HAASTIS/LIVE: Katatonia, The Man-Eating Tree – Nosturi, Helsinki 11.11.2010

18.11.2010
Kuva: – Se oli yksi turhauttavimmista hetkistä Katatonian historiassa, mutta lopulta se kääntyi myös yhdeksi palkitsevimmista, Anders Nyström huokaisee, kun ihmettelen yllättävän pitkäksi venähtänyttä taukoa albumien The Great Cold Distance ja Night Is the New Day välillä. Samaan hengenvetoon tuon esille myös muusikoiden kirotun käsitteen: writer's blockin. – On kai ihan perusteltua sanoa, että kohtasimme eräänlaisen umpikujan. Olemme kehittäneet itse itsellemme dilemman, jonka mukaan meille ei kelpaa minkälainen tahansa Katatonia-albumi tuotantoamme jatkamaan. Huomasimme pari vuotta sitten, että olemme kasanneet itsellemme valtavat paineet parantaa joka albumilla ihan kaikkea, mitä ikinä teemmekin. Lopulta Night Is the New Day osoittautui monella tavalla vaikeimmaksi mutta samalla kypsimmäksi albumiksi Katatonian viimeisen kymmenen vuoden metallisemmalla aikakaudella. – Minun ja Katatonian onneksi Jonas on se, joka on noussut esille henkilökohtaisen writer's blockini aikana. Hän teki sen tavallaan pakosta, mutta on säveltänyt viime albumeillemme käsittämättömän hienoa musiikkia. Albumin tekeminen kesti kolme vuotta, mutta siitä muotoutui jotain ainutlaatuista. Koen sen edelleen todella tuoreeksi enkä ole kyllästynyt yhtään sen kappaleiden soittamiseen. Päinvastoin! Haluaisin soittaa sen vaikka kokonaan joka ilta! Tässä piilee ajatus, jonka toteuttaminen ei olisi Katatonian kohdalla edes mahdotonta. Kyseessä on kuitenkin bändi, joka ei ole numberofthebeastiensa vanki, vaan voisi oikeastaan soittaa lähes mitä tahansa millä tahansa keikallaan ja tehdä suuren osan yleisöstä tyytyväiseksi. – En ole ajatellut asiaa koskaan tuolta kannalta. Väittelemme usein keskenämmekin settilistoista, ja keikkojen jälkeen meille tullaan aina kommentoimaan, kuinka oli mahtavaa että soititte tämän ja tämän biisin, mutta olisitte voineet soittaa tämän ja tämänkin. – Nyt kun asiaa ajattelee, soittaessamme minkä tahansa kappaleemme ensimmäisiä nuotteja jokin ihmisryhmä reagoi siihen aina hurraamalla. Keikan aikana ei tarvitse pelätä kuulevansa saman biisin huutelemista. Se on tavallaan siunattu tilanne, jota on helppo arvostaa. Katatonian keikoissa tapahtui noin vuosi sitten valtava muutos. Joukkoon liittyivät ainakin livesoittajien merkityksessä uudet jäsenet, Per Eriksson ja Niklas Sandin. – Kuka tahansa, joka on ollut meidän keikallamme viimeisen vuoden aikana, näkee varmasti missä menemme nykyään. Katatonian live-energia on kasvanut ihan uudella tavalla tasolle, jota meidän musiikkimme kaipaa. Väittäisin, että olimme liian pitkään jumissa samassa livefiiliksessä, joka toimi hyvin keikoilla ennen Viva Emptinessiä. Nyt tilanne on ihan toinen. Kun allekirjoittanutkin on nähnyt Katatonian Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana 6–7 kertaa. Suomeen palaaminen ei taida olla bändille ainakaan pakkopullaa? – Kuulostan varmasti tylsältä, epärehelliseltä ja ennalta arvattavalta kun sanon tämän, mutta Suomi on maa numero yksi Katatonialle. Ei epäilystäkään. Soitimme eilen Tampereella. Kaupungissa, jonka arkikeikat ovat kuulemma usein ankeita, mutta ei ilmeisesti meidän kohdallamme? – Soitamme ennemmin Suomessa kuin Ruotsissa. Vaikka soittaisimme Tukholmassa, paikalla on kyllä iso kourallinen ihmisiä, mutta vastaanotto ei ole kovin kummoista. Suomessa tunnemme joka kerta itsemme tervetulleeksi. Ihan kuin täyttäisimme joidenkin suuria unelmia! Tämän vuoden aikana Katatonia on ehtinyt kiertää paljon myös Yhdysvalloissa. Kotimaisittain esimerkiksi Swallow the Sun on tehnyt harvinaisen selväksi, miten erilaista Amerikan mantereella kiertäminen on vaikkapa Eurooppaan verrattuna. – Tämä viimeisin oli ehdottomasti paras kiertueemme Yhdysvalloissa. Mutta se todellakin on erilaista. Hyvin erilaista. Yhdysvallat on niin iso maa valtavine etäisyyksineen, että kiertue tuntuu kuin huikealta seikkailulta. Kaikki osavaltiot ovat erilaisia toisiinsa nähden. Monesti huomaa Amerikka-kliseiden olevan totta, kun näkee jonkun ammuttavan vieressään ilman että kukaan välittää ja niin edelleen. Sulkekaamme Katatonian tämänhetkinen ympyrä palaamalla ensimmäiseen aiheeseen. Kolme vuotta kahden tuoreimman albumin välillä, lähes umpikujia säveltämisessä, uudistunut kokoonpano ja onnistuneita kiertueita. Näyttääkö Katatonian tulevaisuus nyt paremmalta uuden albumin kannalta? – Ehdottomasti. En usko, että kohtaamme samanlaisia umpikujia enää, koska me suorastaan pursuamme inspiraatiota ja nälkää kirjoittaa uutta musiikkia. Meillä kaikilla on valtavasti ideoita, mihin suuntaan Katatonia voisi matkata seuraavaksi. