Kaksi vuotta sitten tuttu Delain lakkasi olemasta. Hetken aikaa hollantilaisyhtye oli yhtä kuin perustajansa, kosketinsoittaja Martijn Westerholt, mutta juuri nyt tuo hajoamispiste tuntuu todella etäiseltä. Delain on enemmän elossa kuin koskaan.
Westerholt kuvailee käyneensä läpi vuoristoradan, joka oli tarpeen, jotta sooloprojektista voisi tulla taas bändi.
– Delainin tuho oli elämäni hirvittävimpiä asioita, enkä halua kokea enää ikinä mitään sellaista, Westerholt sanoo.
– Olimme eläneet vuosia yhteistä elämää ja sitten sitä kaikkea ei vain ollut. Jos bändiä kutsutaan joskus avioliitoksi, niin se oli kuin kourallinen avioeroja. Kävin läpi aika paljon samoja vaiheita kuin minkä tahansa suhteen jälkeen käydään.
Westerholt päätyi kysymään itseltään, onko hänestä kasaamaan Delainin dna uudelleen.
– Olin aivan yksin. Aloin työstää uutta musiikkia Guus Eikensin kanssa, mikä herätti itseluottamukseni. Ajattelin hetken, että teen koko levyn sessioporukalla. Olin jopa yhteydessä Beast in Blackin Anton Kabaseen ja Within Temptation -tuttuihini. Sitten alkoi tapahtua.
Vanha Delain-basisti Rob van der Loo liittyi joukkoon. Sitten bändissä vuosina 2006–2010 kitaroinut Ronald Landa otti yhteyttä Westerholtiin. Eikä aikaakaan, kun yhtyeen entinen rumpali Sander Zoer teki samoin.
– Yhtäkkiä meillä oli koossa April Rain -albumin [2009] kokoonpano, Charlottea lukuun ottamatta, enkä todellakaan ottanut sitä kaikkea itsestäänselvyytenä. Minulle oli suotu ihme toisensa perään.
Erilaisia ääniä
Westerholtin ympärille oli kasattu uusvanha Delain, mutta yksi asia puuttui. Keväällä 2021 myös laulaja Charlotte Wesselsin ja Delainin tiet erosivat, eikä tuo paikka ollut helppo täyttää.
Delainin uusi upea ääni on Diana Leah, joka kertoo, ettei tie bändiin ollut mitenkään itsestään selvä.
– Olin kuunnellut Delainiä vuodesta 2009 ja näin tietysti tiedotteita bändin hajoamisesta, mutta… en edes harkinnut pyrkiväni bändiin. Eikä se johtunut siitä, etten olisi uskaltanut tehdä sitä, iloinen Leah valottaa.
– Olin tavallaan lopettanut laulamisen. En ollut laulanut ainakaan vuoteen ja olin alkanut keskittyä muihin asioihin elämässäni. Laulaminen oli minulle tärkeää todella pitkään, mutta tehtyäni pitkään kaikenlaisia coverjuttuja ja laulettuani muiden kappaleita Youtubessa olin vähän kyllästynyt siihen ja menettänyt motivaationi.
– Delainin tilanne oli kuin enne. Se tapahtui juuri oikeaan aikaan. Kuulin, että vaikka Delain äänittelee jo uutta albumia, heillä ei ole vielä laulajaa. Päätin kokeilla. Lähetin viestiä heidän somekanaviensa kautta ja kysyin, voisinko koelaulaa joitakin kappaleita ja… tässä sitä ollaan!
Westerholt vakuuttui Leahin kyvyistä nopeasti.
– Ehdin nähdä paljon Dianan Youtube-videoita ennen kuin kuulin hänen laulavan Delain-kappaleita, mutta erityisen vaikuttunut olin hänen Nightwish-covereistaan. Saatoin jopa olla hieman ilkeä Dianaa kohtaan, mutta halusin haastaa häntä kunnolla ja lähetin koelaulettavaksi kaksi kenties vaikeinta kappalettamme: Masters of Destinyn ja Burning Bridgesin. Ajattelin, että jos Diana kykenee laulamaan ne omalla tyylillään ja yltää silti laulusovitusten kaikille laidoille, hänessä on oltava sitä jotain.
– En ollut uskoa korviani! Diana oli uskomaton. Hänen äänenkäyttönsä kuulosti niin luontevalta. Niitä versioita kuunnellessa ei tullut yhtään olo, että nyt mennään helpoimman kautta tai toisaalta yritetään liikaa.
Diana nauraa käyneensä läpi todellisen tunteiden sekamelskan odotettuaan kommentteja äänittämistään kappaleista.
