Kuinka moni hevilaulaja voi rehellisesti sanoa olleensa helpottunut, ettei häntä valittu Bruce Dickinsonin paikalle Iron Maideniin? Brasilian heavy metal -ikoni André Matos voi.
Teksti: Jaakko Silvast Kuva: Mandy Louzad
Neljännesvuosisata on kenelle tahansa muusikolle pitkä virkaikä. Sitä se on myös brasilialaiselle André Matosille. Ja miehen työrupeama ei ole edes vielä loppusuoralla. Ei sinne päinkään. Viperin, Angran, Shaamanin ja Symfonian jälkeen Matos paiskii töitä hartiavoimin soolouransa kanssa.
São Paulossa vuonna 1971 syntyneeltä Matosilta tuli tänä syksynä kolmas pitkäsoitto omaa nimeään kantavan bändinsä kanssa. Ruotsissa jo pidempään asunut brassi on The Turn of the Lightsista luonnollisesti innoissaan. Ja mikä ettei olisi. Time to Be Freen (2007) ja Mentalizen (2009) seuraaja on kertosäkeiltään tarttuvaa, riffipitoista ja hiukan kokeilevaa, korkealta ja kovaa laulettua melodista metallia. Matos on niin säveltäjänä, kosketinsoittajana kuin laulajanakin edelleen mestarismiehiä.
– The Turn of the Lights on musiikillisesti yhteenveto kahdesta edellisestä levystä. Ja tässähän on kyse siitä kenelle tahansa artistille tärkeästä kolmannesta albumista, joka määrittelee yhtyeen tulevaisuuden. Tuntui todella tärkeältä, että teen levyn, jolla on musiikillisesti minun allekirjoitukseni mutta joka ei ole pelkästään edellisten albumien rip off. Moni bändi toistaa itseään vain turvatakseen levymyyntinsä ja pitääkseen fanit tyytyväisinä. Teen musiikkia siksi, että se on tapa elää. En siksi, että se on vain tuote.
André Matos oli hädin tuskin kymmenvuotias, kun hän aloitti musiikinopiskelun vanhemmiltaan saamallaan pianolla. Myöhemmin Matos jopa suoritti säveltäjän ja orkesterinjohtajan tutkinnot. Ensimmäiseen bändiinsä, perinteistä heavy metalia soittaneeseen Viperiin hän liittyi ollessaan 13-vuotias.
– Viperin jätkät eivät tarvinneet kiipparistia vaan laulajan, koska halusivat kuulostaa enemmän Iron Maidenilta. Ja se, että nuorempana näytin hiukan Bruce Dickinsonilta, saattoi auttaa asiassa. Suostuin, vaikka en ollut edes laulanut aikaisemmin. Huomasin kuitenkin nopeasti osaavani laulaa. Koen myös edelleen, että laulu on minulle vain yksi instrumentti muiden joukossa. Olen enemmänkin muusikko kuin vain laulaja.
Lue koko juttu Infernon numerosta 10/2012 (#102).