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että seuraava albumi saattaa olla aavistuksen isompi loikka tyylillisesti pariin edeltäjäänsä verrattuna. Kolikon toisella puolella vaanii myös Bloodbath. Bändi, joka julkaisi kaksi vuotta sitten kolmannen albuminsa ja on hyvin pitkälti syntynyt uudelleen tämän ja keikkojensa myötä. – Bloodbath toimii ehdottomasti parhaiten festaribändinä. Julkaisemme pian dvd:n, joka sisältää yhden keikan vuodelta 2008 ja toisen tältä vuodelta. Siitä tulee toivottavasti viimein kunnon Bloodbath-livetallenne. Uudesta albumista en uskalla tässä vaiheessa puhua mitään, mutta eiköhän sellainenkin odota tulevaisuudessa jonkin nurkan takana. Verrattuna samaisen Andersin kanssa käymääni juttutuokioon Tuskassa vuonna 2007 mies ja tätä ympäröivä bändi vaikuttivat jo lavan ulkopuolella selvästi avoimemmilta ja luottavaisemmilta. Sama ilmiö toistui hetkeä myöhemmin keikalla, jota ennen oli aika lämmitellä kotimaisen The Man-Eating Treen parissa. The Man-Eating Tree ei osoittautunut ihan yhtä vakuuttavaksi liveaktiksi kuin Vesa Rannan puheista Infernon haastattelussa tänä syksynä olisi voinut päätellä. Sen sijaan bändi toimi lähestulkoon yhtä hyvin kuin albumilta, tai itse asiassa jopa aavistuksen paremmin, ainakin Tuomas Tuomisen laulujen osalta. Bändin debyytillä kuultu musiikki itsessään rajaa hieman mahdollisuuksia lavalla, mutta jo tällainen lämppärikeikka teki selväksi, että hieman kokonaisvaltaisempi audiovisuaalinen kokemus voisi tukea paljon bändin "kolmepuol kautta viis" -materiaalia. Keikka ei siis jättänyt kylmäksi, mutta aivan kuten bändin musiikin kohdalla, uskon selvästi eheämpään tulevaisuuteen. Pitkästä aikaa sai olla ilahtunut, miten paljon yleisöä oli paikalla jo lämppärin aikana, ja vieläpä torstai-iltana. Tämä oli kuitenkin vasta alkua. Kun intronauha antoi ymmärtää, että Katatonia on astumassa lavalle, varsinkin Nosturin permanto täyttyi tiiviistä ja innokkaasta ihmismassasta. Jo tämä kertoi, että luvassa on hieno keikkakokemus. Kaksi viimeisintä näkemääni Katatonia-keikkaa ovat olleet melko etäisiä, vaikka todistin ne uuden kokoonpanon aikakautena, Jäähallissa viime vuonna ja Ilosaarirockissa tänä kesänä. Ehkä juuri tämän takia yllätys Nosturissa oli melkoinen. Keikka nousi nimittäin yhdeksi parhaista näkemistäni Katatonia-vedoista. Ellei jopa siksi kaikkein parhaaksi! Syitä tälle ei tarvitse hakea kaukaa. Itselleni kahden ensimmäisen albumin jälkeen kaikkein mieluisinta Katatonia-materiaalia edustaa kolme tuoreinta albumia. Kun tällä kiertueella tarjolla oli ensimmäistä kertaa itselleni läpeensä mieluinen kappalekatras, saattoi jokaisen vedon kohdalla innostua yhä enemmän. Mutta mitä Katatonialle on tapahtunut? Missä ovat ne lavaan pultatut soittajat ja tukka silmillä ohi nuottien laulava ja live-esiintymisensä reitensä läpsyttelyksi jättävä Jonas Renkse? Nyt lavalla nähtiin ilmeisesti jokin metallia soittava coverbändi, sillä Anders Nyströmin vakuuttelut eivät olleet tuulesta temmattuja. Renkse jaksoi kiitellä pitkin keikkaa suomalaista yleisöä, joka onneksi kiitteli yhtä paljon takaisin. Uudistunut kokoonpano sopii selvästi todella hyvin Katatonian tuoreempaan materiaaliin. Muutos ei ole välttämättä älyttömän iso. Se vaikuttava fiilis, joka välittyy jo Katatonian kappaleista yksinään, ei ollut kadonnut mihinkään. Nyt sitä vain tuettiin aivan erilaisilla sävyillä. Keikka ei ollut välttämättä elämää suurempi tai edes huikein livekokemus tällä viikolla. Silti voin sanoa olevani niin myönteisesti yllättynyt Katatonian kokemista muutoksista, että epäiltyäni vielä keikkapäivänäkin jaksamistani nähdä bändiä enää kertaakaan, olisin jo nyt valmis todistamaan sen uudelleen. Katatonian settilista: Day and Then the Shade Liberation My Twin Onward into Battle The Longest Year Soil's Song Omerta Teargas Saw You Drown Idle Blood Ghost of the Sun Evidence Criminals July For My Demons Forsaker Leaders Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Eija Mäkivuoti