– Saatoin olla saman päivän aikana varma, että naulitsin versioni täysin, ja hetkeä myöhemmin olin sitä mieltä, että mokasin ne ihan kokonaan. En halunnut kopioida Charlotten tapaa laulaa, se olisi ollut vain falskia, mutten halunnut myöskään muuttaa kaikkea. Lopulta lähettämäni otot taisivat olla ensimmäiset jotka lauloin. Niissä oli ”se jokin”.
– Olin aina haaveillut bändissä laulamisesta, esiintymisestä ja kiertämisestä, mutta lopullinen kipinä oli aina uupunut. En tiedä vieläkään, mistä oikein oli kyse, mutta Delain-koelaulujen myötä tunsin vihdoin kutsumuksen.
Westerholt kertoo yllättyneensä, ettei Delainin tiedonnälkäinen fanikunta saanut uuden laulajan henkilöllisyyttä tietoonsa ennen julkistusta. Ei, vaikkei sitä yritetty salata kovinkaan vakavissaan.
– Bändin hajoaminen oli lähestulkoon lööppikamaa täällä Hollannissa, mutta uuden laulajan löytyminen tai bändin uudet paremmat ajat eivät kiinnostaneetkaan mediaa samalla tavalla kuin kriisit, hän naurahtaa.
– Fanien keskuudessa liikkui kyllä paljon varmoja spekulointeja laulajasta. Yksi oli varma, että se on Liv Kristine [Espenæs], ja suurin piirtein jokaisen tunnetun laulajan nimi oli esillä jossain kohtaa. Mieleeni tulivat ajat, kun Tarja oli lähtenyt Nightwishistä eikä kukaan saanut selville Anetten henkilöllisyyttä ennen kuin hetki ennen sen julkistamista.
Kuin toinen debyytti
Joskus jo yhden jäsenen vaihtuminen lataa bändiin erilaista voimaa, ja nyt niin tapahtui moninkertaisesti. Dark Waters -albumi onkin uudessa energisyydessään melkein kuin Delainin toinen debyytti.
– Aloin kirjoittaa biisejä aika pian vanhan kokoonpanon hajoamisen jälkeen, koska tarvitsin musiikkia terapeutikseni, ja tietenkin poikkeustilanne pitkästytti minua, Westerholt muistelee.
Todellinen insiraatiopiikki iski kuitenkin vasta Leahin liittymisen myötä.
– Dianan ja bändiin palanneiden tyyppien myötä löysin yhteyden johonkin sellaiseen, joka oli hälvennyt hieman kaiken rutiinin alle. Rutiini voi olla musiikille myös hyväksi, mutta useimmiten niin ei ole. Huomasin Dark Watersia tehdessäni, että se, mikä oli ollut joskus kollektiivisesti syntynyttä vahvuutta, oli muuttunut vääränlaisiksi kompromisseiksi.
– Pidän viimeisistä levyistä, jotka teimme vanhalla kokoonpanolla, mutta Dark Waters tuntuu nälkäiseltä albumilta, jolla halusimme näyttää koko maailmalle, että voimme voittaa mahdottomatkin haasteet.
Haasteen edessä oli varsinkin Leah. Hän oli ensimmäistä kertaa studiossa äänittämässä – albumia, joka ei ole ihan mikä tahansa teos, vaan lukemattomien fanien kovasti odottama levytys.
– Ensimmäinen äänittämäni kappale oli The Quest and the Curse. Se oli ihan hullua, koska kappale yltää äänenkäytön suhteen lähes matalimmasta rekisteristäni korkeimpiin ääriin. En ollut laulanut siten usein.
– Martijn todella haastoi minua ja sai minut löytämään äänestäni asioita, joita en tiennyt olevan olemassakaan. En ole mikään klassinen laulaja, mutta niin vain minustakin löytyi hieman oopperalaulajaa. Sain valjastettua myös kasari- ja ysäripopista pitävän itseni saman kappaleen sisälle, mutta helppoa se ei todellakaan ollut.
– Koin ihan hirveitä epävarmuuden hetkiä The Questin ja sitä seuranneen Beneathin äänityksissä. Kuulostin mielestäni kamalalta. Keskityin paljon virheisiini enkä saanut millään äänenväriäni istumaan Delainiin. Bändi tsemppasi minua jatkamaan, ja ihme kyllä asia kääntyi niin päin, että koen aidosti tuoneeni Delainiin jotain ihan uudella tavalla toimivaa.
