Testissä Viikate-likööri – Tervaskannolla päähän

25.10.2013

Maailmalla lukuisat bändit ovat laajentaneet brändiään alkoholimarkkinoille. Viini- ja olutpullojen etikettejä on koristeltu milloin Snaggletoothin, milloin Eddien kuvilla. Suomessa alkoholin ja rockin liitto on ollut toistaiseksi harvinaisempaa. Viikatteen lähteminen tähän kelkkaan, ja vieläpä liköörimarkkinoille oli tuore tuulahdus.

Viikate sai nimikkoliköörinsä lokakuun alussa, kun ylijäämäperunasta etyyliä tislaava Shaman Spirits lanseerasi Tervaskanto-tervaliköörin. Pitihän tätä tiettävästi maailman pohjoisimman viinatehtaan tuotetta testata.

Suunnittelin leikkimielisen seitsemän ”ruokalajin” menun, joka pyörii tervaliköörin ympärillä. Mikäli kahdelle hengelle tehty lähes nestemäinen menu nautitaan suunnitelmien mukaisesti, viimeisen annoksen jälkeen puolen litran Tervaskanto on nuoltu tyhjäksi.

Jutun bonukseksi heittelin kokoon löysin rantein kootun Spotify-soittolistan. Kolmituntisen soittolistan kantavana teemana vähemmän yllättävästi on alkoholiaiheiset kappaleet. Soittolista löytyy tämän linkin takaa, joten rock-, punk- ja metallibiisit voi laittaa soimaan jo tässä vaiheessa, jos siltä tuntuu.

1. ruokalaji: pieni lastu

Tervaskanto-pullo on viilentynyt pakkasessa hyvän tovin. Shottilasillinen sameanruskeaa, tervantuoksuista nestettä meinaa mennä refleksinomaisesti niin sanotusti ykkösellä. Maistetaan kuitenkin ensin.

Paksu ja täyteläinen, muttei niin paksu eikä täyteläinen kuin moni muu likööri. Alkon sivuilla sanotaan keskitäyteläiseksi, pakko se on uskoa. Erittäin tervainen. Tervaisuus ottaa ohjat heti kättelyssä. Lämmittää jo maistaessa.

Ei muuta kuin ääntä kohti. Voimakas tervaisuus pyörii suussa ja nyt esiin tulee myös savuisuus. Omaan makuun melkoisen makeaa.

2. ruokalaji: tervaa ja höyheniä

tervaskanto2

Sekoitin kylmäsavulohelle marinadin Tervaskannosta, balsamicosta ja valkopippurista. Sivelin sössön kalan pintaan ja laitoin jääkaappiin odottelemaan kunnes kananmunat ovat keittyneet koviksi. Munat puoliksi, lohilempare ja ruohosipulia päälle.

Tervan maku on tarttunut herkullisesti loheen jo vajaassa vartissa. Kananmuna tasoittaa voimakkaita makuja ja tuo tanakkuutta suupalaan. Erinomainen naposteluehdotus esimerkiksi oluen tai valkoviinin kylkeen.

3. ruokalaji: loskainen latu

tervaskanto3

Kipollinen vaniljakermajäätelöä kinuskikastikkeella ja pähkinäkrokanteilla. Lorottelen päälle neljä senttilitraa Tervaskantoa. Se on aivan ylimitoitettu satsi tähän. Likööri valuu annoksen pohjalle ja sulattaa sekaan jäätelöä. Lopputulos on hirveän näköistä harmaata mössöä.

Nyt esille astuu ensi kertaa alkoholin maku. Se hyökkää lusikasta peittäen lähes kaiken muun. Tätä on lusikoitavana vielä vaikka kuinka paljon. Kun lusikassa on enemmän jäätelöä ja vähemmän harmaata loskaa, kombinaatio hetkittäin jopa toimii. Tosin likööri sulattaa jäätelöä vauhdilla, joten kiirettä pitää.