– Se oli yksi turhauttavimmista hetkistä Katatonian historiassa, mutta lopulta se kääntyi myös yhdeksi palkitsevimmista, Anders Nyström huokaisee, kun ihmettelen yllättävän pitkäksi venähtänyttä taukoa albumien The Great Cold Distance ja Night Is the New Day välillä. Samaan hengenvetoon tuon esille myös muusikoiden kirotun käsitteen: writer’s blockin.

– On kai ihan perusteltua sanoa, että kohtasimme eräänlaisen umpikujan. Olemme kehittäneet itse itsellemme dilemman, jonka mukaan meille ei kelpaa minkälainen tahansa Katatonia-albumi tuotantoamme jatkamaan. Huomasimme pari vuotta sitten, että olemme kasanneet itsellemme valtavat paineet parantaa joka albumilla ihan kaikkea, mitä ikinä teemmekin.

Lopulta Night Is the New Day osoittautui monella tavalla vaikeimmaksi mutta samalla kypsimmäksi albumiksi Katatonian viimeisen kymmenen vuoden metallisemmalla aikakaudella.

– Minun ja Katatonian onneksi Jonas on se, joka on noussut esille henkilökohtaisen writer’s blockini aikana. Hän teki sen tavallaan pakosta, mutta on säveltänyt viime albumeillemme käsittämättömän hienoa musiikkia. Albumin tekeminen kesti kolme vuotta, mutta siitä muotoutui jotain ainutlaatuista. Koen sen edelleen todella tuoreeksi enkä ole kyllästynyt yhtään sen kappaleiden soittamiseen. Päinvastoin! Haluaisin soittaa sen vaikka kokonaan joka ilta!

Tässä piilee ajatus, jonka toteuttaminen ei olisi Katatonian kohdalla edes mahdotonta. Kyseessä on kuitenkin bändi, joka ei ole numberofthebeastiensa vanki, vaan voisi oikeastaan soittaa lähes mitä tahansa millä tahansa keikallaan ja tehdä suuren osan yleisöstä tyytyväiseksi.

– En ole ajatellut asiaa koskaan tuolta kannalta. Väittelemme usein keskenämmekin settilistoista, ja keikkojen jälkeen meille tullaan aina kommentoimaan, kuinka oli mahtavaa että soititte tämän ja tämän biisin, mutta olisitte voineet soittaa tämän ja tämänkin.

