Black metal saapui Färsaarille metallisotureita kaataen

Wacken Metal Battle Føroyar 2016 – 18.3.2016 Perlan, Tórshavn, Färsaaret

11.04.2016

Teksti ja kuvat: Eija Mäkivuoti

Inferno matkasi jälleen kerran W:O:A Metal Battle -paikalliskisaan Färsaarille. Kilpailu järjestettiin tänä vuonna neljättä kertaa. Viime vuonna pidettiin välivuosi, jotta uusia bändejä ehtisi kehkeytyä pelikentälle, sillä Färsaarten metalliskene on pieni.

Kansainvälinen W:O:A Metal Battle -kilpailu järjestetään jo kolmattatoista kertaa. Mukana kisaamassa on ollut yli neljäkymmentä maata. Tänä vuonna osaa ottavat esimerkiksi Kiina, Japani, Meksiko ja Etelä-Afrikka joitakin maita mainitakseni. Suomi näyttää pitävän välivuoden tänä vuonna. Finalistit ottavat mittaa toisistaan Wackenissa elokuussa.

12.WMBF16_Hamradun_1_EijaMakivuoti

Färsaarten battlen vuoden 2016 paikallistaistelu oli massiivinen paketti ja suurin tähän mennessä järjestetty metallimusiikin tapahtuma Färsaarilla, jos osallistujien määrä otetaan huomioon. Lavalle astui yksitoista kilpailevaa bändiä ja pääesiintyjä, jonka soiton aikana tuomarit valitsivat voittajan. Peliaikaa oli siis illan alkaessa edessä vajaat yhdeksän tuntia. Soittopaikkana toimi Tórshavnin keskustasta löytyvä Perlan.

Färsaarten tapahtuman järjestäjä oli paikallista metallimusiikkia tukeva, voittoa tavoittelematon yhteisö Upp Við Hornunum (UVH). Tänä vuonna tapahtuman järjestämisestä vastasivat UVH-aktiivit Teitur E. Fossaberg, Maibritt Marjunardóttir, Marjun Hansen ja Una Nielsdóttir Galán monien yhteistyötahojen kanssa. Mukana kuvioissa toimii myös TUTL-levy-yhtiö ja sen levykauppa Marjun Svartafossin luotsaamana. Tänä vuonnakin monet paikalliset yritykset ja tahot olivat rahoittamassa tai muuten tukemassa Metal Battle Føroyaria.

Kilpailun tuomareiksi oli kutsuttu Saksasta Jörg Düsedau (Dragon Productions), Tanskasta Søren Weiss Kristiansen (Blastbeast.dk) ja Jacob Dinesen (Devilution.dk) sekä Islannista Stebbi Magnusson (Eistnaflug). Paikallisina tuomareina toimivat Kári Streymnes (ex-Týr) sekä Terji Skibenæs (Týr).

Lievässä tihkusateessa perjantai-illan hämärtyessä Perlaniin alkoi hiljalleen valua väkeä ja kilpailun kuulutti alkaneeksi Mikkjal G. Hansen, paikallisen metallilegenda SICin vokalisti. Tapahtuma oli tarjoava jo tuttua kauraa sekä uusia tulokkaita.

09.WMBF16_Asyllex_1_EijaMakivuoti

Taistelun aloitti suoraviivaista, sangen perinteistä melodeathiä soittava Reduced to Ash. Paikalle oli valunut kourallinen innokasta väkeä ja pikkutuiskeessa lavan edessä tukat jo heiluivat bändin tahdissa. Soitto kulki mukavasti ja taidokkaasti. Vokalisti Euðyn Hvannastein omaa komean ja möreän äänen, jonka raaka viehättävyys vie mennessään. Bändi julkaisi alkuvuonna Conceit-esikoisalbuminsa. Sessiokitaristiksi keikalle oli valjastettu Hamferðista tuttu Theodor Kapnas.

