Vapaasti hengittävä yksikkö – haastattelussa Leverage

Leveragen melodinen hard rock on kypsynyt yhtyeen nykyversion toisella levyllä entisestään. Above the Beyondilla viihdytään myös luontevasti Queenin musiikin äärellä.

Kuva: Jaakko Manninen

Leverage ehti lähes päättää edellisen pitkäsoittonsa Determinusin (2019) promotoimiseksi sovitun keikkarupeaman toissa talvena. Kävi kuitenkin niin, että koronapandemia sysäsi yhtyeen kitaristin ja pääarkkitehdin Tuomas Heikkisen suunniteltua aikaisemmin sävelsorvin ääreen. 

Vielä ennen maaliskuuta 2020 kasassa ei ollut nuottiakaan, mutta lopulta masternauha Above the Beyond -albumista luovutettiin Leveragen italialaiselle levy-yhtiölle Frontiersille tämän vuoden helmikuussa. 

Bändi on siis istunut uuden julkaisunsa päällä yli puoli vuotta. Heikkisen ja laulaja Kimmo Blomin mukaan hyvää on kuitenkin kannattanut odottaa.

– Odotukseen on jo tottunut ja se on vähemmän tuskaista kuin muinoin. Kiireen tuntu on hellittänyt, kun aikajanat tekemisen ja julkaisemisen suhteen ovat tiedossa, tämänkin kokoluokan bändeillä, Heikkinen sanoo kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Heikkisen mukaan Above the Beyondin sävellysprosessi vastasi pitkälti vuonna 2006 julkaistun Tides-debyytin vastaavaa.

– Ei ollut materiaalia varastossa, vaan vahvasti sellainen olo, että antaa virran viedä. Kun tällä ryhmällä on tehty yhdessä jo sen verran hommia, mulla on vahva kuva siitä, millaisia viboja ja asioita muille voi mennä läpi. Ehkä sitä tuntee paremmin omatkin vahvuutensa ja ei-vahvuutensa. Mutta suurin yhteinen tekijä oli päästä tekemään uutta levyä puhtaalta pöydältä.

Orgaanisen soundin asennot

Otetaanpa lyhyt kertaus. Leverage teki 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kolme albumia (jo mainittu Tides, Blind Fire, 2008, ja Circus Colossus, 2009) laulajanaan Pekka Heino. Bändin progressiivinen ja melodinen raskas rock oli vahvasti tuotettua ja orkestroitua.

Circus Colossusin jälkeen Leverage uinahti horrokseen liki kymmeneksi vuodeksi, kunnes palasi ruotuun Red Moon Over Sonora -sinkun ja The Devil’s Turn -digi-ep:n kera vuonna 2018. Bändin keulakuva vaihtui Pekka Heinosta Kimmo Blomiksi ja toinen kitaristi Torsti Spoofista Mikko Salovaaraksi.

Ennen muuta vaihtui kuitenkin Leveragen soundi, joka peilasi uuden tulemisen myötä 1970- ja 1980-lukujen hard rockia ja pitkälti Tuomas Heikkisen ikisuosikin, brittiläisen Rainbow’n tuotantoa. 

Uudella ryhmällä lopulliseen muotoonsa sovitettu Determinus (2019) pohjasi juurevaan ja orgaaniseen rocksoundiin. Uudella Above the Beyondilla äänimaailmaa on viety selkeästi eteenpäin, ja bändiä alusta saakka seuranneelle levy edustaakin tietynlaista paluuta tuotannollisesti muhkeamman Leveragen suuntaan.

Asiaan vaikuttavat tietysti myös Heikkisen mainitsemat nykyisen kokoonpanon yhteiset kilometrit.

– Bändi on hitsautunut koko ajan enemmän sellaiseksi yksiköksi kuin olen ajatellutkin. Valtteri [Revonkorpi, rummut], Sami [Norrbacka, basso] ja Marko [Niskala, koskettimet] ovat uudemman polven raskaan rockin soittajia, mutta he pystyivät ja halusivat heittäytyä siihen old school -hommaan, mitä tehtiin yhdessä jo Rainbow-tribuutti Wolf Moon Risingissa, Heikkinen sanoo.

– Meillä Kimmon kanssa on niin pitkä yhteinen historia, että sen suhteen ei tarvinnut miettiä, missä mennään. Myös Mikon kanssa homma on natsannut hyvin, ja hän tuo yhden valtavan talentin osaksi meidän musiikkia. Tässä on aika paljon vapautuneisuuden tunnetta, eikä tarvitse puristaa mailaa mitenkään. Tekee rallit tiettyyn pisteeseen ja luottaa siihen, että äijät näkee ja kuulee ne samalla tavalla. Lopputulos hengittää ja on sitä, mitä pitääkin. 

