Amerikkalainen doom metal -partio The Gates of Slumber poikkeaa kuun vaihteessa Helsingissä, Turussa ja Oulussa. Uusi levy The Wretch ilmestyy huhtikuun alussa.
Teksti: Vilho Rajala www.myspace.com/thegatesofslumber
Parrakkaiden ja isojen miesten musiikki kuulostaa juuri siltä, miltä tämännäköisen bändin pitääkin: raskaalta, rouhealta ja painavalta. Kitaristilaulaja Karl Simonin mukaan The Wretch on bändin raskain levy sitten Suffer No Guiltin (2006).
– Levy on myös doomein, minkä olemme tähän asti tehneet. Biisit ovat kuvia siitä, millaisia ihmisiä me olemme juuri tällä hetkellä. Ne kertovat huume- ja alkoholiriippuvuudesta ja henkilökohtaisten elämiemme rappiosta, niin surullista kuin se onkin, Simon sanoo.
Uusi rumpali King Klyde eli Clyde Paradis, entiseltä taiteilijanimeltään Cool Clyde, on tuonut bändiin kuulemma valtavasti uutta voimaa ja energiaa. Entistä vahvempi rumpali on tuonut ryhtiä myös basisti Jason McCashin suoritukseen.
King Klyde on osaltaan vaikuttanut siihen, että kappaleet matelevat edellistä Hymns of Blood and Thunder -levyä (2009) painavammissa tempoissa.
– Yritimme kahdella viime levyllä tehdä musiikkia, joka oli luonnollista sekä meille että rumpali Bob Foutsille. Kun hän sitten lähti, moni pitkään varastossa ollut hitaampi biisi pääsi vihdoin ulos. Eihän se mitään uutta ole, Suffer No Guilt ja The Awakening (2004) ovat hyvin samankaltaisia levyjä kuin The Wretch, Simon sanoo.
The Gates of Slumber ei ole ennen käynyt Suomessa. Kiertuekaverina on maanmiesten veteraanibändi Place of Skulls, jota Karl Simon kehuu erinomaiseksi.
– Meitä on pyydetty Suomeen kaikista maista eniten, jopa enemmän kuin Kreikkaan. Vannoin, että olisimme käyneet siellä viimeistään vuonna 2010, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Bändillä on melkoinen katalogi julkaisuja, vaikka ura ei ole kuin reilun vuosikymmenen mittainen. Mistä moinen tuotteliaisuus?
– Me teemme biisejä koko ajan, se on se juttu. Päivittäinen riffien tapailu tuottaa biisejä. Minulla on joku kymmenen biisiä odottamassa koko ajan ja sen lisäksi paljon palasia. Kaikki eivät ole doomia. Joskus ennen hylkäsin ideat, jotka eivät sopineet bändille, mutta nykyään teen kaikki loppuun asti. Minulla on kotona pieniä flash-asemia ympäri kämppää täynnä biisejä, jotka eivät ehkä näe päivänvaloa koskaan.
Onko sattumaa, että The Gates of Slumberin uuden levyn nimi on sama kuin Kyussin debyytillä, tosin määräisellä artikkelilla varustettuna?
– En tiedä Kyussista oikeastaan mitään! Lainasin Blues for the Red Sunin (1992) Apostle of Solituden Chuck Brownilta joskus 1990-luvun puolivälissä, samaan aikaan kun lainasin Saint Vitusin Children of Doomin (1992)… Vitusin levy kolahti aika paljon enemmän.
THE GATES OF SLUMBER (USA), PLACE OF SKULLS (USA)
To 31.3.2011 Kuudes Linja – Helsinki
Pe 1.4.2011 Nuclear Nightclub – Oulu
La 2.4.2011 Klubi – Turku