Seuraavan bändin, Goresquadin, aloittaessa miehistö vaihtui lavalla kahden henkilön verran. Goresquad on projektibändi, josta löytyy jäseniä Earth Dividestä, Hamferðista ja vokalisti Hvannastein ja kitaristi Kapnas (joka sentään vaihtoi esiintymisasua) olivat samat kuin edellisessä kokoonpanossa. Puolet bändistä on myös Hamferðin jäseniä. Tämä kertoo söpöydessään färsaarelaisen metalliyhteisön hengestä. Verenpunaiseen verhottuina yleisöä vieteltiin brutaalin death metalin pauloihin ja pitin poikasta syntyi keskilattian tuntumaan Mutilation Chamber -debyytti-ep:n biisien tahdissa. Bändi oli yksi omista illan suosikeistani ja myös yleisö piti kuulemastaan.

Sun Magnet -trio toi kilpailuun retron stoner rockin, johon oli viljelty mukaan ripaus metallia. Vokalisti Jacob Bjarki Bech oli sitten viime näkemän kasvattanut muhkean parran ja liikkui lavalla erittäin letkeästi. Jo tässä vaiheessa iltaa tuli sellainen tunne, että kaikki bändit antavat nyt kaikkensa niin yleisön, kuin kuusihenkisen tuomariston edessä. Sun Magnet on varmasti ensimmäinen stoner rock -bändi saarilla sitten ikinä. Bändin setti oli hieman sekava ja yleisöä liikaakin kosiskeleva. Ehkä (vokalistin ja rumpalin) tuplarumpusoolo oli hieman liikaa, ajattelin sen nähdessäni. Tämä ilta oli muutenkin tuova uusia tuulia genrekentälle.

Färsaarten Metal Battle ei ole muutenkaan liian tiukka genrerajoihin katsottuna. Seuraavana yleisöä astui viihdyttämään Anselm Højgaardin johdolla The Happening. Vaikka bändi ei varsinainen metallibändi olekaan, on se rutinoitunut keikkailija ja sen viskinhuurteinen rock todella suosittua Färsaarilla. Bändin rumpalina toimii Týrissäkin pyörähtänyt Amon Djurhuus Ellingsgaard. Tämä rokki toimii, kitaristi Tonny Kjelnæsin raajat venyvät suhteellisen leveään haara-asentoon ja viehkeästi esiintyvä karu karju Anselm on valovoimainen esiintyjä, joka laulaa kuumaverisistä naisista.

Jo edellisiltana kiiri huhu, että Battlessa esiintyisi jopa kaksi bändiä corpse painteissa. Black metal oli saapunut saarille ensimmäistä kertaa, mikä saattaa meille muiden maiden asukeille kuulostaa hassulta. Vihdoinkin, huokasivat monet paikalliset. Itseään vihaiseksi trioksi tituleeraava uusi bändi Svartsalt sulostutti iltaa allekirjoittaneen toisena suosikkibändinä. Svartsaltin musiikillistä tyyliä voisi kuvailla black metalilla höystetyksi death metaliksi, jossa oli myös mukana ripaus letkeitä soundeja. Vokalisti Pól Nolsøe Jespersenin narina ja kärinä toivat tosissaan kylmiä väreitä selkäpiihin, lähinnä ihastuksesta. Bändi narisee fääriksi. Svartsaltin jäsenet ovat tuttuja muun muassa bändeistä kuten Synarchy ja The Apocryphal Order.

07.WMBF16_IronLungs_3_EijaMakivuoti

Allekirjoittaneelta jäi valitettavasti uusin tulokas In Parallel väliin, niin mukavaa oli hengailla uunituoreessa black metal -skenessä takahuoneessa (hieman vitsikkäästi ilmaistuna) ja puheenaiheena muun muassa oli, mikäs muukaan kuin black metalin erilaiset esiintymät. Svartsaltin Pól oli Norjassa asuessaan ehtinyt liittyä norjalaiseen black metal -bändiin, mutta se oli jäänyt lyhykäiseksi uraksi henkilökohtaisista syistä. Palatessaan saarille Pól toi siis omat Norjan tuliaisensa mukanansa. Pól on myös soittanut klassista viulua Färsaarten sinfoniaorkesterissa.

