Shatraug, Horna
1. Peste Noire: La Chaise-Dyable
– PN oli alun alkaenkin itselleni inspiroiva bändi, ja vaikka välissä oli vähän oudompia julkaisuja, tämä tuorein täyspitkä on suorastaan nerokas. Fiilis on lähestulkoon yhtä palava kuin ensikosketukseni Peste Noiren mielipuolisuuteen.
2. Neronoia: Mi Piaceva Una Vita
– Tätä on kohtuumahdoton lokeroida suoraan mihinkään, muuten kuin että synkemmäksi ei ”kevyt” musiikki tästä mene. Neronoia on luonut neljännen kerran yllättävän kovan kokonaisuuden, joka paranee joka kuuntelulla. Suosittelen iloisen päivän pilaajaksi.
3. Marduk: Frontschwein
– Siinä on jotakin maagista, kun pistetään Mardukin jo valmiiksi ruudin- ja rikinkatkuiset riffit yhteen sotateemojen kanssa. Olin suoraan sanottuna toivonutkin kuulevani tällaisen levyn Mortuus vokaaleissa. Tuo yhdistelmä ei kerta kaikkiaan voi mennä pieleen.
Juho Hakalax, Abyssion
1. Mgla: Exercises in Futility
– Jo ensimmäisellä kuuntelulla tiesi, että tämä on vuoden albumi. Tunnelma vie välittömästi mukanaan primitiivisen ja keskitempoisen black metalin syvyyksiin. Rumpali Darksiden roimasti kehittynyt soitto poikkeaa positiivisesti perinteisestä bläkykolaamisesta syömättä tehoa itse musiikista.
2. Swallow the Sun: Songs from the North I, II & III
– Tällaisissa järkäleissä on aina riskinsä, mutta tämä kunnianhimoinen projekti pitää otteessaan loppuun asti. Kokonaisuus on jaksotettu loistavasti. Viimeinen osa jättää hitaudessaan ja painostavuudessaan pysäyttävän kokemuksen.
3. Santa Cruz: Santa Cruz
– ”Moderni” ei ole aina kirosana. Bändi on ottanut ison harppauksen edellisestä levystä ja tuonut samalla tukkaheviin uusia, ajan hengen mukaisia mausteita. Tässä on vientituotetta kerrakseen!
Jere, Cut to Fit
1. Fuck-Ushima: Second Hand Human Shields
– Tampereen saastaisimmat hipit murjoo hatun päästä ja naaman katukiveen sellaisella raivolla, että välistä käy vähän kateeksikin. Parasta, julminta ja inspiroivinta musaa, mitä tänä vuonna tuli.
2. Author & Punisher: Melk en honing
– Vihdoinkin joku puhaltaa eloa näihin pystyynkuolleisiin ja tylsiksi käyviin hommiin. Aivan uudenlaista raskautta, ihan helvetin hieno ja omalaatuinen äänimaailma. Kokopitkällekin tajuttiin onneksi laajentaa palettia monipuolisempaan suuntaan, eikä levy käy tylsäksi.
3. Cattle Decapitation: The Anthropocene Extinction
– Kysyin muiltakin jätkiltä, mitä ovat mieltä vuoden parhaista hevilevyistä. Vili heitti myös Author & Punisherin ja sanoi, että tämäkin on helvetin kova. Itse en ole levyä edes kuullut, mutta koska Vili on tämän bändin kovin jätkä, niin uskon, että kova on.
Juttusarjan aiemmat osat löydät klikkaamalla tästä.