La 3.11. Pittsburgh, Altar Bar
Vanhalan Markus on sopinut ennakolta ostavansa kaksi kitaraa paikalliselta herrasmieheltä, joka saapuukin bussille heti aamulla. Graafikkona työskentelevä kaveri vie meidät kiertoajelulle katselemaan kaupunkia ja paljastaa esimerkiksi suunnitelleensa Terminator 2 -leffan mainosjulisteen. Liekö totta vai ei, mutta juttua riittää niin paljon, ettei meidän tarvitse juuri muuta kuin nyökkäillä parin tunnin aikana. Lopuksi pääsemme syömään vielä kaupungin legendaariseen Primanti Bros -ravintolaan erikoisleipiä.
Keikkapaikka on vanha kirkko ja soittokamat pystytetään alttarille. Teemme pari haastattelua ennen keikkaa ja juttelemme myös pitemmän tovin Epican tyyppien ja kiertuemanageri Roryn kanssa. He kehuvat kovasti työmoraaliamme, musiikkia ja lavameininkiä. Jos kiertueilla tekee hommat mahdollisimman hyvin, käyttäytyy asiallisesti ja on kaikille ystävällinen, yleensä se poikii jotain hyvää. Jos taas on matkassa rokkitähden asenteella, ei yleensä voita kenenkään arvostusta. Näin se kuulkaas menee, pojat ja tytöt.
Keikka on kaikin puolin hyvä, ja yleisössä on selvästi jo valmiiksi paljon meidän faneja. Mukana on esimerkiksi chileläinen kaveri, joka on lentänyt katsomaan nimenomaan meitä kahden keikan ajaksi. Ei voi kuin ihmetellä.
4.11. Joliet, Mojoe’s
Chicagon lähellä sijaitseva Joliet ei tarjoa kovin ihmeellistä katsottavaa. Syömme aamiaisen Route 66 Dinerissä, jonka pietarilainen tarjoilija on innoissaan tavattuaan naapuriheimon edustajia. Keikka on oikein hyvä ja paikalla on jälleen monta tyyppiä, jotka ovat nähneet meidät viisi vuotta sitten Katatonian kanssa. Koska suihkuja ei tällä viikolla ole juurikaan tiedossa, otamme illalla taksin motelliin, jossa pääsemme peseytymään.
5.11. St Paul, Station 4
Tuttu paikka jo edelliseltä rundilta. Suhteellisen iso mesta, muttei takahuoneita tai tilaa soittokamojen säilytykselle. Kitarat ja rummut pidetään baarin nurkassa ja luotetaan siihen, ettei kukaan ulkopuolinen kajoa niihin. Keikka menee kuitenkin todella hyvin ja yleisö on innoissaan. Promoottori tuntuu olevan oikein Inso-fani ja pyytelee meitä tulemaan pian uudestaan. Oikein hyvä.
Välipäivä 1: Lincoln, Nebraska
Rundin ensimmäinen välipäivä vietetään parkkipaikalla motellin pihassa. Meille ja Alestormille on varattu yksi huone motellista, joten kaikki pääsevät suihkuun. Käymme myös testaamassa porealtaan. Päivän jännittävin juttu on Yhdysvaltain presidentinvaalit, ja on itse asiassa hyvinkin mielenkiintoista päästä seuraamaan paikallisia tuloslähetyksiä. Go Obama, Go!
7.11. Denver, Bluebird Theatre
Tämäkin on tuttu paikka viime rundilta. System Divide joutuu valitettavasti jäämään kokonaan pois kiertueelta ja tämä on heidän viimeinen keikkansa. Harmin paikka kaikin puolin. Mukavia tyyppejä ja hyviä oppimaan suomalaisia kirosanoja. Keikka on kaikin puolin ihan hyvä. Illalla hyvästellään System Dividen tyypit ja toivotetaan heille hyvät kotimatkat Belgiaan, Israeliin, Hollantiin ja Amerikan itärannikolle. Melko monikansallinen bändi.