In Parallelista sen verran, että bändissä esiintyi tapahtuman ainoa nainen (tyttö), Sigrid Eysturdal Justesen, he olivat lavalla ehkä toista kertaa eläessään ja keikka ei ollut ollut kovinkaan hyvä. Tässä Färsaarten Metal Battle on varsin lempeä, sillä kaikille halukkaille annettiin mahdollisuus esiintyä, taidoista ja tasosta huolimatta.

Yhden oluen verran virkistäytyneenä ilta jatkui Iron Lungsin tahtiin. Eräänlaista omanlaistaan metalcorea rynkyttävä Iron Lungs oli illan kolmas suosikkini, sillä bändi oli taannoisesta ensiesiintymisestään vuonna 2013 kehittynyt hurjasti ja oli mielestäni illan yllättäjä. Laulaja Fridi Djurhuusin suoritus energisyydessään oli upeaa katseltavaa ja henkeen meni mukaan väkisinkin, vaikkei tämä metallin tyyli ole ihan sitä ominta omaa.

Seuraavana lavalle astui Slýggj, uusi bändi, joka ponnistaa Tórshavnista. Bändi oli ottanut vaikutteita niin grungesta kuin nykymetallistakin yksinkertaiseen rockiinsa. Bändi ei oikein soveltunut paikallensa edellisen bändin energian jälkeen ja esiintyminen oli paikoittain kovinkin jäykkää – selvästi aloitteleva bändi, joka saisi vielä hioa biisejään ja lavaesiintymistään. Kisassa kaikki soittoslotit on arvottu, joten illan järjestäjät eivät voi bändien paikkojen avulla vaikuttaa illan tapahtumiin tai sijoittaa aloittelevia bändejä alkuiltaan.

11.WMBF16_Svartideydi_2_EijaMakivuoti

Asyllex on energinen old school thrash bändi eteläisiltä saarilta. He osallistuivat kisaan jo kolmatta vuotta. Nuoret pojat jaksoivat heilua vanhan ajan thrashin tahtiin ja olivat selkeästi illan tähän mennessä yleisön suurimman suosion saanut esiintyjä. Bändin vokalisti Hans Hammer suoltaa alkuvoimaa, jota vain Suðyroylta kumpuaa – saarta pidetään paikallisesti old school thrashin kehtona. Muu bändi komppaa kiltisti vokalistin esiintymistä, aikaisempia vuosia vaisummin. Hieman kummastutti erityisesti tämän bändin kohdalla tuotannon valoratkaisut, sillä suurimman osan aikaa muut kuin vokalisti olivat osa seinustaa ja varjoja. Tämä raan energinen bändi vaatisi tuekseen valoa, jotta jokainen liike ja tukanheilautus piirtyisivät savun keskeltä verkkokalvoille. Valaisu saa siis tiukan miinuksen allekirjoittaneelta. Asyllex tuo mieleen kotimaisen Lost Societyn pirteydessään, vauhdissaan ja positiivisuudessaan.

Asyllexin jälkeen valokuvaajaparka joutui käymään yhden humalaisen zombiesoturin rinnuksiin, jotta saisi työrauhan ja väliin jäi neljättä vuotta kisoissa yrittävä Konqueror. Tämä bändi on aina jättänyt allekirjoittaneen kylmäksi, mutta antaisin kymmenen pistettä ja papukaijamerkin silkasta sinnikkyydestä ja jaksamisestä yrittää. Luotettava arvosteleva taho, Extreme Metal Voyager aka Fróði T. Stenberg, kertoi bändin yllättäneen hänet ja kehitystä parempaan suuntaan oli siis tapahtunut. Luotettakoon siis hänen arvioonsa tämän suhteen.

Illan viimeinen kisaava esiintyjä oli ollut eniten paikallisten puheiden ja huhujen aiheena ennen tapahtumaa. Aivan tuore kokoonpano, atmosfääristä black metallia soittava bändi, oli saanut nimekseen Svartideyði (käännettynä Musta surma) ja esiintyjät oli nimetty ilmestyskirjan neljän apokalyptisen ratsastajan mukaan: Deyði (Kuolema), Hungur (Puute), Pest (Tauti) ja Kríggj (Sota).

