Vihaa rajan takaa – haastattelussa Mörk Gryning

Yhdeksänkymmentälukulainen melodinen black metal on ollut viime vuosina kovassa kurssissa. Yksi genrensä arvostetuimmista tekijöistä on ruotsalainen Mörk Gryning, jonka paluulevyllä puhaltaa kylmä skandinaavinen puhuri 25 vuoden takaisten julkaisujen hengessä, mutta tähän päivään tuotuna.

Vuonna 1993 perustetun Mörk Gryningin ura lähti käyntiin aikakautensa black metal -yhtyeille tavalliseen tapaan parilla kasettidemolla. Niitä seurasi vuonna 1995 Tusen år har gått… -esikoislevy, joka huomattiin poikkeuksellisen tasokkaaksi teokseksi jo ilmestymisensä aikoihin. 

Samana vuonna julkaistiin muiden muassa Darkthronen Panzerfaust, Dissectionin Storm of the Light’s Bane, Ulverin Bergtatt ja monikymmenpäinen joukko muita mustan metallin kivijaloiksi luettavia levyjä – puhumattakaan vuotta tai kahta aiemmin esiin tulvahtaneesta albumivirrasta, joka nosti black metalin suosion huippuunsa. Mörk Gryningin esikoinen ilmestyi siis musiikkimarkkinoille täydelliseen aikaan. 

Seuranneen kymmenen vuoden aikana tukholmalaiset saivat kasaan neljä kokopitkää. Niistä viimeisen, vuonna 2005 ilmestyneen nimikkoalbumin jälkeen oli aika pistää soittokamppeet vuosikymmeneksi sivuun. Lopettamisen syyksi bändi kertoi metallimusiikkia kohtaan tuntemansa innostuksen lopahtamisen, mitä oli hankala ymmärtää nimikkolevyä kuunnellessa, se kun sisältää tyhjänpäiväisen läpsyttelyn sijasta muutamia yhtyeen kovimmista kappaleista. 

Neljä vuotta sitten kuului kuitenkin yllättäviä uutisia: Mörk Gryning palasi keikkalavoille, mikä johti puolestaan uuteen studioalbumiin. Yhtyeen kuudes kokopitkä Hinsides vrede esitteleekin odotetusti vitaalin ja uutta energiaa huokuvan bändin. 

Inspiraatio comebackiin löytyi puhtaasti tekemisen kautta. 

– Kaikki rupesi hahmottumaan kunnolla kahden paluukeikan aikana. Olin yllättynyt kuinka hyvältä soittaminen tuntui, aivan samalta kuin 20 vuotta sitten, ydinkaksikon toinen osapuoli ja bändin pääasiallinen säveltäjä Jonas ”Goth Gorgon” Berndt muistelee. 

– Kun päätimme tehdä uuden albumin, ryhdyin kuuntelemaan vanhoja suosikkibändejäni kuten Megadethiä, Metallicaa, Slayeriä, Kreatoria ja niin edelleen, ja tajusin, kuinka hemmetin hyvää musiikkia ne olivatkaan! 

– Pystyn kuuntelemaan vanhoja levysuosikkejani tänään eri korvin. Joskus nuorena huomasin vain, kuinka mahtavia ne teokset ovat, mutta nykyisin ymmärrän, MIKSI ne ovat niin loistavia. Soitto ja biisinkirjoitus on ihan omalla tasollaan, mikä nosti myös omaa rimaani uusien kappaleiden kirjoittamisen suhteen. 

Ei mitään turhaa 

Hinsides vrede on ytimessään hyvin perinteikäs Mörk Gryning -levy, joka kuulostaa ikään kuin bändin musiikin parhaiden puolien tiivistymältä. Se on yhtä paljon kiinni yhtyeen alkuvuosien tuotoksissa kuin tässä päivässä, ja ennen kaikkea se annostelee huikeaa sävellyksellistä tarttuvuutta, joka on muodostunut ajan myötä Mörk Gryningin tavaramerkiksi. 

Albumin sisältö on kasattu tarkalla suunnitelmallisuudella. 

– Tavoittelimme fokusoitunutta ja suoraviivaista kokonaisuutta ilman ylimääräistä ja tarpeetonta täytettä. Kappaleiden tulisi iskeä heti ensimmäisellä kerralla, mutta niiden pitäisi myös kasvaa hieman ajan myötä. 

– Suurin osa biiseistä syntyi vuoden 2018 loppupuoliskolla, paitsi ensimmäinen single Fätherren, jonka kirjoitin kahdeksan vuotta sitten. Olemme kuulleet nämä sävellykset lukemattomia kertoja, mutta rakastan yhä niiden kuuntelua. 

