Wacken Metal Battle Føroyar 2014
8.3.2014 Sjónleikarhúsið, Tórshavn, Färsaaret
Inferno kävi katsastamassa Färsaarilla jo kolmatta kertaa järjestettävää W:O:A Metal Battle -paikalliskisaa. Ensikertalaisina vuonna 2012 tämän pikkuruisen maan edustajat saivat aikamoisen sensaation aikaan Wackenissa, sillä silloin hautajaisdoombändi Hamferð voitti koko kansainvälisen Metal Battle -kilpailun.
Tämänkertainen versio fäärien paikallisesta W:O:A Metal Battlesta oli yksipäiväinen tapahtuma, jossa kilpaili viisi bändiä. Näiden lisäksi lauantaille oli varattu pääesiintyjäksi Jürghinn, jolta oli pyydetty Old school metal special -erikoisohjelma. Tapahtuman järjestäjänä toimi färsaarelaista metallimusiikkia tukeva, voittoa tavoittelematon organisaatio Upp Við Hornunum (UVH). Organisaation peruspilareita ovat Fróði Tórálvsson Stenberg ja Teitur E. Fossaberg.
W:O:A Metal Battle -kilpailu on perustettu tukemaan aloittelevien ja ilman levytyssopimusta olevien bändien mahdollisuuksia astua ammattimaisemmille areenoille. Kilpailu on antanut jo kymmenisen vuotta voittajille tilaisuuden soittaa maailman suurimmalla metallifestivaalilla, Wacken Open Airissa. Tänä vuonna paikalliset taistelut järjestetään noin kolmessakymmenessä eri maassa, mukana ovat esimerkiksi Kiina, Japani, Meksiko, Brasilia, Etelä-Afrikka ja Kaukasian tasavallat (Georgia, Armenia, ja Azerbaidžan) sekä kaikki Pohjoismaat (paitsi Grönlanti ja Islanti, joka pitää välivuoden tänä vuonna). Uusin jäsenmaa on Egypti, joka on ensimmäinen Lähi-idän maista osallistumaan Metal Battleen.
Pieni, kodikas mutta myös majesteettinen Färsaaret koostuu 18 vuoristoisesta saaresta, jotka sijaitsevat Islannin ja Norjan välissä Pohjois-Atlantin valtameressä. Färsaarten väkiluku on noin 49 000 tuhatta ihmistä, joista noin 20 000 asuu pääkaupunkiseudulla ja Tórshavnissa. Metal Battlen tapahtumapaikkana toimi jo kolmatta vuotta, vuonna 1926 rakennettu puutalo Sjónleikarhúsið, josta löytyi tapahtumalle vaativaa tunnelmaa ja intensiteettiä – joidenkin mielestä tämä on paras paikka metallille Färsaarilla. Talo sijaitsee keskeisellä paikalla pääkaupungissa, Tórshavnissa.
Kilpailua tuomaroimaan oli kutsuttu Saksasta Jörg Düsedau (Dragon Productions), Tanskasta Kasper Molin (W:O:A Battle Tanskan järjestäjä) ja Norjasta Jan Roger Petterssen (W:O:A Battle Norjan järjestäjä). Paikallinen tuomari oli tänä vuonna Kári Streymnes, Týrin entinen rumpali.
Myrskyinen lauantaipäivä alkoi tuomareiden ja bändien tapaamisella. Tarkoituksena oli tutustuttaa kilpailun osapuolet toisiinsa, ja tämä lämminhenkinen tilaisuus kyllä rikkoi jään tuomareiden ja bändien edustajien väliltä. Tuomareiden neuvot olivat maanläheisiä ja he painottivat verkostoitumisen tärkeyttä. Eniten bändejä kiinnosti se, mitä tuomarit etsivät ja odottavat kiinnostavalta bändiltä. Tuomareiden yksimielinen vastaus oli, että energistä live-esiintymistä, jossa bändi on vuorovaikutuksessa yleisöönsä. Myös omaperäisyys, paikallisuus ja laatu olivat arvostettuja ominaisuuksia. Ja se, että esiintyy ja välittää kokemuksia myös sille viimeisimmälle tyypille asti yleisössä.
Ennen itse illan kilpailua tuomarit ja ulkomaalainen lehdistö vietiin kiertoajelulle sateisessa ja tuulisessa kelissä – tuuli ylsi suomalaisen mittapuun mukaan myrskylukemiin, mutta Färsaarilla “pikku puhurista” ei oltu moksiskaan. Meidät kärrättiin Streymoyn saarella niin pitkälle kuin kapeat ja mutkittelevat tiet vievät eli vierailimme kahdessa eri kylässä, Tjørnuvikissä ja Saksunissa. Tuuli tuiversi tukkaa ja jalat kastuivat. Kuvissa esiintyi väkisinkin sadepisaroita, sillä vaakatasossa tulevaa sadetta oli hankala pitää linssistä erossa.
Rajusta ilmasta huolimatta esiintymispaikalle alkoi valua yleisöä tapahtumapaikan ovien avauduttua. Iltakahdeksan pintaan Ragnar A. Jacobsen, paikallisen metalliradio-ohjelma Ragnarokkin vetäjä, kuulutti kilpailun alkaneeksi.