Mitään black metaliin viittaavaa ei ollut saarilla ennen tätä iltaa lavalle astunut. Svartideyðin esiintymistä siis odotti ääriään myöten ahdettu Perlan. Bändistä ei ollut julkaistu juuri mitään ennakkotietoa, vain lyhyt Youtube-tiiseri. Svartideyði tuli, esiintyi ja voitti. Niin ainakin tuntui sen esiintyessä. Musiikki oli tarkalleen mietittyä, taidokkaasti soitettua ja eksotiikkaa toi fäärivokalisti Deyðin kähinä. Bändi oli myös miettinyt muita paremmin esiintymisasut ja valoratkaisutkin oli tehty esitystä ajatellen. Bändi soitti yhden 20-minuuttisen biisin ja kaikki tiesivät kuka voittaisi tämän kisan. Niin vakuuttava bändi oli.

13.WMBF16_Svartideydi_winners_EijaMakivuoti

Erityistä Svartideyðissä on se, että sen jäsenet ovat färsaarelaisen musiikin ammattilaisia ja he eivät sinällään vaikuta itse metalliskenessä. Osalla tosin on metallin kuuntelijoina ja diggaajina pitkä historia, ja he olivat miettineet pitkään Svartideyðin kaltaisen bändin perustamista, kertoo Deyði.

Pääesiintyjä Hamradun viihdytti yleisöä sillä aikaa kuin tuomarit vetäytyivät miettimään illan voittajaa. Laahaavan laukkaava kvädimetalli täytti pienen Perlanin ja toi hieman valoa sen pimeään. Suomalaisittain katsottuna aikamoista käppäheviä bändi soittaa, mutta paikallisen yleisön iki-ihana vokalisti Pól Arni Holm (ex-Týr) nosti liekkeihin.

Bändissä kitaristin ja taustalaulajan virkaa toimittava John Áki Egholm on myös Hamferðin kitaristi (ja yksi sen perustajajäsenistä). Ormurin langi -biisin aikana (Pitkä käärme) moshpitin sijasta muodostui keskilattialle pitkä ketjutanssipitti tahdissa yksi-eteen-kaksi-taakse. Alkuperäinen Ormurin langi on perinteinen färsaarelainen balladi eli kvæði, joka koostuu 86 säkeestä, ja jota tanssitaan ja lauletaan esimerkiksi färsaarelaisina juhlapäivinä. Myös Týr on tehnyt kvädistä oman versionsa.

Kilpailun voittaja on . . .
Teitur E. Fossaberg toimi järjestäjän, Upp við Hornunumin, puolestapuhujana, ja kiitoksia satoi vuolaasti niin bändeille, tuomareille kuin tapahtuman henkilöstölle ja tukijoille. Ilman tukea ei tällaista tapahtumaa saarilla saa järjestettyäkään, joten kiitokset olivat paikallaan. Ennen voittajan julkistamista sai Jörg Düsedau sanan ja puhui tuomareiden puolesta.

Wacken Metal Battle Føroyar 2016 -taistelun voittajaksi valittiin yökolmelta uupuneen yleisön jo sen arvanneena Svartideyði. Bändi matkaa siis ensi elokuussa Färsaarten edustajina kansainväliseen W:O:A Metal Battle -finaaliin, jotka järjestetään Wacken Open Air -festivaalien yhteydessä Saksassa.