Albumilta löytyy 12 kappaletta, joista kolme on lyhyitä introja, eli kyseessä on tältäkin osin hyvin mörkgryningmäinen tuotos. Onko teillä tapana kirjoittaa kappaleita pöytälaatikkoon ”pahan päivän varalle”? 

– Eipä oikeastaan, paitsi ehkä joitakin yksittäisiä riffejä. Vuosien varrelta löytyy muutamia ylijääneitä kappaleraakileita, mutta emme tule koskaan käyttämään niitä. 

Millaiselta uusien biisien kirjoittaminen tuntui? 

– Päässäni on pyörinyt erilaisia ideoita jo vuosien ajan, joten tuntui hyvältä palata kehiin ja saattaa ne ideat valmiiksi. Varasimme kuukauden verran aikaa ja kirjoitimme oikeastaan kaiken valmiiksi siltä istumalta. Pidän sellaisesta työskentelytavasta, koska yleensä kun istun alas kirjoittamaan jotain, materiaalia rupeaa tulemaan ulos tulvimalla.

Ympäröivä henkimaailma 

Mörk Gryningillä on oma tunnistettava soundinsa, jonka ainoa pieni notkahdus koettiin vuoden 2003 Pieces of Primal Expressionismilla. Mainittu on bändin muita kiekkoja ”modernimpi” ja kokeilullisempi tarjoten ylitsevuotavan melodisuuden sijaan rytmiikkaan perustuvaa raskaahkoa metallijyräystä ja seitinohutta avantgardismia. 

Ilmestymisensä aikoihin flopiksi tuomittu albumi on osoittautunut sittemmin lähes pohjattomaksi lähteeksi, joka tarjoaa kuulijan mielentilasta ja päivän pelikunnosta riippuen joko raikkainta pintavettä tai syvintä pohjaliejua.

Pieces of Primal Expressionismiä seurannut Mörk Gryning oli odotettu paluu perinteiseen päiväjärjestykseen, mutta Hinsides vreden tutulta kuulostava tyyli tulee silti miellyttävänä yllätyksenä. Oikean musiikillisen tunnelman kalibrointi on sujunut yhtyeeltä ilmeisen helposti.

– Odotimme kauan oikeaa hetkeä paluulle, joten kun ryhdyimme viimein hommaan, olimme siinä heti sisällä täysillä. Esittelimme kappaleita toisillemme koko kirjoitusprosessin ajan, ja jo pelkästään tämä mahdollisti sen, että tulossa on sataprosenttista Mörk Gryningiä.

Hinsides vrede on ensimmäinen ruotsinkielinen levynnimenne sitten Tusen år har gåttin, joten albumi tuntuu siinäkin mielessä uudelta alulta ja ehkä jopa tietynlaiselta ympyrän sulkeutumiselta. Löytyykö albumin nimen takaa jotain erityistä symboliikkaa?

– Otsikko on vanhaa ruotsia ja tarkoittaa vapaasti käännettynä ”vihaa tuonpuoleisesta”, Goth Gorgon selventää.

– Uskon, että ympärillämme vaikuttaa luontoon sidoksissa oleva henkimaailma. Koska tuhoamme koko ajan sitä vähäistä luontoa, joka meillä on jäljellä, luulen että se tulee johtamaan ihmiskunnan tuhoon. Pelkään, että se tapahtuu hyvin pian.

Satanismista samanismiin

Vaikka Mörk Gryningin tyylilajina on black metal, harva on pitänyt yhtyeen musiikkia kovinkaan syvästi saatanallisena tai ylipäätään hengellisenä. Ruotsalaisesta mustasta metallista löytyy merkittävä joukko Funeral Mistin, Ofermodin, Ondskaptin, Malignin ja Watainin kaltaisia, saatanallisen ideologiansa kanssa syvälle sukeltaneita porukoita, mutta Mörk Gryning tuntuu menneen aina musiikki edellä.

Yhtyeen ”aitous” kyseenalaistettiin skenen sisällä alusta alkaen. Vuonna 1994 Dark Funeralin sittemmin edesmennyt kitaristi David ”Blackmoon” Parland uhkasi ruotsalaisen fanilehden sivuilla tuhota Mörk Gryningin levydiilin ja tappaa kaupan päälle bändin jäsenet. Onpa kaksikolle lähtenyt huhujen mukaan yhtä lämpimiä terveisiä Suomestakin.

Uhkailut jäivät luonnollisesti vain tyhjän uhoamisen tasolle, mutta jos puhutaan ideologiasta konreettisemmalla tasolla, onko Mörk Gryningin takana jonkinlainen hengellinen pohja?

