Tunnelmallista ja tekstuureiltaan rikasta metallia – Ennakkokuuntelussa Scapes-debyytti

Rauhassa työstetty albumi kuunneltavissa julkaisuunsa asti.

Kuva: Scapes

Scapes julkaisee debyyttialbuminsa 1. joulukuuta. One: Unseen: One -albumia on kypsytelty useampi vuosi, mutta se on viimein valmis Nihil Ultran julkaistavaksi. Inferno tarjoaa albumin ennakkokuunneltavaksi sen julkaisupäivään asti.

Funeral Feastin ja muiden bändien kanssa on tullut veivattua jo melko pitkään pääasiassa ääriosaston metallia. Takaraivossa on kuitenkin aina kutitellut toive omasta lapsesta eli vahvoilla laulumelodioilla varustetusta tunnelmallisesta metallista, johon on sekoitettu vähän mukaan akustisia juttuja”, yhtyeen moottori Olli Pirkkanen kertoo.

Laita Scapes soimaan ja lue Pirkkasen biisikohtaiset kommentit soittimen alta.

1. Caring is Gone
– Murtojärven Tuomas oli pääpiirteittäin tehnyt tämän biisin jo monta vuotta sitten. Aluksi se oli nopeatempoisempi, ja jotenkin liian pirteä fiilis häiritsi. Ruuvattiin tempoa alaspäin astetta raskaammaksi ja johan alkoi tunnelma löytyä. Intro oli viimeisiä juttuja mitä lisäsin tähän ja siitä tuli oiva tunnelman nostatus koko levylle.

2. Unseen Infinite
– Tämä biisi kiteyttää Scapesin aika hyvin musiikillisesti ja lyriikaltaan. Olisikohan ensimmäinen valmis biisi mitä Scapesille on tehty. Tuomas lähetti minulle aikoinaan tästä kitararaidat ja tykästyin heti biisin tunnelmaan. Laulu- ja rumpuideat syntyivät melko kivuttomasti valmiille pohjalle. Lopulliseen versioon levyn äänittänyt ja miksannut Tomi Reunanen veteli vielä hienot taustalaulut ja leadkitarat, joten lopputuloksesta tuli hyvinkin onnistunut. Sanoituksissa tarkastellaan maailmaa suuresta mittakaavasta katsottuna. Olemme kuin hiekanjyviä aavikolla. Ei ole kohtaloa. Asiat vain tapahtuvat. Ei niillä ole tarkoitusta. Eletään tässä ja nyt, ja kun olemme mennyttä, meissä liikkuva energia siirtyy jonnekin muualle osaksi kaikkeutta.

3. A Song on a Mountain
– Esittelee Scapesin ei-metallista-puolta. Eli akustisesti mennään, mutta biisi kasvaa silti melko eeppiseksi loppua kohden. Kuten nimikin kertoo, halusin nimenomaan luoda mielikuvaa kuin laulu tulisi jostakin vuoren rinteiltä. Soundit ruuvattiin hyvinkin orgaanisiksi autenttisen tunnelman luomiseksi. Luonnon helmassa on joskus hyvä pohdiskella syntyjä syviä. Jos nyt veivinsä heittää, niin voisiko olla tyytyväinen tähänastiseen elämäänsä?

4. The Melancholy Cycle
– Ensimmäisen raakileen tästä biisistä olen tehnyt varmaan kymmenen vuotta sitten. Monen erilaisen demoversion jälkeen oli mukava saada vihdoin levylle ja lopulliseen muotoonsa. Raskaimmasta päästä Scapesin tuotantoa, jonka tahdissa tukka heiluu mukavasti livenä. Käsittelee jollain tavalla masennusta – miksi synkistä mielialoista on vaikea päästä irti.

5. Devil May Dare?
– Olisiko ollut ensimmäisiä treenejä mitä meillä oli kun äänitettiin treeninauha parista jammailumeiningillä syntyneestä riffistä. Nauhaa sitten kotona kuunnellessa jotenkin välähti mieleen nuo kertsissä hoettavat ”the arms of the devil, the heart of the devil” -fraasit, ja loppubiisi sanoineen alkoi kiteytyä sen ympärille. Tässäkin ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Jokainen meistä tietää tehneensä tarpeeksi paskaa, jonka takia joutuu sinne alakerran puolelle kun kuolo päähän koppaa. Jos siis sadut pitävät paikkansa. Mutta tuskinpa vain.

6. Every Waking Dawn
– Levyn toinen akkaribiisi. Säveliä ja sanoja myöten Murtojärven biisi, jolla oli alun perin työnimenä joku ”Kata”. Saattaa viitata johonkin ruotsalaiseen orkesteriin ehkä, heh! 2010 demolle väsättiin tähän sellainen raskas välikohtakin, mutta jotenkin se jälkeenpäin tuntui väkisin väännetyltä sinne, joten päätettiin nyt toteuttaa se ihan nuotio-landola-meinigillä. Iiron bassokuviot nauhattomalla bassolla tuo mukavan lisän näihin fiilistelybiiseihin.

7. Doomscapes
– Uusin biisi mitä levylle tuli tehtyä. Raskain ja eeppisin näistä. Käsittelee sitä, että ihmiskunta ei tunnu ikinä oppivan virheistään. Tuhoisat maisemat ja tulevaisuuskuvat eivät ikinä muutu. Hyvinkin massiivista tunnelmaa levyn loppuun ja keikkojen lopetusbiisinä sellainen ettei pitäisi jättää kylmäksi. Väläytellään siellä vähän huutolauluakin. Tästä on hyvä jatkaa seuraavalle levylle. Luvassa voi olla vaikka mitä…