8.11. Salt Lake City, Complex
Mormonien luvattu kaupunki on erikoinen paikka erämaan keskellä. Kaikki on siistiä ja turvallista, ja kadulla kävellessä kaiuttimista soi elämän taustanauhalta rauhoittavaa saksofonimusiikkia. Keikkapaikka on iso rakennus, jossa on itse asiassa neljä eri kokoista lavaa; soitamme isoimmassa, noin parin tuhannen hengen hallissa. Hieman tulee Oulun Teatria mieleen. Suihkut ja fasiliteetit ovat kohdallaan. Keikka menee jälleen hyvin ja setin loppuun mennessä yleisö on hyvin mukana. Aivan hyvä.
Välipäivä 2: Somewhere in Washington
Taas on välipäivä melkein identtisessä paikassa motellin ja Walmartin välissä, keskellä ei mitään. Koko porukka pääsee pesemään kalsaripyykkiä, mitä jo kovasti kaivattiinkin. Motellissa on Finlandia-merkkinen sauna, jota tietenkin haluamme päästä kokeilemaan. Karvas pettymys on kuitenkin luvassa, sillä koppi lämpiää ehkä 50-asteiseksi. Yritämme heittää roskakorilla vettä kiukaalle, mutta löylyt jäävät onnettomiksi, joten koko porukka menee porealtaaseen lämmittelemään. Illalla menemme muutaman Epican tyypin ja teknikoitten kanssa ravintolaan seurustelemaan ja pitämään hyvää elämää. Oikein mainio välipäivä loppujen lopuksi!
10.11. Vancouver, FiveSixty
Rajanylitys Kanadaan sujuu aamulla ongelmitta. Vancouver on mahtavan näköinen kaupunki ja meillä on hyvää onnea matkassa, sillä aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta – mitä ei paikallisten mukaan koskaan tapahdu marraskuussa. Ihmettelemme kaupungin ainutlaatuista sijaintia valtameren ja vuorten välissä ja ostelemme tuliaisia kotiin.
Keikkapaikka on tavallaan ihan hyvä, mutta paikassa käy yleensä soittamassa jotain dj-porukoita tai taustanauhahoppareita. Talonmies ei oikein ole ajan tasalla, miten rokkibändien kanssa toimitaan. Keikka on kuitenkin erittäin hyvä ja Vancouverissa pitikin olla ennakolta paljon meidän faneja. Järjestäjät vievät meidät hyviin after party -bileisiin, mutta bussin lähtö katkaisee juhlat turhan aikaisin. Loppuillasta bussilla on pientä draamaa tiettyjen merirosvojen kanssa sen suhteen, kuinka monta vierasta bussiin voi tuoda samaan aikaan. Lievää väkivaltaakin esiintyy, mutta vain bussiin väkisin pyrkivän naisihmisen taholta. Lopputuloksena on se, että kukaan ei tuo enää yhtään ulkopuolista henkilöä bussiin, ellei siitä sovita erikseen yhteisesti. Ei täällä voi olla ihan miten vaan.
11.11. Seattle, El Corazon
Sataa kovasti, eikä keikkapaikka ole kovin kummoinen. Los Angelesissa asuva Janne Tamminen tulee paikalle kuvaamaan dokkaria suomalaisista metallibändeistä Amerikassa. Janne kuvasi pari vuotta sitten Lontoossa livemusiikkivideon Weather the Storm -biisistämme, ja nytkin hän virittelee kymmenkunta huomaamatonta kameraa ympäri klubia, jotta keikka saadaan talteen. Show on jälleen erittäin mainio, joten hyvä mieli jäi tästäkin päivästä. Frasier jäi vaan tapaamatta.