Jälkisanat…

Färsaarten battlen tämän vuoden kattaus veti vertoja bändien määrässä vuoden 2013 kisalle, joka oli kaksipäiväinen. Vuoden 2013 battle oli suurin metallimusiikin tapahtuma fäärimetallin historiassa – tämän vuoden kisa tosin jäi massiivisuudessaankin jollain tavalla edellisvuosia vaatimattomammaksi, ehkä juuri sen pituuden ja soittopaikan vaihdon vuoksi. Pienessä yhteisössä kestää aikansa synnyttää uusia ja elinvoimaisia metallibändejä, joten välivuosi näkyi tämän vuoden kilpailussa osallistujien suuressa määrässä, vaikkakin taso heitteli paljon bändien kesken. On ilo nähdä pienen skenen kasvavan, uusiutuvan ja uusi metallisukupolvi varttuu siinä sivussa. Oma ilon aihe oli black metallin rantautuminen myös saarille. Vertailun vuoksi voi mainita, että esimerkiksi tanskalainen Metal Battle -kisa on tänä vuonna kuusipäiväinen (eri paikkakunnilla tapahtuva, 5 keikkaa ja finaali) ja jossa soittaa 10 taistelevaa bändiä, sekä 3 pääesiintyjää.

14.WMBF16_Sightseeing_1_EijaMakivuoti

Ahtaana tilana Perlan ei oikein suosiolla soveltunut 250-päisen yleisön soittopaikaksi. Färsaarilla tuo määrä ihmisiä on massa ja se sisälsi kaikki tapahtumaan osallistujat, tekniikasta vastaavat, järjestäjät, henkilökunnan, bändit, yleisön, aivan kaikki. Illan hiipiessä pitemmälle koko tilaisuus muistutti taistelutannerta kaatuneine metallisotureineen. Sokkeloinen, pimeä ja ahdas betoni- ja lasikoppero oli kuin bunkkeri, jossa illan mittaan yhä enenevässä määrin piti varoa askeliaan ja vahtia selustaansa, ettei väsähtänyt ja juopunut metallizombie kaatunut niskaasi. Yhdeksän tunnin aikana moni muuttui hymyilevästä ja bändejä sparraavasta hepusta kuolaavaksi zombieksi – välillä muusikoidenkin jaloissa pyöri kaatuneita sotureita.

Olin jälleen tänäkin vuonna osa työryhmää, joten illan työrupeaman jälkeen tie vei tihkusateessa kotiin lämpimien vällyjen alle. Jatkot oli siirretty seuraavalle päivälle. Seuraavana päivänä tuomarit antoivat ensin bändeille henkilökohtaista palautetta edellispäivän esiintymisistä sekä neuvoja tulevaa varten, puitiinpa joidenkin onneksi myös muita suunnitelmia. Tämän jälkeen osa tuomareista ja ulkomaalaisen lehdistö vietiin kiertoajelulle. Maaliskuinen keli oli sateinen, sumuinen ja tuulinen. Ei mitenkään yllättävää näillä main. Vierailimme Kirkjubóurissa, Mjørkadalurissa ja vanhassa Hóyvikissa, jossa joukkomme poseerasi luonnonilmiö Heljareygan (fääriksi helvetinsilmä) äärellä. Raikkaassa meri-ilmassa vuorilla vaeltaminen vei päänsäryn mennessään ja virkeän olon siivittämänä matka vei jatkoille Sirkus-baariin, joka on kodikas keidas alakaupungilla Tórshavnissa. Sinne kerääntyi osa battleen osallistujista, tuomareista sekä järjestäjistä.

Lopuksi voi mainita, että voittajalla Svartideyðillä on edessään näytön paikka, niin kotiyleisölle kuin Wackenissakin. Lisää uutta musiikkia, lisää keikkoja… nimenvaihto. Eksotiikkaa ja ammattitaitoa ei siitä puutu, pitkäjänteisyys jää nähtäväksi. Nähtäväksi jää myös toistuuko färsaarelaisten vuoden 2012 menestys, jolloin fäärinkielellä atmosfääristä doom metallia soittava Hamferð vei Metal Battle-noviiseina voiton niin kotimaassa, kuin Wackenin loppufinaalissakin.

Muistutuksena bändille (ja kaikille muillekin Wackeniin matkaaville) on ottaa kumisaappaat ja sadevaatteet mukaan, mikäli mutahelvetti iskee jälleen.

Lisää luettavaa