– Nyt kun asiaa ajattelee, soittaessamme minkä tahansa kappaleemme ensimmäisiä nuotteja jokin ihmisryhmä reagoi siihen aina hurraamalla. Keikan aikana ei tarvitse pelätä kuulevansa saman biisin huutelemista. Se on tavallaan siunattu tilanne, jota on helppo arvostaa.

Katatonian keikoissa tapahtui noin vuosi sitten valtava muutos. Joukkoon liittyivät ainakin livesoittajien merkityksessä uudet jäsenet, Per Eriksson ja Niklas Sandin.

– Kuka tahansa, joka on ollut meidän keikallamme viimeisen vuoden aikana, näkee varmasti missä menemme nykyään. Katatonian live-energia on kasvanut ihan uudella tavalla tasolle, jota meidän musiikkimme kaipaa. Väittäisin, että olimme liian pitkään jumissa samassa livefiiliksessä, joka toimi hyvin keikoilla ennen Viva Emptinessiä. Nyt tilanne on ihan toinen.

Kun allekirjoittanutkin on nähnyt Katatonian Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana 6–7 kertaa. Suomeen palaaminen ei taida olla bändille ainakaan pakkopullaa?

– Kuulostan varmasti tylsältä, epärehelliseltä ja ennalta arvattavalta kun sanon tämän, mutta Suomi on maa numero yksi Katatonialle. Ei epäilystäkään. Soitimme eilen Tampereella. Kaupungissa, jonka arkikeikat ovat kuulemma usein ankeita, mutta ei ilmeisesti meidän kohdallamme?

– Soitamme ennemmin Suomessa kuin Ruotsissa. Vaikka soittaisimme Tukholmassa, paikalla on kyllä iso kourallinen ihmisiä, mutta vastaanotto ei ole kovin kummoista. Suomessa tunnemme joka kerta itsemme tervetulleeksi. Ihan kuin täyttäisimme joidenkin suuria unelmia!

Tämän vuoden aikana Katatonia on ehtinyt kiertää paljon myös Yhdysvalloissa. Kotimaisittain esimerkiksi Swallow the Sun on tehnyt harvinaisen selväksi, miten erilaista Amerikan mantereella kiertäminen on vaikkapa Eurooppaan verrattuna.

– Tämä viimeisin oli ehdottomasti paras kiertueemme Yhdysvalloissa. Mutta se todellakin on erilaista. Hyvin erilaista. Yhdysvallat on niin iso maa valtavine etäisyyksineen, että kiertue tuntuu kuin huikealta seikkailulta. Kaikki osavaltiot ovat erilaisia toisiinsa nähden. Monesti huomaa Amerikka-kliseiden olevan totta, kun näkee jonkun ammuttavan vieressään ilman että kukaan välittää ja niin edelleen.

Sulkekaamme Katatonian tämänhetkinen ympyrä palaamalla ensimmäiseen aiheeseen. Kolme vuotta kahden tuoreimman albumin välillä, lähes umpikujia säveltämisessä, uudistunut kokoonpano ja onnistuneita kiertueita. Näyttääkö Katatonian tulevaisuus nyt paremmalta uuden albumin kannalta?

– Ehdottomasti. En usko, että kohtaamme samanlaisia umpikujia enää, koska me suorastaan pursuamme inspiraatiota ja nälkää kirjoittaa uutta musiikkia. Meillä kaikilla on valtavasti ideoita, mihin suuntaan Katatonia voisi matkata seuraavaksi. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että seuraava albumi saattaa olla aavistuksen isompi loikka tyylillisesti pariin edeltäjäänsä verrattuna.

Kolikon toisella puolella vaanii myös Bloodbath. Bändi, joka julkaisi kaksi vuotta sitten kolmannen albuminsa ja on hyvin pitkälti syntynyt uudelleen tämän ja keikkojensa myötä.

– Bloodbath toimii ehdottomasti parhaiten festaribändinä. Julkaisemme pian dvd:n, joka sisältää yhden keikan vuodelta 2008 ja toisen tältä vuodelta. Siitä tulee toivottavasti viimein kunnon Bloodbath-livetallenne. Uudesta albumista en uskalla tässä vaiheessa puhua mitään, mutta eiköhän sellainenkin odota tulevaisuudessa jonkin nurkan takana.