12.11. Portland, Hawthorne Theater
Portlandissakin sataa, muttei liiaksi. Teemme kierroksen kaupungilla, käymme valtavassa kirjakaupassa ja testaamme paikalliset porsaanmahalaukkuburgerit. Tästä kaupungista jää melko lailla sivistynyt, boheemi ja eurooppalainen mielikuva verrattuna moneen muuhun paikkaan; ”Keep Portland weird” on kaupungin motto. Keikkapaikka on kehnommasta päästä, mutta show menee ihan mallikkaasti.
Välipäivä 3: Redding, Kalifornia
Tylsääkin tylsempi välipäivä motellin pihassa. Aina ei voi voittaa.
14.11. San Francisco, Regency Ballroom
Aamu alkaa ihan kohtuullisesti, kun Tammisen Janne vie meidät avoautoajelulle Ford Mustangilla. Käymme ottamassa turistikuvia Golden Gate -sillalla ja ihmettelemme aurinkoista kaupunkia. Tällainen ajelu pitäisi tilata jokaiseen kaupunkiin. Keikkapaikka on iso ja poikkeuksellisen hieno barokkityylisine sisustuksineen, ja talonmiehet ovat ammattitaitoisia ja ystävällisiä. Lavalla on kerrankin paljon tilaa riehua ja show vastaa puitteitten asettamia odotuksia. Illalla hivenen yli-innokas fani vie meidät syömään meksikolaiseen ravintolaan ja uhoaa tilaavansa limusiiniajelun ensi kerraksi kun olemme kaupungissa.
15.11. San Diego, House of Blues
House of Blues antaa jo nimenä odottaa paljon. Paikka onkin iso ja hieno, ja poikkeuksellisesti meille tarjotaan talon puolesta myös hyvät ruoat. Suihkukin löytyy pitkästä aikaa. Ennen keikkaa ehdimme vierailla museoidulla lentotukialus USS Midwayllä, joka on parkissa San Diegon satamassa. Keikka on taas erittäin hyvä, ja loppuillasta tapaamme Century Median USA:n toimiston tyyppejä, jotka ovat tulleet paikalle meitä katsomaan.
16.11. Hollywood, House of Blues
Hollywoodin House of Blues näyttää ulkoapäin epäilyttävältä röttelöltä Sunset Bulevardin varrella, mutta sisältä löytyy ykkösluokan keikkapaikka. Päivä on alusta loppuun silkkaa juhlaa. Syömme hyvät aamupalat Mel’s Dinerissa ja lähdemme taas Jannen Mustangin kyytiin ajelulle. Kruisailemme kukkuloita pitkin jättimäisten Hollywood-kirjainten viereen ottamaan turistikuvia. Vieressä on kukkulan laella linna jossa ovat asuneet mm. Madonna ja Moby.
Keikka on ehkä paras miesmuistiin ja lavalla on euforinen olo. Yleisössä on paljon fanejamme ja tunnelma katossa koko ajan. Tätä tämä rocktähden leikkiminen on parhaimmillaan. Keikan jälkeen juttelemme taas levy-yhtiön tyyppien kanssa ja käymme vielä fiilistelemässä Rainbow-klubin tunnelmaa ja kaveeraamassa fanien kanssa. Toimii!
17.11. Phoenix, Joe’s Grotto
Takaisin maanpinnalle Kalifornian jälkeen. Paikka on huono, talonmies ei osaa hommiaan eikä ulkona ole muuta näkemistä kuin aavikkoa. Keikasta tulee kuitenkin ihan hyvä. Onneksi täällä ei juurikaan koskaan sada ja lämppäribändien kamat voi kantaa huoletta pihalle tilanpuutteen takia.
Välipäivä 4: Pecos, Teksas
Kammottavin paikka ikinä välipäivää varten. Pelkkää kulottunutta pusikkoa.
19.11. Dallas, Trees
Dallasista olisi odottanut jotain suureellisempaa öljypohattameininkiä, mutta kaupungin keskusta ei aiheuta oikein mitään väristyksiä. Keikkapaikka on aivan hyvä ja keikka samoin.
