Tiamatin edellisestä albumista The Scarred Peoplesta on kulunut peräti 12 vuotta. Johan Edlund, milloin tulemme kuulemaan uutta Tiamat-musiikkia, vai tuleeko uutta albumia enää koskaan?
– Itse asiassa olen työskennellyt Tiamat-musiikin parissa viime aikoina aika paljonkin, Edlund paljastaa.
– Asun tätä nykyä vaimoni kanssa Kanadassa, minne rakennamme taloa. Minulla on myös vuokra-asunto Kreikassa, ja kierrämme Tiamatin kanssa yllättävän paljon festivaaleja ja teemme erilaisia kiertueita. Tiedän, että kuulostan ihan vanhalta ukolta keksimässä mitä tylsimpiä tekosyitä, mutta aika uuden luomiselle on ollut kortilla.
Edlund sanoo, että hänen luettelemansa yltäkylläisyys ei ole yhtä inspiroivaa kuin yksinkertaisuus. Hän muistelee säveltäneensä Tiamatin Sumerian Cry -debyyttiä (1990) seitsemän neliön kämpässä nailonkielisellä kitaralla.
– Kyse on siitä, että kun teen uutta musiikkia, haluan toden teolla keskittyä siihen enkä julkaista vain julkaisemisen ilosta jotain, johon en tunne oikeasti aitoa paloa. En tiedä, miksi musiikin tekeminen oli niin paljon helpompaa nuorempana. Juuri nyt minusta kuitenkin tuntuu, että minussa on syntynyt ihan uudenlainen palo luoda jotain ihan uutta.
Jos nyt syntyneistä Tiamat-kappaleiden ja -sanoitusten aihioista pitäisi päätellä jotain, niin millaista Tiamat-albumia voimme odottaa aikanaan ilmestyväksi?
– Puhuttiinpa sitten kansitaiteista tai itse musiikista, haluan tehdä jotain todella orgaanista, Edlund sanoo.
– Haluan tehdä albumin, jolla kaikki kuulostaa Tiamatilta, mutta mikään ei kuulosta täydelliseltä, koska ihmisyys ei ole täydellisyyttä. Olen lähestynyt musiikkia eräänlaisella ”Nick Cave -mentaliteetilla”, jossa tunnetila on etusijalla. Jos se tarkoittaa sitä, että lauluni ei osu jokaiseen nuottiin, epätäydellisyys on täydellistä.
– Olen siis Tiamatin suhteen tavallaan samassa paikassa kuin kymmeniä vuosia sitten. Olen tilanteessa, jossa minun on heittäydyttävä vaiston varaan sen sijaan, että ajattelisin musiikkia liikaa. Minulla on ollut pitkään estoja, olen miettinyt muotoja ja ilmaisutapoja liiaksi. Nyt pyrin antamaan asioiden vain tapahtua.
Heti perään Edlund pääsee yllättämään: hän kertoo käyttäneensä tekstitysluonnostensa inspiraationlähteenä ja kirjoitusapuna tekoälyä.
– Älkää ymmärtäkö väärin, en aio kirjoituttaa Tiamat-lyriikoita tekoälyllä, Edlund naurahtaa kuivasti.
– Aloin kuitenkin kokeilla ChatGPT:tä kirjoittaessani sanoja. Kirjoitin lyriikoita tietyistä aiheista, syötin sanat ja aiheet tekoälylle ja katsoin mitä siitä kaikesta syntyi. Se oli omituisella tavalla inspiroivaa. Huomasin, että tekoäly ilmaisee asiat joskus samoin ja toisinaan ihan eri tavalla kuin minä, mikä pisti myös minut ajattelemaan.
– Tekoäly voi tuntua uudelta ja vaikealta asialta, mutta oikein käytettynä siinä on kyse samasta jutusta kuin siinä, että lukee toisen muusikon sanoja, katsoo toisen taiteilijan maalauksia tai lukee jonkun toisen kirjoja saaden inspiraatiota siitä kaikesta. Ihan kuin mikä tahansa, tekoäly voi olla yllättävä muusa.