Tuleva Mokoma-ep… mitä ja miksi? – lue haastattelu!

Mokoma julkaisee 8.11. Yksi-nimeä kantavan viisibiisisen ep-levyn, joka on ryyditetty vallan tukevilla kuvabonuksilla. Skannasimme levyn sisällön Mokoma-kitaristi Saikkosen kanssa.

Teksti: Matti Riekki

Sakara-levy-yhtiön puuha- ja puhemies, kitaraa Mokomassa kurittava Tuomo Saikkonen menee suoraan asiaan. Hän kertoo, että bändin marraskuisen Yksi-pikkulevyn biisipaikalta yksi löytyvä kappale Yksi on alkujaan viimevuotisen 180 astetta -täyspitkän sessioista.

– EMIn aikainen tuotantopäällikkömme, edelleen hyvä ystävämme Gabi Hakanen totesi biisistä tuoreeltaan, että kyseessä on kovin hittimme ikinä. Luontainen reaktiomme tähän oli tietenkin tiputtaa ralli pois levyltä, Saikkonen lasauttaa.

– Totta puhuen, varsinainen syy tippumiseen oli biisin vahvasti 90-lukulainen poljento, joka ei mielestämme silloin istunut kokonaisuuteen. Onneksi on ep-formaatti, ei sääntöjä!

Ep sisältää myös kaksi varsin mielenkiintoista cover-repäisyä. Ensimmäinen näistä, Lintu, on CMX-yhtyeen varhaistuotantoa, Raivo-ep:n rivakka avaus vuodelta 1989. Saikkonen sanoo, että ilman CMX:n debyyttilevyn Kolmikärjen (1990) ja tätä edeltäneiden ep:iden vaikutusta hän tuskin olisi löytänyt koko suomenkielistä musiikkia, puhumattakaan että olisi alkanut soittaa mokomaa.

– Kolmikärki leikkasi keskelle Amerikan-metallin diggailua sellaisella voimalla, että tuo oivalluksen hetki muistuu edelleen vahvasti mieleen. Muistan kävelleeni Joutsenon raitteja 15-vuotiaana Yrjänän tekstejä mylvien. Puberteettimylvintää, nyt myös suomeksi!

– Linnun coverointia olemme fiilistelleet keikkabussin kosteissa kemuissa jo vuosikausia. Carcassiin kallistuvalle sovituksellemme löytyi vihdoin sauma tältä löyhästi 90-luku-teemaa noudattelevalta ep:ltä.

Levyn toinen kierrätys nousee aika lailla samasta sammiosta. Viimeisimmän albuminsa Sakaralle levyttäneen YUP:n He lensivät öisin julkaistiin alun perin bändin toisella suomenkielisellä ep:llä Julmasti juhlallista. Vuosi oli 1991.

– YUP on saman tason varhainen suuresikuva kuin CMX:kin. Markon (Annala, laulu) valinta on mielestäni oivallinen. Biisi ei liene suurelle yleisölle tuttu mutta sitäkin väkevämpi. Celtic Frostilta kalskahtava riffittely painettiin niin syvälle mustiin kuin osattiin. ”En tiennytkään laulun omaavan niin tumman metallin sävyjä”, Martikaisen Jarkko totesi ominaiseen tyyliinsä demon kuultuaan.

Loput ep:n kappaleista ovat omaa tuotantoa. Sydän paikallaan sai totuttuun nähden käänteisen käsittelyn, sillä alkujaan toissavuotisella Varjopuoli-levyllä akustisena debytoitu kipale saa nyt sähköisen käsittelyn. Helpompi hengittää puolestaan tippui 180 astetta -kiekolta samoista syistä kuin ep:n nimiraapaisu.