– Above the Beyondilla on toteutunut se visio, mistä paljon polemikoitiin jo edellisen levyn tiimoilta. Old school -attitude on lähellä omaakin sydäntä. Kun flow oli päällä, biisit tulivat loppupeleissä suhteellisen vaivattomasti. Jännittää toki, miten jengi ottaa levyn vastaan, vaikka me tiedetään, että se on helvetin hyvä, Blom mainitsee.

– Uudella levyllä kristallisoituu myös se, mitä mun kannattaa Leveragessa laulaa ja millä alueella operoida. Olen helvetin ylpeä tästä levystä laulullisestikin. Tuomas tekee hienoja kappaleita ja niitä on kiva vetää. Above the Beyond on koko mun tähänastisen uran kohokohta – pinaakkeli.

Determinusilla Heikkinen ja nykyään Leverage-levyjen miksauksesta huolehtiva Eero Kaukomies vielä etsiskelivät bändin uutta soundia, mutta Above the Beyondilla yhteisestä punaisesta langasta saatiin kiinni paremmin.

– Determinusilla haluttiin kyllä maanläheisempää 70–80-lukujen soundia, mutta keskinäinen kieli oli vielä hukassa. Eero on syntynyt 80-luvulla, jolloin minä olin jo teinipoika, joten meillä oli ehkä eri käsitys asioista, mutta Above the Beyondille saatiin homma paremmin läjään, Heikkinen sanoo.

– Kolmen ensimmäisen Leverage-levyn pompöösiä soundia on korvattu varsinkin uudella levyllä vahvoilla, yksinkertaisilla kiipparilinjoilla ja niihin sekoittuvilla kitaramatoilla. Ne yhdessä ovat luoneet orgaanisemman soundin.

Kuningattaren varjo

Above the Beyondia ei voi kuunnella ilman huomiota, että levyllä on selkeitä vaikutteita englantilaisen rocksuuruuden Queenin tuotannosta. Tämä ei toki ole tavatonta, sillä Kimmo Blom, Tuomas Heikkinen ja studiovelho Eero Kaukomies ovat kukin osa tänäkin syksynä Suomen konserttisaleja kiertävää The Miracle -tribuuttia.

– Olen vähän yllättynyt, että kuulet niitä. Mun vetämisessä kuuluu hyvässä ja pahassa mun tämänhetkinen leipätyö, mutta omalta kohdaltani homma ei ole mitenkään tarkoitushakuista, pikemmin päinvastoin. Ne ovat enemmän alitajunnasta kumpuavia juttuja. Tuoppi [Heikkinen] on varmasti joutunut avaamaan [Brian] Mayn kitaraorkestrointeja helvetin pieteetillä johtuen meidän tribuuttihommista, ja siksi ne ovat jossain kohtaa kuultavissa, Blom toteaa.

– Olen nöyrästi yrittänyt ottaa erilaisissa yhteyksissä vaikutteita Queenin mahtavasta kitarakirjastosta, ja on muutamia kohtia, joista tiedän, että jengi bongaa ne. Olen pelkästään iloinen ja ylpeä, jos levyllä on jonkun mielestä juttuja, jotka kuulostaa joltain niinkin hienolta kuin Queen. Mulla ei ole rakkaussuhdetta Queenin musiikkiin, vaan enemmän sellainen analyyttinen ja kaukaa ihaileva näkökulma, Heikkinen toteaa.

– Pidän tosi paljon kerrostettujen kitararaitojen soundista. Above the Beyondille sain tehdä niitä kaikessa rauhassa yrityksen ja erehdyksen kautta, ja ne soundaavat hyvältä. Oma kirjoittaminen on nykyään paljon jäsentyneempää. Asiat, jotka olivat aikoinaan vaikeita, ovat helpompia, ja niitä asioita, jotka ovat nyt hankalampia, ei osannut aiemmin edes ajatella. Vanhetessa ja kokemuksen karttuessa niin vain käy. Kun kuuntelee tässä iässä vanhojen starojen uusia levyjä, miettii hiljaa mielessään, että jumalauta mulle ei kyllä käy noin, että kuulostetaan siltä kuin vedeltäisiin villasukalla lämäreitä. Siinä pitää olla se energia tallella.

Determinus- ja Above the Beyond -levyjä leimaavat myös muutamien biisien selkeät kelttimusiikkivaikutteet, joita Heikkinen sanoo tutkineensa enemmänkin. Kuultavimmin kyse on mainituilla levyillä vierailleen viulistin Lotta-Maria Heiskasen taidonnäytteistä.

– Jos tässä saataisiin ensi vuodelle nippu keikkoja, Lotta viuluineen olisi mahtava lisä settiin ja musiikilliseen sisältöön, Heikkinen sanoo.

– Olisi siistiä päästä tilanteeseen, että livenä olisi enemmän vapaata tilaa ja old schoolia. Musan seassa olisi muutamia merkkejä, mutta soiteltaisiin sen mukaan ja niin pitkästi kuin hyvältä tuntuu.

Julkaistu Infernossa 9/2021.