Parempi kalmaton pastapöperö

Tarpeet
– 300 g fettuccinepastaa
– 100 g pinjansiemeniä
– 1 punasipuli
– vähintään kaksi kynttä
valkosipulia
– 250 g herkkusieniä
– reilu dl valkoviiniä
– 3 dl kermaa
– reilu dl kasvislientä
– 1 muna
– puoli nippua tuoretta
basilikaa silppuna
– n. 250 g vihreitä papuja
– n. 50 g aurinkokuivattuja
tomaatteja suikaleina
tai kuutioina
– pari rkl öljyä
– parmesaanilastuja
– mausteeksi mustapippuria ja suolaa

Reseptissä lukee neljälle, mutta pari kertaa tästä määrästä syö. Aikaa menee 40 minuutista tuntiin, päivästä riippuen.

Corpsessedin kaltaisen julmanjyhkeän death metal -porukan rumpalin voisi odottaa vähintäänkin metsästävänsä ruokansa itse ja syövän sen kypsyysasteeltaan korkeintaan medium miinuksena. J-P Mannerin ruokavaliosta ei lihaa kuitenkaan löydy.

Tee näin:
1.
Ruskista pinjansiemeniä hiukan, että saavat vähän väriä, ja siirrä siemenet sivuun odottamaan. Leikkaa pavuista päät pois ja puolita ne. Kuumenna öljy isossa paistinpannussa tai kasarissa ja pyörittele sipulia ja valkosipulia siinä muutama minuutti. Lisää sienet ja kypsennä niin, että ne saavat väriä ja nesteet hieman haihtuvat.
2. Lisää pannuun viini, kasvisliemi ja kerma. Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Laita tässä välissä pasta kiehumaan. Keitä piirua vaille kypsäksi eli al dente. Valuta ja pidä lämpimänä.
3. Vatkaa muna kevyesti omassa kulhossa, kaada sekaan tilkka kiehuvaa vettä ja sekoita samalla. Lisää seos varovasti kastikkeeseen ja hämmennä samalla parin minuutin ajan. Tässä vaiheessa lämpö on pidettävänä alhaisena, etteivät munaseos ja kastike juoksetu.
4. Lisää kastikkeeseen pavut, silputtu basilika, tomaatit sekä pinjansiemenet, sekoita ja lämmitä kuumaksi. Mausteeksi suolaa ja pippuria.

Laita pasta lautaselle ja lisää kastike. Ripottele päälle parmesaanilastuja oman maun mukaan.

J-P:n luonnehdinta:
”Otin reseptin jostain äidin keittokirjasta ja olen muokannut sitä hieman omien makumieltymysteni mukaan. Valkosipulia olen käyttänyt välillä vähän ronskimmin, ja sienien tilalla voi käyttää muitakin kuin tutun turvallisia herkkusieniä. Myös öljyä vaihtelemalla saa vähän erilaisia vivahteita kastikkeeseen. Useimmiten tulee käytettyä aurinkokuivattujen tomaattien säilöntäöljyä, mutta esimerkiksi oliiviöljy toimii myös hyvin.
Onhan tuo munatouhu vähän piiperrystä ja muutamaan kertaan on tullut ruoka sössittyä, kun kastiketta keittelee liian lämpimällä. Tuolloin soosi näet juoksettuu ja näyttää vähän puurolta. Vaivannäkö kuitenkin useimmiten palkitaan, ja ruokajuomana voikin hyvällä omallatunnolla juoda loput ruokaa varten avatusta viinipullosta.
Mikäli ruuan lihattomuus vieroksuttaa, voi sekaan paistaa vaikka kanaa, jos sellaisesta tykkää ja sitä ehdottomasti haluaa. Kuvun saa kyllä hyvin täyteen ilmankin.”

Megan tuomio:
”Paatuneelle ja kokemattomalle lihansyöjälle voi tulla yllätyksenä, kuinka paljon kasvissapuskojen onnistunut lopputulos on kiinni hyvistä raaka-aineista ja niiden onnistuneesta maustamisesta, joskus myös piipertämisestä, kuten J-P asian ilmaisi. Kovalle lihanrakastajalle ei välttämättä ole niin justiinsa, kuinka kuolleen eläimen valmistaa tai mitä on sen lisukkeena. Tai kuten eräs pizzapulju aikoinaan tuotteittaan opiskelijoille mainosti: ”Rapulassa maistuu paskempikin safka.”
Pastoja on nähty palstan historiassa monesti, mutta niin vain tässä tulee yksi uusi ulottuvuus lisää tähän nykyajan makaronilaatikkoon. Nypeltäminen eri ainesten ja vaiheiden kanssa kannattaa, sillä lopputulokseen ei todellakaan jää kaipaamaan mitään kanaa. Erityisen positiivinen yllätys ovat pannulla mukavasti poksuvat ja suussa rapsuvat siemenet, joita, aivan kuten pähkinöitäkään, ei tavallinen kotikokki osaa tai ymmärrä kovinkaan usein ruuanlaitossa hyödyntää.”

 

Heavy Cooking Club on Infernon oma ruokakerho, jota vetää lehden sivuilla tutkiva kulinaristi Miika “Mega” Kuusinen. Raskas musiikkimaku vaatii raskaat ruoat!