Lahtelaisorkesteri Profane Omen julkaisee tulevana perjantaina ilmaisuaan uudistavan Ooka-pitkäsoittonsa. Infernolla on ilo ja kunnia tarjota koko levy ennakkokuunneltavaksenne jo nyt. Lisäksi kitaristi Viljami Kurki avaa meille hieman levyn taustoja biisi biisiltä.
Muistattehan myös ottaa osaa Infernon Profane Omen -skabaan, jossa voi voittaa uutta levyä sekä asianmukaista pukinetta ylleen. Kilpailu on voimassa 17. syyskuuta saakka.
They Came For Us
”Tämä oli sellainen biisi, joka lähti säkeistön riffistä ja biisin nimestä. Teksti on Julen [Jules Näveri, laulaja] käsialaa, vaikka nimi taisikin tulla allekirjoittaneelta, enkä ehkä ole oikea henkilö sitä avaamaan. Musiikillisesti tämä oksentui ulos samalla tavoin, kuin moni muukin näist: kaksi hyvää iltaa kitaran kanssa kaverin (Jesse, suuri kiitos lukuisista demosessioista) kämpällä ja biisi oli jotakuinkin valmis.
Itse pidän kovasti säkeistöjen suoraviivaisuuden ja kertsien takapotkun välisestä kontrastista. Tuntui heti levyn avaajalta.”
Make It Count
”Levyn tsemppibiisi. Vähän tämmöistä painonnostoheviä. Teksti on pääosin allekirjoittaneen tuotos, eikä sisällä mitään kovin syvällisiä pohdintoja. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen biisi, joka Ookalle oli valmiina. Ehkä biisin tekstin oli alitajuisesti tarkoitus tsempata meitä tässä varsin intensiivisessä kahden vuoden projektissa…
Tuntuu uskomattomalta ajatus, että jotakuinkin kaksi vuotta sitten materiaalia oli tämä ja kaksi irrallista riffiä valmiina. Sai lopullisen muotonsa vasta laulusessioissa, kun Jule löysi oikean tavan vetää ja vei kappaleen niin sanotusti nextille levelille.”
One Man Show
”Tätä katottiin nippuun vähän enemmän porukalla, vaikka pääosin Jessen läävältä tämäkin on peräisin. Demoversiossa säkeistössä oli joku vähän liian käsittämätön progeriffi nykyisen tilalla, ja biisi pysytteli äänitysten ajan sellaisena lievänä outolintuna, ennenkuin älyttiin heivata huono säkkäri.
Todettiin Julen laulut kuultuamme, että fiilis on jotenkin meille uudenlainen, mutta silti Profane Omenin kuuloinen, ja että biisi kuuluu levylle. Teksti on Julen pohdintaa nykymaailman menosta ja suunnasta. Tähän on piilotettu ei-niin-hyvin pieni Pantera-tribuutti, jonka bongaamisesta saa keksin.”
Terminal Dysfunction
”Tämänhetkinen oma suosikki. Tämä oli sellainen inspiraatio-kouristus, että vieläkin hirvittää. Biisin rakenne, riffit ja tunnelma tuntuivat kaikki puskevan jostain alitajunnasta ja möllöttivät yhtenä hetkenä naaman edessä raitoina ruudulla sumean demosession päätteeksi. Taisi vieläpä musiikillisesti säilyttää lähes muuttumattomana muotonsa demosta levylle saakka.
Tekstipuolella pohditaan medikalisaatiota ja muuta mukavaa. Aurinkoinen kesähitti, kerrassaan.”