Verrattuna samaisen Andersin kanssa käymääni juttutuokioon Tuskassa vuonna 2007 mies ja tätä ympäröivä bändi vaikuttivat jo lavan ulkopuolella selvästi avoimemmilta ja luottavaisemmilta. Sama ilmiö toistui hetkeä myöhemmin keikalla, jota ennen oli aika lämmitellä kotimaisen The Man-Eating Treen parissa.

The Man-Eating Tree ei osoittautunut ihan yhtä vakuuttavaksi liveaktiksi kuin Vesa Rannan puheista Infernon haastattelussa tänä syksynä olisi voinut päätellä. Sen sijaan bändi toimi lähestulkoon yhtä hyvin kuin albumilta, tai itse asiassa jopa aavistuksen paremmin, ainakin Tuomas Tuomisen laulujen osalta.

Bändin debyytillä kuultu musiikki itsessään rajaa hieman mahdollisuuksia lavalla, mutta jo tällainen lämppärikeikka teki selväksi, että hieman kokonaisvaltaisempi audiovisuaalinen kokemus voisi tukea paljon bändin ”kolmepuol kautta viis” -materiaalia. Keikka ei siis jättänyt kylmäksi, mutta aivan kuten bändin musiikin kohdalla, uskon selvästi eheämpään tulevaisuuteen.

Pitkästä aikaa sai olla ilahtunut, miten paljon yleisöä oli paikalla jo lämppärin aikana, ja vieläpä torstai-iltana. Tämä oli kuitenkin vasta alkua. Kun intronauha antoi ymmärtää, että Katatonia on astumassa lavalle, varsinkin Nosturin permanto täyttyi tiiviistä ja innokkaasta ihmismassasta. Jo tämä kertoi, että luvassa on hieno keikkakokemus.

Kaksi viimeisintä näkemääni Katatonia-keikkaa ovat olleet melko etäisiä, vaikka todistin ne uuden kokoonpanon aikakautena, Jäähallissa viime vuonna ja Ilosaarirockissa tänä kesänä. Ehkä juuri tämän takia yllätys Nosturissa oli melkoinen. Keikka nousi nimittäin yhdeksi parhaista näkemistäni Katatonia-vedoista. Ellei jopa siksi kaikkein parhaaksi! Syitä tälle ei tarvitse hakea kaukaa.

Itselleni kahden ensimmäisen albumin jälkeen kaikkein mieluisinta Katatonia-materiaalia edustaa kolme tuoreinta albumia. Kun tällä kiertueella tarjolla oli ensimmäistä kertaa itselleni läpeensä mieluinen kappalekatras, saattoi jokaisen vedon kohdalla innostua yhä enemmän.

Mutta mitä Katatonialle on tapahtunut? Missä ovat ne lavaan pultatut soittajat ja tukka silmillä ohi nuottien laulava ja live-esiintymisensä reitensä läpsyttelyksi jättävä Jonas Renkse? Nyt lavalla nähtiin ilmeisesti jokin metallia soittava coverbändi, sillä Anders Nyströmin vakuuttelut eivät olleet tuulesta temmattuja.

Renkse jaksoi kiitellä pitkin keikkaa suomalaista yleisöä, joka onneksi kiitteli yhtä paljon takaisin. Uudistunut kokoonpano sopii selvästi todella hyvin Katatonian tuoreempaan materiaaliin. Muutos ei ole välttämättä älyttömän iso. Se vaikuttava fiilis, joka välittyy jo Katatonian kappaleista yksinään, ei ollut kadonnut mihinkään. Nyt sitä vain tuettiin aivan erilaisilla sävyillä.

Keikka ei ollut välttämättä elämää suurempi tai edes huikein livekokemus tällä viikolla. Silti voin sanoa olevani niin myönteisesti yllättynyt Katatonian kokemista muutoksista, että epäiltyäni vielä keikkapäivänäkin jaksamistani nähdä bändiä enää kertaakaan, olisin jo nyt valmis todistamaan sen uudelleen.

Katatonian settilista:

Day and Then the Shade
Liberation
My Twin
Onward into Battle
The Longest Year
Soil’s Song
Omerta
Teargas
Saw You Drown
Idle Blood
Ghost of the Sun
Evidence
Criminals
July
For My Demons
Forsaker
Leaders

Teksti: Aki Nuopponen Kuvat: Eija Mäkivuoti

Lisää luettavaa