Kolme vuotta sitten Dreamtalessä tapahtui kertaheitolla iso nippu muutoksia: 12 vuoden ajan bändissä laulaneen Erkki Seppäsen ohella maisemaa vaihtoi myös basisti sekä toinen kitaristeista. Kaksikymppisiä viettänyt suomipowerin pioneeri ei lannistunut, vaan otti vahingon tuplana takaisin. Bändiä alusta alkaen kipparoinut kitaristi Rami Keränen ei valinnut joukkoihinsa vain yhtä vaan peräti kaksi kovan luokan laulajaa.
– Aika pian sen jälkeen, kun näin surullisen ilmoituksen, että Erkki ja muutama muukin jäsen oli lähdössä Dreamtalestä, laitoin viestiä Ramille ja kerroin, että mehän voitaisin kokeilla, aiemmin Battle Beastissä ja Burning Pointissa laulanut Nitte Valo muistelee.
– Rami pyysi nauhoittamaan jonkin biisin itsekseni ja kutsui siitä innostuneena käymään kotistudiollaan kokeilemassa muutamaa muutakin. Samalla päästiin vähän tunnustelemaan, miten ajatukset ja huumorintaju osuu yksiin, koska sehän on kaikkein tärkeintä!
– Artsi [Pitkänen, rummut] soittaa toisessa bändissäni Mad Hatter’s Denissä ja kuulin häneltä, että tällainen tilanne on päällä, toinen uusi Dreamtale-ääni Jarno Vitri kertoo.
– Rumpalin ohella me jaetaan bändien kesken myös treenikämppä, joten siinä ei tarvinnut kauaa harkita, ennen kuin minäkin laitoin viestiä Ramille.
Jotain vanhaa, jotain uutta
Uuden kokoonpanon muodot loksahtelivat paikoilleen pala kerrallaan. Kahden laulajan bändi oli videopuhelun ruudulla Dreamtale-uransa alkua muisteleville solisteille uusi kokemus, mutta haaste otettiin vastaan ilolla.
– Ei me mitään askelmerkkejä etukäteen sovittu, minkä varmaan huomasi, Nitte nauraa muistellessaan ensimmäisiä yhteisiä keikkoja, jotka olivat hyvässä mielessä kuin uuden bändin syntymä.
– Ei me tulla koskaan vetämään keikkoja siihen malliin, että on mietitty etukäteen, missä kohdassa huudatetaan yleisöä, nostetaan nyrkkiä ilmaan tai heilautetaan takapuolta.
– Vanhojen biisien sovittaminen kahdelle laulajalle oli paljon haastavampaa kuin uusien, Jarno myöntää. Hän jatkaa vaikeuksien johtuneen myös siitä, että oli itsekin tottunut kuuntelemaan monia kappaleita esimerkiksi Seppäsen esittäminä.
– Jo muutaman keikan jälkeen alkoi huomata, että bändin parhaimmisto kuten World’s Child alkoivat muovautua meidän näköisiksi versioiksi. Niissä ei ollut tarpeen matkia aiempia laulajia vaan vetää ihan meidän omalla tyylillä.
– Se toi hyvää lisähaastetta, koska kaikki Talen biisit on hauskoja laulaa, ja oli laulajan kulmasta vaan hyvä, ettei niitä voinut vetää ulkoa kuin aakkoslaulua, totutussa järjestyksessä, Nitte lisää.
Dreamtalessä on kuultu aiemmin Tommi Viitolan, Jarkko Aholan, Nisse Nordingin, Erkki Seppäsen ja ihan alkutaipaleellaan perustajajäsen Rami Keräsen laulua. Vitri ja Valo ovat kiistatta lujaa jatkumoa kovalaatuiselle laulajakatraalle, mutta uuden kokoonpanon tullessa julki kahden laulajan keulaan taidettiin suhtautua myös epäillen?
– Porukka on suhtautunut pääosin aika vastaanottavaisesti, mutta toki on ollut niitäkin, joille ei kelpaa oikein mikään, Nitte naurahtaa ja sanoo toivovansa, että vanhatkin kuulijat antaisivat uudelle Dreamtalelle mahdollisuuden.
– Olihan tässä vähän sellaista kohinaa, että nyt menee hyvä bändi naislaulajan myötä pilalle. Se nyt vain on sellainen juttu, että kaikkien mielestä naiset ja power metal ei sovi yhteen ja laulajan kuuluu olla mies. Hauskinta tässä on se, että Talessä on aina käytetty paljon naislaulua. Taustoja ja duettoja on ollut niin paljon, että ei tämä nyt ihan niin suuri sokki olisi luullut olevan.
– Tylyimpiä kommentteja tuli oikeastaan silloin, kun biisiäkään ei ollut julkaistu tai keikkaakaan vedetty, mutta viimeistään The Glory -sinkun myötä kelkka on alkanut kovasti kääntyä, Jarno lisää virnistäen.
Vaihtoehtoisia todellisuuksia
Laulajat kertovat, että Everlasting Flame -albumia työstettiin tasaiseen tahtiin parin vuoden ajan. Aivan muitta mutkit-
ta kaikki sovitukset eivät asettuneet paikoilleen, varsinkaan laulullisesti.