War Boy
”Kuten varmasti monelle jo biisin kuulleellekin, tämä oli kummajainen alusta asti myös meille. Lähetin jonkun itse laulamani käppädemon bändimailiin, että ’Oisko tässä mitään?’ ja yllätyksekseni muutkin oli sitä mieltä, että voisi toimia. Sota on tietysti hirmuisen käytetty teema, eikä sitä kovin uudesta näkökulmasta pysty enää oikein tarkastelemaan, mutta teksti tuntui oikealta. Vähän siellä se faijan Dylanin sun muiden diggailu folkkivaikutteina tietysti kuuluu, mut mitäpä niitä väistelemään…
Biisi rupesi tuntumaan isolta jo aikaisessa vaiheessa, ja kun sitten saatiin vielä tuo nimekäs vierailijakaarti mukaan (Mahi, Mathias, Jonne & Ville, ootte herrasmiehiä. Kiitos vielä kerran, jos tätä luette) ja ajatus videosta (jonka Pete Voutilainen One Eye Medialta toteutti), tämän julkaisu ensimmäisenä singlenä tuntui perustellulta. Haluttiin ehkä osoittaa, että tarkoitus on todella ollut tällä levyllä uudistua.”
White Noise
”Ehkä vähän meille tyypillisempi laulu on tämä, tämmöinen vauhtipala. Tätäkin vaivasi jonkinasteinen liiallinen kryptisyys demovaiheessa, mutta muuten biisissä oli taattu PO-fiilis. Suoristettiin porukalla vähän mutkia ja annettiin kahdelle bassolle tilaa soida ja puff – biisi oli paketissa.
Teksti oli jonkinlainen kollaboraatio Julelta ja meikältä, jonka senkin auki selittäminen tuntuisi tyhmältä. Kukin tulkitkoon tavallaan. Livenä todella mukava soitettava ja aina siistiä, kun Samuli [Mikkonen, rumpali] vetää Hot for Teacher -tribuuttinsa.”
Aftersound
”[Kitaristi Antti] Kokkosen helmi. Jo ekan demon kuultuani olin sitä mieltä, että tässä on takuuvarma levyn pieksäntäbiisi. Olen väärä ihminen tästäkään tarkempia lausuntoja antamaan noin musiikin kuin tekstinkään osalta, mutta pidän kovasti. Tämäkään ei Antin demoversiosta tainnut matkalla juurikaan muotoaan muuttaa. Ja se kitarasoolo, ah.”
The Wave
Tähän biisiin liittyy paljon kaikenlaista Adrianmeren puhelimella äänittelystä Hausmyllyn rumpaliin. Alkunsa tämä sai tosiaan joskus kolme-neljä vuotta sitten Sopen kämpällä jameissa, joihin ottivat osaa allekirjoittanut, Tomppa [Saarenketo, basisti] sekä Valakeisen Jakke. Tuona iltana jammattiin kahta juttua, joista toinen tuli Tompalta ja toinen meikältä. Sinä iltana juttuja ei edes tajuttu yhdistää, vaan niitä soitettiin kahtena erillisenä biisinä. Noista jameista on stereoraita tallessa, jota kannattaa pyytää kuultavaksi, mikäli Sopenkorven treeniksellä vierailet. Myöhemmin sitten huomasin ilmeisen ja yhdistin jutut toisiinsa.
Muistan, että meni Bob Malmströmin Kjell Simosasia lainatakseni ’koko roskis silmään’, kun kuulin Julen laulut ensi kertaa. Teksti tässä sekä jälkimmäisessä kappaleessa on siinä määrin henkilökohtaisista keloista pulpunnutta raapustelua, että niitä en ole innokas avaamaan, vaikka osaisinkin.”
The Tide
”Tämähän kuuluu siis yhteen tuon edeltävän kappaleen kanssa, minkä nimistä ehkä jopa pystyy päättelemään. Veljeni Valtteri jelppasi konehässäköiden kanssa, ja tähän on nauhoitettu puhelimella muun muassa saksalaisen insinöörin taidonnäytettä ja ratapihalla apokalyptisesti särisevää aluevaloa.
Pidän siitä, että olen huomannut kappaleen, ja erityisesti sen lopetuksen olevan sijainti- ja tilannesidonnainen. On outoa olla yhtäkkiä keskenään ajatustensa kanssa, eikö olekin?”