksensa, kun oli valitellut selkä- ja niskakipua. Onneksi mitään pahempaa ei sattunut, mutta tilanne oli hyvin vakava ja sai meidät tajuamaan, että yleisön lisäksi vaaran voi aiheuttaa myös artisti itse. Siinä olisi voinut niskat napsahtaa pieneltä tytöltä, Mäkynen päivittelee.
– Tapauksen jälkeen olemme ottaneet tavaksi tsekata etukäteen esimerkiksi YouTube-pätkiä meille entuudestaan tuntemattomien bändien keikoilta osataksemme varautua, minkälainen show on tulossa. Arveluttavassa tapauksessa talon säännöt käydään läpi vielä ennen keikkatilannetta, ennakkotuotannon lisäksi.
Mäkynen kertoo, että stagediving aiheuttaa Nosturin henkilökunnalle päänvaivaa ”kasvavissa määrin”, vaikka se on kaikissa tapauksissa kielletty. Onnettomuuksien välttämiseen on panostettu kunnolla: esiintyjä erotetaan yleisöstä barrikadilla, jota vartioi jokaisella keikalla vähintään kaksi järjestysmiestä. Usein vaikein tehtävä on vakuuttaa artistipuoli turvallisuustekijöiden tärkeydestä.
– Monet bändit varsinkin hardcorepuolella vaatii, ettei yleisöön puututa mikäli se kiipeää lavalle. Myöskin järkkäreiden puuttumisesta yleisön toimintaan annetaan artistin puolelta ohjeita… Jotkut sanoo ennen keikkaa, että ”if there’s a barricade, it’s a no show”, ja toiset lupaa, etteivät päästä yleisöä lavalle, mutta pettävät kesken show’n kuitenkin lupauksensa ja huudattavat kaikki lavalle ja daivaamaan. Mikäli yksi pääsee lavalle, kaikki tulee perästä, Mäkynen sanoo.
– Riskaabelit bändit laitan allekirjoittamaan sopimuksen, jossa Nosturin henkilökunta lupaa tehdä kaikkensa artistin, kamojen sekä yleisön turvallisuuden eteen, mutta mikäli artisti itse toimii talon sääntöjä vastaan, vastuu siirtyy heille.
Mikään turvajärjestelmä ei ole aukoton, ja Mäkysen mukaan Nosturillakin sattuu pikkuhavereita lähes joka keikkaviikko. Yleensä tilanteista selvitään laastarilla, korkeintaan siteillä, mutta noin kerran syys- ja kevätkautta kohti sattuu jotain ambulanssikyytiä vaativaa.
– Yleensä kaadutaan yleisön etuosan pitissä, ja seurauksena on jonkin paikan venähtäminen tai hitti päähän.
Suomalaisyleisön solidaarisuus saa Mäkyseltä kiitosta: jos joku kaatuu, hänet autetaan pystyyn. Kaverista pidetään huolta. Kaikilla keikoilla lähimmäisenrakkauteen ei ole kuitenkaan tarvetta.
– Kun tullaan johonkin hipsteri-indie-osastoon, niin menohan on vain siiderin kanssa takarivissä seisoskelua ja soundien haukkumista. Siinä ei ihan helpolla polvi venähdä.
Eeka Mäkysellä on itselläänkin kokemusta rockbändissä soittamisesta. Miten mies näkee vuorovaikutusmahdollisuudet artistin ja yleisön välillä esiintymisen aikana – missä kulkee raja?
– Niin kauan kuin löytyy raja, olkoon se vaikka kuinka pieni, jota kukaan yleisöstä ei ylitä, kaikki on kohdillaan. Artisti puolestaan saa tulla piipahtamaan yleisössä, kunhan tulee muuten kuin kolmesta metristä jalat edellä Flying V:n kanssa!
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 3/2013 (#105).