Mokoma_Yksi

Monelle Yksi-ep:n varsinainen täky saattaa olla sen kylkiäisenä tuleva kokopitkä kuvallinen keikkataltiointi Tampereen Pakkahuoneelta viime keväältä. Saikkosen mukaan varsinaisen live-dvd:n julkaiseminen on tätä nykyä lähinnä kaupallinen itsemurha, eikä moista edes harkittu. Sakaran kymmenvuotiskeikka taltioitiin ajatuksella, että sen materiaalia tultaisiin todennäköisesti käyttämään Stam1nan dvd:llä. Samalla kuvatun Mokoma-keikan anti jäi odottamaan sopivaa julkaisualustaa, kunnes päätös ep:n julkaisusta sinetöi sen kohtalon.

– Stam1nan kohdalla päädytään todennäköisesti samantyyppiseen malliin. Taltiointi on erittäin kallista puuhaa, joten jonkinlainen rahastusmalli täytyy kuitenkin olla olemassa. Ilmaiseksi YouTubeen ei ole vaihtoehto.

Keikkojen taltioimisen vaikeimpana haasteena Saikkonen pitää purkitettavan konsertin valikoimista. Useampaan yritykseen ei ole kirjaimellisesti varaa, joten oikeaan on osuttava kerralla tai ei ollenkaan.

– Koska tallenteita tehdään harvoin, sitä tietenkin toivoisi parhaan keikan osuvan kohdalle niin bändin kuin yleisönkin suhteen. Bändin pitää olla sopivan latautunut keikkaan, mutta liikaa ei saisi kelailla ja jännittääkään. Monta taltiointia on mennyt alle odotusten kamerajännityksen takia.

Jutunkirjoitushetkellä ei ole vielä päätetty, sisällytetäänkö liveosuuden oheen niin sanottu hölmöilyosio, joka tuntuu olevan pakollinen, mutta monesti myös kiusallinen osa musiikki-dvd-tuotantoja.

– Vahva mielikuvani on, että merkittävä osa ostajista pettyy, mikäli mukana ”vain” musiikkia, Saikkonen sanoo.

– Toki ne lavantakaiset tapahtumat itseänikin kiinnostavat, vaikka soittajana toivoisi, että pelkkä musakin riittäisi. Parasta on, mikäli hölmöily nivoutuu osaksi muuta sisältöä. Vaikka itse sanonkin, Mokoman Mäntit tien päällä -dvd:n keikkareissumetafora oli onnistunut. Koko dvd oli katseltavissa kertaistumalta, ja keikkojen välissä aina matkustettiin. Niinhän se menee oikeastikin, ja hauskaa on.

Metallicalta saatiin juuri niin sanottu juonellinen rockelokuva, vaikka tässä(kin) tapauksessa juoni on ilmeisen löyhä. Konseptilla on paha maine, vaikka on sen pauloissa joskus onnistuttukin. Kotimainen The Wall on joka tapauksessa vielä tekemättä – olisiko Sakara-porukalla kiinnostusta moiseen?

– Juonellisten rockelokuvien historia on täynnä toinen toistaan messevämpiä epäonnistumisia, mutta jostain syystä isot bändit tuppaavat tarttumaan konseptiin kylläisessä vaiheessa uraa. Mokomalaiset vierastavat roolileikkejä, mutta ihmettelen, ettei Stam1na ole vielä tällaista tehnyt. Ehkä Hyrdellä (Staminan Antti Hyyrynen) on käsikirjoitus jo pöytälaatikossa. Voi olla, että Saikkonen ei maksa sillä kertaa.

Yksi-ep:n dvd-osuuden livesisältö:

01. Illan henki
02. Haudan takaa
03. Valapatto
04. Sydänjuuret
05. Tämän maailman ruhtinaan hovi
06. Hei hei heinäkuu
07. Punamultaa
08. Valkoista kohinaa
09. Väsynyt Atlas
10. Marras
11. Paha arkkitehti
12. Pahaa verta
13. Kasvot kohti itää
14. Kuollut, kuolleempi, kuollein
15. Uskalla elää
16. Punainen kukko