Edes sydänsairaus ei kyennyt kaatamaan saatanallisen heavy metalin legendaa. King Diamond on palannut.
Teksti: Lauri Ylitalo
Kim Bendix Petersen on 56-vuotias amerikkalaismies. Teknisesti ottaen tanskalaislähtöisellä Petersenillä on kaksoiskansalaisuus, mutta hän on asunut Yhdysvalloissa vuodesta 1992.
Kaikista Yhdysvaltain osavaltioista Petersen on valinnut asuinpaikakseen Teksasin. Se on mystikolle luonnollinen valinta. Teksasissa hengellisyys on arvossaan. Osavaltion opetussuunnitelman mukaisesti teksasilaisissa kouluissa opetetaan luonnontieteellisen maailmanselityksen ohella kreationismia. Kuten useimmat teksasilaiset, Petersen omistaa käsiaseen.
Koulutukseltaan Petersen on laborantti. Alan töitä hän on tehnyt viimeksi 1980-luvun alussa. Aikuisiällä Petersen on hankkiutunut menestyksekkäästi toisenlaiseen ammattiin. Viimeisten kymmenen vuoden aikana terveys on kuitenkin reistaillut. Ensin tulivat selkäongelmat, paikallinen välilevyn pullistuma. Se on tyypillinen tupakoitsijan vaiva, sillä tupakointi rappeuttaa välilevyjä. Ja joulukuussa 2010 Petersenin sydän petti. Hänellä diagnosoitiin paha sepelvaltimotauti. Leikattava kiireellisesti.
Seitsemän ja puoli tuntia kestänyt ohitusleikkaus oli yhden aikakauden päätepiste. Petersenin tupakointi loppui kuin seinään. Lähes 60-vuotiaan miehen oli opeteltava uudelleen hengittämään. Roskaruoka sai jäädä. Nuoruudessaan maajoukkuetasolla jalkapalloa pelanneen Petersenin liikunnaksi riittävät lyhyehköt kävelylenkit. On varottava nostamasta sykettä liian korkealle.
Ai niin, se Petersenin varsinainen ammatti. Tänä vuonna hän voi vihdoin palata sen pariin. Kim Bendix Petersen on saatanallinen rocktähti King Diamond.
Timanttilapsuus
Miten King Diamondin hahmo syntyi?
– Se lähti lapsuudestani. Sain 6–7-vuotiaana katsoa vanhoja mustavalkoisia kauhuelokuvia, Frankensteinia ja Draculoita. Huoneeni ovi oli öisin auki ja tiesin jonkun aikuisen olevan lähellä. Muuten jokin olisi varmasti hyökännyt sängyn alta kimppuuni. Oli helpottavaa herätä aamulla ja tajuta olevansa elossa.
– Vanhempani luottivat minuun. Vaikka meillä oli tiukat säännöt, sain olla myöhään ulkona. Minulla oli vapauksia, koska en pettänyt vanhempieni luottamusta. Ja kun tein pahojani, varmistin, etteivät he saa koskaan tietää, hah!
Lue koko juttu Infernon numerosta 6/2013 (#108)!