Tarinoita Pahkasika-todellisuudesta – haastattelussa Cannibal Accident

Visvaista vanhan koulukunnan grindcorea tykittävää Cannibal Accidentiä voisi syyttää pelkästä perseilystä, mutta touhun taustalla vaikuttaa selkeä suunnitelmallisuus.

Jokainen bändi väittää uuden levynsä olevan teoksistaan se paras ja ammattitaitoisin. Onko Nekrokluster sitä? 

– Ammattitaitoisin siinä mielessä, että Nekrokluster on ensimmäinen julkaisumme, joka on nauhoitettu, miksattu ja masteroitu kokonaisuudessaan oikeassa studiossa, Kurwa Doktor, toinen laulajista, selventää. 

– Kitaristi-biisinikkari-perustajajäsen Kolkka on hoitanut aiemmin nauhoittelut ja miksailut hyvinkin ansiokkaasti, mutta nyt haluttiin vähentää hänelle koituvaa säätöä. Muutoinkin vastuu biisien tekemisestä jakaantui, kun noin puolet levyn biiseistä on lähtöisin basisti Jondomilta ja myös rumpali AlekSilava iski jokuset ideat takataskustaan. 

– Ihan vitun kovia julkaisujahan meillä on ollut ennenkin, mutta Nekrokluster on varmasti niistä monella tapaa monipuolisin ja meidän mittapuulla eniten death metalia – tarpeellista määrää CA-tyylistä visvaa ja rosoisuutta unohtamatta. 

Sukellatte sanoituksissanne syviin vesiin. Onko aiheita, joita ette voisi käsitellä? 

– Periaatteessa ei, sillä minkään asian ei pitäisi olla liian pyhä tai toisaalta liian inhottava, etteikö siitä voisi kirjoittaa. On ihan hyvä merkki, jos itseä alkaa oksettaa, kun kirjoittaa sanoituksia. Isältä pojalle -rallissa kävi aikoinaan niin, joten pakkohan se oli tehdä loppuun ja julkaista. 

Millaiset asiat toimivat pääasiallisena inspiraationlähteenänne? 

– Ympäröivä Pahkasika-todellisuus niin tosielämässä kuin nettimaailmassa, ihmisten loputon kekseliäisyys erilaisten perversioiden suhteen sekä loppupeleissä oma ”ei häpeää” -ajatusmaailma. 

– Musiikillisesti inspiraatio liikkuu jossain vanhan liiton kuolon ja grindin, crossover-moshailun ja d-beatin välillä ja laitamilla. 

Moni pitää Cannibal Accidentiä huumoribändinä. Oletteko te sitä? 

– Kyllä ja ei. Musiikki, sovitukset ja niiden toteutus tehdään kunnolla ja harkiten, ilman pelleilyjä, mutta moni asia siinä sivussa, kuten joidenkin biisien sanoitukset tai bookletien kuvitukset, voivat näyttää pelkältä keskenkasvuisten palikoiden kainalopieruilulta. Pääasiallisesti kyseessä on höyryjen päästely, ja se, että tehdään mitä halutaan. 

– Useimmissa sanoituksissa on kuitenkin ihan selkeä pointti ja sellainenkin mahtavuus kuin draaman kaari, vaikka ne näyttäisivät ulkoisesti päälleastutulta koiranpaskalta. Nekroklusterilta löytyy jopa muutamat meidän mittapuulla vakavat sanoitukset, hah hah! 

Mitä ovat hulluimmat asiat, joita keikoillanne on tapahtunut? 

– Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. On esimerkiksi syötetty persvaossa uitettua porkkanaa eturiville ja pyydetty yhtä naista tekemään verishow’ta lavalle, mutta saatukin neljä tai viisi naista sekä yksi mies ”samaan hintaan”. Kerran pari bodarikaveria pieksi lavalla keikkaa varten tekemäänsä mallinukkea, jonka sisällä oli kaninraato – toisen kaverin käärmeen ruokaa –, veripusseja ja niin edelleen. Keikan jälkeen joku olikin luullut, että me oltiin tapettu se kani lavalla. Tunti pari ennen tätä keikkaa oli vielä epäselvää, voiko kitaristi soittaa ollenkaan edellisillan moshpit-aivotärähdyksen jäljiltä. 

– Mutta joo, ollaan ehdottomasti livebändi, ja näinä aikoina on vituttanut äärettömästi, kun keikkatouhut on täysin jäissä. 

Julkaistu Infernossa 3/2021.