Tapahtunut tähän mennessä: taisteltuaan lähes koko 1970-luvun ja hyvän matkaa seuraavaakin vuosikymmentä Twisted Sister saavutti suursuosion ja MTV-kansan hyväksynnän Stay Hungry -albumillaan (1984). Klassikko myi vuoden aikana noin kaksi miljoonaa kappaletta, mutta seuraaja Come Out and Play (1985) oli kaupallinen pettymys saavuttaen puolella miljoonalla myydyllä kopiollaan vain kultalevyrajan.
Myös yhtyeen henkilökohtaiset suhteet olivat alkaneet rakoilla. Vuodesta 1981 mukana ollut rumpali A. J. Pero lähti omille teilleen Come Out and Play -kiertueen jälkeen. Myöhempien aikojen historiankirjoituksen perusteella on muodostunut kuva, että muunkin miehistön välit olivat jo tässä vaiheessa varsin huonossa kunnossa.
Love Is for Suckersin olikin alun perin tarkoitus olla laulaja Dee Sniderin soololevy. Levy-yhtiö Atlantic kuitenkin pakotti julkaisemaan kokonaisuuden Twisted Sisterin nimen alla. Sniderin mukaan päätös johti lopulta yhtyeen hajoamiseen pian levyä markkinoineen kiertueen jälkeen.
Itse levyn tekoprosessista löytyy yllättävän vähän ristiriidatonta tietoa. Peron korvaajaksi otettiin aiemmin Good Ratsissä soittanut Joe Franco, mutta hän ei varsinaisesti soita levyllä. Marraskuussa 2014 Metal-rules.com-sivustolla julkaistussa haastattelussa Franco kertoo Marko Syrjälälle, että levyllä kuullaan hänen ohjelmoimiaan rumpukoneraitoja. Tuottaja Beau Hill oli päätynyt tähän ratkaisuun aikapulan vuoksi.
Samassa haastattelussa Franco antaa ymmärtää, että Twisted Sisterin kielisoitinkolmikko Jay Jay French, Eddie Ojeda ja Mark Mendoza oli paikalla ainakin albumin demosessioissa. Wingerissä myöhemmin maailmanmaineeseen noussut Reb Beach soittaa kuitenkin varmuudella suuren osan levyn kitaroista Kip Wingerin, Hillin luottomiehen, hoitaessa taustalauluja. Myös TNT-kitaristi Ronni le Tekro oli mukana, ainakin esituotantovaiheessa.
Jälkitarkastelussa juuri Francon ohjelmoimat suoraviivaiset rumpulinjat erottavat levyn klassisen kokoonpanon Twisted Sister -albumeista. Siinä missä etenkin You Can’t Stop Rock ’n’ Roll (1983) sisältää ikimuistettavan myrskyisiä Peron fillejä, tällä kertaa rummut hoitavat lähinnä vain perusrytmin säilyttämisen.
Sävellyksellisesti levyn on väitetty olevan jotain täydellisen erilaista edeltäjiinsä verrattuna. Monessa puheenvuorossa on korostettu Twisted Sisterin aiempaa heavy metal -raskautta ja sanottu Love Is for Suckersin olevan Poisonilta ja Bon Jovilta vaikutteita ottanut muovinen hair metal -levy.
Tätä on pakko hieman opponoida. Kyseessä saattaa olla Hillin silotellun tuotantojäljen ja ulkopuolisten soittajien synnyttämä vaikutelmaharha. Myös seksikkäänsuloinen kansikuva ja bändin vähemmän räävittömäksi muuttunut imago saattoivat vaikuttaa tuntoihin ja myöhempiin tulkintoihin.
Esimerkiksi Hot Lovella kuullaan reverb-kitaraa, joka poikkeaa toki aiemmista French–Ojeda-ratkaisuista. Puhtaiden sävellysten tasolla levy on silti puhdasta, tunnistettavaa ja tarttuvaa Dee Snider -sävellyslaatua.
Hevimmät palat, Wake Up (The Sleeping Giant), nimikappale ja päätösraita Yeah Right!, olisivat kotonaan millä tahansa bändin levyllä. You Are All That I Need taas ei ole millään tavalla poikkeuksellinen tai edes siirappinen TS-balladi. Myös muualla levyllä kuultavat popsävyt olivat olleet aina läsnä. Koukkumelodiat ja -sovitukset, jopa lastenlaulumaiset rallattelut, tekivät Twisted Sisteristä kuuluisan ja säilyivät luontevasti mukana levytetyn tuotannon loppuun asti.
Twisted Sister ei ole julkaissut tämän jälkeen yhtään uutta tuotantoa sisältävää levyä, vaikka keikkapaluuta on tehty jo vuodesta 2001 lähtien. Tämänkin vuoksi olisi kunnioittavaa huomata, ettei yhtye tehnyt levytysuransa aikana yhtään heikkoa albumia ja unohtaa aliarvioivat puheet ”erilaisesta” ja ”heikosta” Love Is for Suckersista.
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 6/2016. Twisted Sister esiintyy Porisperessä tänään, perjantaina 5. elokuuta.