– Levyn äänittäminen oli hauska prosessi, koska jokainen biisi laulatettiin kummallakin meistä ja aika monta kertaa saatiin väännellä sovituksia, ennen kuin päätettiin, kumpi laulaa minkäkin kohdan, Jarno sanoo.
– Meillä on Jarnon kanssa sen verran samantyyppiset äänet, että jossakin vaiheessa nauhoituksia ei enää tiedetty itsekään, kumpi jossain osuudessa on äänessä, Nitte naurahtaa.
– Se on hämmentävää, miten hyvin äänet voivat sointua yhteen ja miten samanlainen taajuus niissä on. Erojakin totta kai löytyy, ja hyvä niin, mutta se on tosi iso rikkaus, että saadaan vedettyä yhdessä tosi lujaa ja harmonisesti.
Videopuhelun ruudulla näkyy naurua ja pään pudistelua, kun arvailen ääneen, että erilaisia versioita levyn kappaleista lienee paljon.
– Ramilla on niitä eri ottoja ja erilaisia sovituksia varmasti kovalevyllinen, Jarno hekottelee.
– Joka ikisessä studiosessiossa keskusteltiin, että on kyllä jännä kuulla, miltä levy tulee ihan oikeasti kuulostamaan, koska lopulta ei oltu ihan varmoja itsekään, mitä versioita Rami tulisi käyttämään.
– Tietyt jutut menivät selkeästi jommallekummalle, toiset taas oli tosi haastavia valita, Nitte sanoo.
– Yksi hyvä juttu oli, että kaikkein korkeimpiin kohtiin ei valittu automaattisesti naislauluja. Jarnollakin on siellä huikeita korkeita ääniä, enkä vain minä vedä todella kovaa ja todella korkealta koko ajan.
Uusista kappaleista silminnähden innostuneet Nitte ja Jarno nimeävät laulujen kannalta suosikeiksiin The Gloryn, Ghostriden, Silent Screamin, Last Goodbyesin ja Summer Rosen, joissa kuullaan sekä yhteisettä soololaulua.
Kun kovia laulajia on kaksi ja ottoja äänitetty paljon, bändi olisi voinut päätyä myös vaihtoehtoisten versioiden julkaisemiseen esimerkiksi albumin bonuksina. Tätä vaihtoehtoa ei kuulemma edes harkittu.
– Levyn takana on pystyttävä seisomaan niin, että me ollaan tehty ne valinnat ihan syystä ja vaihtoehtoisia versioita mokakokoelmineen kuunnellaan korkeintaan bändin saunailloissa, Nitte toteaa hymyillen.
”Meillä on sen verran samantyyppiset äänet, että jossakin vaiheessa nauhoituksia ei enää tiedetty itsekään, kumpi jossain osuudessa on äänessä.”
Voimaa musiikista
Everlasting Flamellä lauletaan elämästä, kuolemasta, rakkaudesta, vihasta, luonnosta, teknologiasta ja jopa merirosvoista. Yksi juomalaulukin löytyy. Levyn fiilis on kuitenkin power metalin perintöä kunnioittaen ennen kaikkea voimaannuttava.
– Siellä on tosi rankkojakin aiheita, mutta kuolemastakin voi kertoa myös muuten kuin synkeimmillä soundeilla. Onkin hauska päästä kuulemaan, miten ihmiset ovat näitä erilaisia biisien ja sanojen yhdistelmiä tulkinneet, Nitte sanoo.
– Levystä tuli sen verran kirjava, ettei minkään tietyn biisin nimi oikein istu sen nimeksi, Jarno jatkaa.
– Tässä kohdassa mukaan astuivat albumin voimaannuttava yleisfiilis ja se, että haluttiin nimen kuvastavan jatkuvuutta, joka Talessä on ollut kaikkien näiden vuosien ajan. Siitä syntyi nimi Everlasting Flame.
Kun aiheeseen kerran päästiin, pyydän Dreamtalen laulajakaksikkoa nimeämään omat suosikkinsa voimaannuttavan musiikin laajasta valikoimasta.
– Voimaannuttava musahan voi olla melkein mitä vaan ja riippuu täysin mielentilasta, Nitte miettii ja sanoo kuuntelevansa fiilisten nostatteluun joskus black metalia ja toisinaan taas Beast in Blackiä tai Follow the Cipheria.
– Se voi todellakin olla mitä tahansa humpasta heviin, mutta yksi tapaus, joka tuli tässä yhteydessä ensimmäisenä mieleen, on Diablo. Se on ollut alusta alkaen bändi, josta löydän voimaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, Jarno kehuu.
Entä mitkä ovat ne kaikkein parhaat yhdistelmät mies- ja naislaulua? Duettoina tai muussa muodossa.
– No nyt tuli kyllä ensimmäisenä mieleen Nick Cave ja Kylie Minoque. Siinä on aikamoinen aisapari, Jarno kehuu.
– Where the Wild Roses Grow on kyllä huikea. Kannatan! Nitte komppaa helpottuneena.
– Itsehän ehdin meinaan miettiä vain tyyliin Dannyä ja Armia, ennen kuin tilttasi kokonaan. Onneksi Jarno pelasti!
Julkaistu Infernossa 4/2022.