Onnistuneiden lohisuupalojen jälkeen puistattava pettymys. Viimeiset jäätelöpalat katoavat kupista ja jäljellä on vain likööriin sulanutta jäätelöä. Kupin pohja jää näkemättä, pakko jättää leikki kesken.

4. ruokalaji: kouvolalainen kahvi

tervaskanto4

Tervakahvi. Tämän klassisempaa yhdistelmää tuskin löytyy, tuumin kahvia keittäessä. Vaihdan silti lennosta b-suunnitelmaan: puolitan liköörin määrän, sillä se oli niin dominoiva jäätelöannoksessa.

Tuoksu on miellyttävä. Paahteista kahvia syleilee tervainen ja savuinen tuoksu. Kahvi maistuu makeammalta kuin pelkiltään. Terva lipuu kahvin maun takaa viipyillen. Makukombinaatio vain paranee kupin edetessä. Taputtelen itseäni selkään likööriannoksen puolittamisesta. Neljä senttiä likööriä jyräisi taatusti kupillisessa kahvia. Kaksi tuntuu täydelliseltä.

Työaamut alkaisivat varmasti leppoisammin kouvolalaisella kahvilla. Tämähän on aivan helvetin hyvää.

5. ruokalaji: uppokanto

tervaskanto5

Tervaskanto uppotukkina! Nyt ei hannailla annostuksen kanssa. Shottilasillinen likööriä oluttuoppiin ja ääntä kohti. Vaalea lager värjäytyy melko voimakkaasti ruskean suuntaan ja taas on perseessä pieni pelko voiteluaineen ylimitoituksesta.

Kaksi täysosumaa putkeen! Kevyt lager on saanut ryhtiä, mutta terva pysyy aisoissa. Raikasta, mutta silti tervaista ja savuista. Puoli tuoppia menee hymyssä suin, sitten makeus ja ensimmäisestä ruokalajista asti jatkunut tervaisuus alkaa hieman tökkimään.

Urheasti taistellen loppuun, mutta nyt tarvitsee välikaljan ilman pienintäkään tervaisuutta.

6. ruokalaji: Pikku-Britannia

tervaskanto6

Tervan maku huuhdottu alas vaalealla lagerilla, eli hieman poikettu varsinaisesta marssijärjestyksestä. Makunystyrät ja keho ovat jälleen vastaanottavaisessa tilassa.

Lasillinen portteria ja viereen liköörilasillinen Tervaskantoa. Miten sopii portterin paahteisuus, täyteläisyys ja makeus Tervaskannon samankaltaisten ominaisuuksien kylkeen?

Suklainen, mutta hieman katkera portteri maistuu pelkiltään ihanan erilaiselta kuin mikään tervan ryydittämä. Suun neutralisointitauko on tehnyt hyvää, sillä paljaan Tervaskannon makukin tuntuu jälleen tervetulleelta.

Vuorottelen portteria ja likööriä. Tervaisuus jää pyörimään suuhun jokaisella pienellä siivulla enemmän ja enemmän, muodostaen kalvomaisen päällysteen. Kun liköörilasi on puolivälissä, päätän vetäistä loput huikalla, ennen kuin imelyys alkaa jälleen ällöttää.

Portteri ehtii jälleen pyyhkimään tervan taka-alalle ja pieni pöhnä pönkittää valmiutta viimeiseen ruokalajiin.

7. ruokalaji: pitkä tikku

Koska päätin puolittaa likööriannoksen kouvolalaiseen kahviin, jää viimeiseksi ruokalajiksi kuuden senttilitran näkäräinen Tervaskantoa. Ei enää maistelua, ei enää haistelua. Kippis ja pitkä kulaus. Todella tervainen myllerrys käy suuontelossa ja kylmästi valuva neste nostaa lämpimän aallon.

Menu piti sisällään onnistumisia ja huteja. Kahviin ja loheen likööri istui osaksi kokonaisuutta. Muuten pitäisin Tervaskannon erillään. Snapsina oluiden välissä.

Ja se jutun alussa mainittu Spotify-soittolista löytyy sekä tämän linkin takaa että alta.

Lisää luettavaa