– Aivan alussa oli, mutta ideologia muuttui pian yleiseksi vihaksi kaikkia ihmisiä kohtaan. Tässä saattaa itse asiassa piillä avain siihen, miksi Hinsides vreden synty oli ajankohtainen juuri nyt, Goth Gorgon mietiskelee.

– Minulla ei ole ollut aitoa kiinnostusta henkisiä tai hengellisiä asioita kohtaan sitten uramme alkuaikojen, mutta mielenkiinto on taas herännyt. En ole kuitenkaan enää kovinkaan kiinnostunut siitä, mitä Raamatussa lukee – paitsi kuvaannollisessa mielessä.

– Minua kiinnostaa enemmän samanismi ja omat henkilökohtaiset kokemukseni. Samanismia on ollut erilaisissa muodoissa ympäri maailman kymmeniätuhansia vuosia, ja sen haaroista löytyy paljon yhteneväisyyksiä. Se oli suuri inspiraationlähde uuden albumin sanoituksille.

Kasvanut kiinnostus

Bändin aloitellessa uraansa Goth Gorgon ja aisaparinsa Peter ”Draakh Kimera” Nagy olivat hyvin nuoria, ensimmäisen levyn ilmestymisen aikoihinkin vasta teini-ikäisiä, mistä johtuen ilkeät huhut kertoivat albumin tuottaneen Dan Swanön olleen vastuussa useimmista levyllä kuultavista soittimista. Todellisuudessa Day Disyraah -taiteilijanimen takana operoinut Swanö soitti ainoastaan albumin avauskappaleen rummut.

Mörk Gryningin miekkosten nuoressa iässä ei ollut tuohon aikaan mitään kovin poikkeuksellista, sillä lähestulkoon jokainen vuosikymmenten takaisista black metalin klassikkolevyistä aina Bathoryn debyytistä Emperorin in the Nightside Eclipseen on taottu muotoonsa teini-ikäisellä tunteenpalolla ja vimmalla.

Jos ajattelet yhtyeenne alkuvuosia nyt nelikymppisenä miehenä, koetko että Mörk Gryning astui esiin hieman liian varhaisessa vaiheessa?

– Ehkäpä. Jos olisimme olleet vanhempia, olisimme voineet kasvaa helpommin kokonaiseksi bändiksi ja aloittaa kiertämisen hieman aiemmin… Mutta eihän tällaisia asioita ole enää tarpeellista pohdiskella.

No Fashionin ja Black Lodgen kaltaisille keskisuurille ruotsalaisille levy-yhtiöille albumeita tehnyt bändi julkaisee uusimpansa suuren Season of Mistin kautta, mikä tuonee yhtyeelle aivan uudenlaista nostetta.

Mörk Gryningistä tuskin kasvaa vieläkään valtavirtaisen mustan metallin kuuminta nimeä. Silti vahvan fanikannan saavuttaneen yhtyeen musiikillinen vaikutus on kuultavissa selkeästi etenkin vuosituhannen taitteen molemmin puolin ilmestyneessä melodisessa mustassa metallissa.

Esimerkiksi suomalaisten Alghazanthin ja Thyranen ensimmäiset tuotokset olisivat kuulostaneet varmasti kovin erilaisilta ilman tukholmalaiskaksikon olemassaoloa – puhumattakaan lukuisista muista jo ajan jalkoihin jääneistä bändeistä, jotka ammensivat runsaalla kädellä sekä Tusen år har gåttilta että pykälää väkivaltaisemmalta Return Firelta (1997).

Oletteko saaneet mielestänne tarpeeksi näkyvyyttä ja arvostusta tasoonne nähden?

– En osaa oikein sanoa, mutta kuulemme usein, että olemme inspiroineet muita artisteja, ja olemme todella kiitollisia tällaisesta palautteesta. Koska emme aikoinaan kiertäneet promotoimassa levyjämme, emme ehkä tavoittaneet aivan niin paljon kuulijoita kuin moni muu bändi. Ja koska emme välittäneet kaupallisesta menestyksestä tai kompromisseista, moni pysyi meistä etäällä.

– Jokainen julkaisumme on aivan erilainen kuin edeltäjänsä, mutta luulen, että juuri sellaista kuulijat tänä päivänä arvostavat, ja samasta syystä kiinnostus Mörk Gryningiä kohtaan tuntuu kasvaneen vuosi vuodelta.

Jos ollaan ihan rehellisiä, uskotko, että teiltä tulee vielä uutta musiikkia?

– Kyllä. Minusta tuntuu, että meillä on vielä pari albumillista annettavaa. Nyt olisi tärkeää päästä soittamaan keikkoja, mikä tuntuu tällä hetkellä aika hankalalta. Toivottavasti ensi vuosi on parempi.

Julkaistu Infernossa 9/2020.