Delainin soundi on nyt entistä sulavampi. Kaikki sen flirtit äärimetallin, tarttuvamman popin, sinfonisten paisuttelujen ja melodisen metallin kanssa ovat enemmän yhtä kuin koskaan.
– Tärkein hetki oli se, kun päästimme irti historiastamme. Annoimme musiikin tapahtua. Mikä tahansa hullu idea mieleeni tulikin, toteutimme sen yhdessä, jos se tuntui oikealta, Westerholt sanoo tyytyväinen ilme kasvoillaan.
– Syntynyt musiikki meinasi olla aluksi todella synkkää, mutta se kääntyikin voimakkaaksi albumiksi, joka pursuaa kaikkea sitä, mitä olemme ikinä olleet. Itselleni oli mieletön yllätys, miten avosylin Delain-fanit ottivat sen vastaan. En voinut uskoa sitä todeksi. Eikö meitä oikeasti tyrmättykään?
Yllättävä vastaanotto
Leah ja uudistunut Delain pääsivät todelliseen tulikokeeseen viime vuoden kesäkuussa, kun bändi soitti ensimmäisen keikkansa. Kyseessä oli ilmaiskonsertti varta vasten kutsutuille faneille.
Westerholtin mukaan ilta oli ”täyttä taikaa”. Hän kertoo olleensa huojentunut siitä, miten uusi Delain otettiin vastaan, mutta samalla paluu lavalle vuosien tauon jälkeen osoitti, miten hän elää ja hengittää keikkoja.
– Emme olleet vielä julkistaneet Dianan olevan laulajamme. Kutsuimme keikalle väkeä ja edellytimme, ettei kukaan kuvaa mitään tai vuoda laulajaa julkisuuteen. Ihmiset oikeasti kunnioittivat sitä.
– Soitimme muutamalle sadalle ihmiselle, mutta minusta tuntui kuin olisin noussut stadionin lavalle. Olin ennen keikkaa ihan hermoraunio, ja ensimmäinen kappale olikin sitten ihan täyttä euforiaa, Leah sanoo.
Kokematonkin laulaja voi selviytyä hyvin studiosta ja oikeanlainen heittäytyminen auttaa ensimmäisillä keikoilla, mutta 32-vuotias Leah ei voinut varautua mitenkään siihen, miten fanit ottaisivat hänet vastaan. Leah naurahtaa, että kokemus trance-keikkojen laulajana eri dj-artistien rinnalla ei ollut valmentanut häntä Delainiin.
– Olin varautunut pahimpaan! Täyteen riepotteluun. Siihen, että minua vertailtaisiin edeltäjääni. Siihen, että saisin kuulla kunniani, miten pilasin Delainin. Tai siihen, että asiat menisivät todella henkilökohtaisiksi, Leah luettelee.
– Vaikka olen esiintynyt jonkin verran, en ole koskaan ollut mikään huomion keskipiste, tai varsinkaan joutunut suurennuslasin alle julkisuudessa. Sitten julkaisimme ensimmäisen uuden Delain-kappaleen. Ja samalla tietenkin uuden musiikkivideon ja promokuvan. Sain oppia aika nopeasti, että suhtaudun asioihin liian varautuneesti.
Leahin mukaan ihmiset ovat suhtautuneet häneen ”ihanasti”.
– Totta kai hajanaisia soraääniä on kuulunut, ja se kuuluu asiaan, koska Delain merkitsee faneille niin paljon. Mutta niin monet ihmiset ovat toivottaneet minut tervetulleeksi ja kertoneet tämän olevan upea uusi luku Delainin historiassa, että ne negatiivisimmat viestit eivät ole tuntuneet miltään.
Leah kuvailee suhtautuvansa varsin terveellä tavalla siihen, mitä kaikkea voi olla luvassa, jos erilaiset nettihäiriköt sattuvat ottamaan hänet kohteekseen Delainin tai hänen omien someprofiiliensa kautta.
– Mitä tahansa somessa tapahtuukin, pitää muistaa, että useimmat asiat siellä eivät ole henkilökohtaisia. Ihmiset vain oksentavat pahaa oloaan ventovieraiden päälle, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka olet.
– Se ei tietenkään oikeuta häiriköintiin, ahdisteluun tai kiusaamiseen, mutta en osaa suhtautua asiaan kovin vakavasti, koska minua haukkuneet ihmiset eivät tiedä minusta mitään. Onneksi sosiaalisesta mediasta pääsee halutessaan pois. Aion pitää itsestäni huolta myös tulevaisuudessa ja keskittyä nauttimaan Delainin maailmasta.
Julkaistu Infernossa 2/2023.