Tony Taleva, Keltainen Jäänsärkijä
1. Ghost: Meliora
– Ghost jakaa tunnetusti musadiggareita kahteen leiriin: ihastuttaa ja vihastuttaa. Liian poppia tai liian outoa. Keltaisessa Jäänsärkijässä meitä on aina kiehtonut Ghostin ilkikurinen tyyli. Ja mikä parasta meidän voimasoitossa Ghost on tavoittanut ihmisiä, jotka eivät muuten olisi törmänneet yhtyeeseen.
2. Hard Action: Sinister Vibes
– Kotimainen Hard Action on myös ollut kovassa voimasoitossa meillä. Hard Actionin reipas ote vanhaan kunnon räyhärockiin on jotain mitä ei härmässä ole pitkään aikaan kuultu. Rosoinen ja päällekäyvä, mutta kuitenkin jotain mikä liikauttaa kuuntelijan korvassa lisää janoavan madon. Hellacoptersin paha pikkuveli.
3. Standing Ovation: Gravity Beats Nuclear
– Kotimaisen progemetalliyhtye Standing Ovationin tyyli sekoitella metallia, progea ja kaikkea muuta hämmentää aivan varmasti. Ei lian taiteellista, vaan jotain mitä palaa kuuntelemaan kerta toisensa jälkeen. Eiköhän näistä ukoista vielä kuulla!
Mynni Luukkainen, Jyväskylän Levykauppa Äx
1. Mgla: Exercises in Futility
– Yksi tämän hetken kovimmista bm-bändeistä, eli taattua puolalaista laatua. Hypnoottisen kylmää ja pahanenteistä mutta silti melodista ja tarttuvaa.
2. Peste Noire: La Chaise-Dyable
– Ranskalainen hullu huligaani Famine on saanut jälleen kerran järisyttävä kovan ja uniikin kuuloisen kansallistuotoksen. Hienoa ranskalaista mustaa metallia hienolta mieheltä!
3. Marduk: Frontschwein
– Tällä levyllä Marduk murskaa jokaisen epäilijän, joka väittää, ettei bändi ole enää vireessä. Paskan marjat sanon minä! Panzer Divisionin raivoa ja melodioita unohtamatta. Mikin varresta löytyy tämän hetken yksi parhaista bm-vokalisteista, eli Mortuus. Panzer Divison Marduuu-uu-uuk!
Mikko Aspa, Sarvilevyt
1. Mgla: Exercises In Futility
– Voisi väittää että olen jäävi kommentoimaan tätä julkaisua, mutta olisi typerää jättää noteeraamatta vuoden paras metallialbumi vain siitä syystä. Mglan potentiaali tuli aavisteltua jo 15 vuotta sitten. Bändi on onnistunut lunastamaan kerta toisesta jälkeen, ja viimeisin albumi rullaa niin hyvin eteenpäin, että albumi loppuu aina liian pian. Väkinäinen älykkyys ei ole metallin positiivisia ominaisuuksia, mutta Mgla kuuluu siihen harvinaiseen osastoon, joka tekee totaalista black metalia ja silti käsittelee relevantteja kysymyksiä niin, etteivät ne tunnu ollenkaan musiikin ulkopuolisilta elementeiltä.
2. Archgoat: The Apocalyptic Triumphator
– Siinä missä aikakautensa muut suomalaiset black metal -bändit ovat onnistuneet tekemään lähinnä hailakoita ja lussuja albumeita, jotka jäävät auttamatta klassikkojen varjoon, Archgoat on poikkeus! Levyn saundit ovat bändin mittapuulla vähintään siistit. Se nimenomaan alleviivaa miten kovaa biisimateriaali tällä levyllä on, koska levyllä bändin iskukyky on mielestäni jopa parhaimmillaan! Hyvin harva bändi kykenee löytämään todella oman ja persoonallisen saundinsa, ja vielä harvempi pitämään sen elinvoimaisena monen julkaisun ajan. Levyn myötä myös nousi kiinnostus aikaisempien levyjen suhteen, jotka jäivät ilmestyessään vähäiselle kuuntelulle.
3. Ordinance: Relinquishment
– Vinyyli tuli jo vuoden 2014 lopulla, mutta kasetti ja cd ilmestyivät joulukuussa 2015 joten pitäisi kelvata. Suomalaista black metalia, joka salakavalasti yllätti. Demosta ja livekeikasta ei ollut jäänyt paljoa mieleen, mutta levyä ei voinut vetää edes kertakuuntelulla läpi, vaan jäin jumittamaan vinyylin puoliskoja uusintakierrokselle jo ekalla kuuntelulla. Toimii niin albumikokonaisuutena kuin kovien yksittäisten biisien voimalla.
Juttusarjan aiemmat osat löydät klikkaamalla tästä.