20.11. Houston, Scout Bar
Täällä oltiin viisi vuotta sitten ja silloinkin ulkona oli tuhottoman kuuma. Katatonian kanssa paikalla oli ehkä 30 ihmistä, mutta nyt salissa on ainakin 300 kuulijaa. Keikka on erittäin hyvä ja porukka hyvin mukana. Loppuillasta joku paikallinen rahamies antaa meille baarissa sata dollaria käteen ja käskee ostamaan drinkkejä koko bändille. Vieraanvaraista porukkaa nämä teksasilaiset.
21.11. San Antonio, Backstage
Ulkoilmakeikka marraskuussa! Backstage-klubin pihalle on pystytetty festivaalilava, jonka pääesiintyjänä nähdään tänään Geoff Tate’s Queensrÿche. Meidän osaltamme keikka menee laimeissa tunnelmissa, eikä näin vaisua yleisöä ole tällä rundilla vielä ollutkaan. Eikä itse asiassa vuosikausiin missään. No, meno ei oikein parane muidenkaan bändien kohdalla; liekö Queensrÿche-fanien ja eurooppalaisen metallin ystävien yhdistelmä vain liian outo sekoitus.
Päivän paras juttu sattuu vasta yömyöhällä, kun bussi on jo lähtenyt ajamaan seuraavaan osoitteeseen. Pysähdymme huoltoasemalla ja osa porukasta menee ulos tupakoimaan. Muutamalla kaverilla on myös olut kädessä, mikä on Teksasissa laitonta. Tietysti viereen ajaa saman tien poliisiauto, josta kysellään, että mitäs miehiä ja millä asialla. Lopulta käy ilmi, että sheriffillä on auton soittimessa Insomniumin levyt; sakkojen ja putkareissun sijaan tuleekin kättelyt ja toivottelut hyvästä loppurundista. Mikä mahtoi olla tämän sattumuksen todennäköisyys? Huh huh.
Välipäivä 5: Little Rock, Arkansas
Kiitospäivän kunniaksi koko kiertueporukka pistää parkkipaikalla grillibileet pystyyn. Mahtava meininki!
23.11. Louisville, Headliner’s
Yön aikana on ajettu sen verran pohjoiseen, että T-paitakeli vaihtuu aivan kuin Suomen marraskuuksi. Keikkapaikka on aivan ok-osastoa ja keikkakin menee taas mainiosti. Paikalla on esimerkiksi viisi Insomnium-fania, jotka ovat ajaneet Chicagosta asti katsomaan keikkaa. Pakko nostaa tyypeille hattua.
24.11. Baltimore, Soundstage
Rundin viimeisenä päivänä mieli on yleensä apeana – ja se on tietysti merkki hyvästä kiertueesta. Tavarat on pakattava kasaan ja uudet ystävät hyvästeltävä. Keikat menevät kaikkien bändien osalta mainiosti ja loppuillan jäähyväiset venyvät ja venyvät kun kaikkien pitää päästä halaamaan kaikkia. Yöllä bussi heittää meidät ja Alestormin tyypit System Dividen kitaristin Steven asunnolle, joka sijaitsee vartin ajomatkan päässä Washingtonin lentokentästä. Tämä filantrooppi majoittaa 11 väsynyttä hevimiestä, syöttää meidät ja heittää meidät vielä seuraavana päivänä lentokentälle.
Summa summarum: olipahan mahtava kiertue. Kaikkien bändien ja kiertuehenkilökunnan kesken oli todella hyvä fiilis, joka vain parani loppua kohden. Keikat olivat San Antoniota lukuun ottamatta kaikki hyviä, ja Epican fanitkin selvästi pystyivät arvostamaan melankolista suomalaista kuolometallia. Joka ilta saimme kuulla samanlaisen tarinan: ”I’ve never heard of you guys before, but you were fucking awesome!”
Kiitos Amerikka, toivotaan ettei seuraavaa rundia tarvitse odottaa viittä vuotta.
Teksti: Niilo Sevänen Kuvat: Mikko Vihavainen, Janne Tamminen, Markus Vanhala