Ceticide
Kilpailun ensimmäinen bändi oli tuore tulokas Ceticide. Bändi kuvailee musiikkiaan grínddeathiksi, josta myös nimi Cetidide johtuu. Tarjolla oli siis raskasta deathmetallia, jota oli höystetty tuimasti annoksella brutaalin mustaa huumoria. Bändin perustaja, Hvalvákn, kertoo bändin syntyneen halusta soittaa hyvää musiikkia, pitää hauskaa ja juoda olutta. Bändin yhtenä tarkoituksena on myös ottaa kantaa maailmalla pyörivään propagandaan, jollaista valaidenpyyntiä vastustavat tahot käyttävät. Tätä kuvastaa esimerkiksi keikan aloittava intro. Tunnelmaan johdattelee vieno valaiden laulu, joka kulminoituu lainaukseen Rob Zombien Devil’s Rejects -elokuvasta: ”I am the devil… and I’m here to do the devil’s work.”
Bändi esiintyi punaisessa valaistuksessa suhteellisen epädramaattisesti, jopa eleettömästi. Kappaleiden useat sanoitukset käsittelivät valaanpyyntiä vastustavien tahojen käyttämiä propagandistisia keinoja, ja moni niistä oli vastinetta Whale Wars: Vikings Shores -televisiosarjan naurettavan ylidramaattisiin aiheisiin.
Pitää omata synkkä huumorintaju ja kyky tarkastella aihetta kuin aihetta kriittisesti, jotta ymmärtää, että tässä on takana vastalause maailmalla puhjenneeseen paheksuntaan färsaarelaisten tuhatvuotista tapaa kohtaan. Jos tosiasiat, terve järki ja faktat eivät vaikuta propagandaan uskovien mielipiteisiin, ja jos ei herkeä kunnioitusta toisen kulttuurin tapoja kohtaan, on aika ottaa samat keinot käyttöön. Yksinkertaista ja raa’alla tavalla hauskaa eikä todellakaan tarkoitettu tosikoille.
Tämä oli Ceticiden ensimmäinen live keikka, joka jäi kokemuksena jotenkin vaisuksi, vaikka taustalla häärää lahjakkaita muusikoita färsaarten metalliskenestä. Biisit junnasivat raskaasti ja olivat taidokkaasti tehtyjä, mutta toivon mukaan seuraava keikka kehittelisi aihetta pitemmälle – dramatiikka ja lisähuumori lavalla toimisivat varmasti, kunhan muistaa, että tämä on synkän mustaa huumoria.
Reduced To Ash
Illan toinen kilvoittelija oli melodeath bändi Reduced to Ash. Kitaristi ja vokalisti Eyðun Hvannasteinin luotsaama Reduced to Ash otti osaa battleen jo toista kertaa. Edellisvuoden esiintyminen aiheutti melkoisen yllätyksen, koska bändin tekninen taso ja biisit olivat vasta-aloittaneella bändillä huikeat.
Esiintymistä oli ajateltu selvästi kuluneen vuoden aikana, sillä se olikin parantunut poikabändimäisestä seisoskelusta ja soittimien tuijottelusta riehakkaampaan suuntaan. Katsekontakti yleisöön ja kasa uusia biisejä lämmitti yleisön vakavaan hiustenheilutteluun. Pittiä muodostui myös tiuhaan tahtiin.
Soljuvat, kirkkaan kauniit melodiat yhdistyivät rouheaan ja tiukasti soitettuun vihaan – valitettavasti nuoren vokalistin möreyttä ei aivan tarpeeksi saatu tuotua esille vaan se jäi taka-alalle. Bändi ei keksi pyörää uudestaan, mutta tuottaa tarttuvaa ja taitavasti soitettua, varsinkin allekirjoittanutta puhuttelevaa musiikkia, joka selkeästi on saanut paljon vaikutteita Ruotsinmaalta ja niiltä “ensimmäisiltä levyiltä varhaistuotannossa”.
Earth Divide
Kolmantena lavalle astui progressiivista metallia soittava Earth Divide. Bändi oli ainoa, joka oli osallistunut kaikkiin kolmeen paikallisbattleen. Näin ollen se oli myös bändeistä kokenein. Lavakokemusta oli kartutettu esimerkiksi viime kesänä Ferðin til Heljar 2013-kiertueella Islannissa ja Färsaarilla yhdessä islantilaisen Angist-yhtyeen kanssa. Tähän kuului myös kaksi festivaalikeikkaa, Eistnaflugissa Islannissa ja G! Festivalilla Färsaarilla. Kuten jo aiempina vuosina, Earth Dividen pinkeäntiivis soitanta ja omintakeinen progressiviinen metalli vaikutti yleisön.
Johtohahmon, laulaja Johan Fríðrikur Sandersonin, luotsaama ryhmä näyttää olevan valmis astumaan suuremmille areenoille. Bändi on kokenut lyhyen elinkaarensa aikana useita muodonmuutoksia, ja tuorein niistä on uusi basisti Gudmar Hansen (ex-SIC). Setin kaksi ensimmäistä kappaletta olivat entuudesta tuttuja, Godless ja Claustrophobia, jotka ovat mukana vuonna 2013 julkaistulla ep:llä, myös nimeltään Earth Divide.
Positiivinen yllätys oli bändin esittämät uudet biisit. Yleisö tuntui syleilevän bändin suosioonsa, ja setti olikin kuin kunnianosoitus Meshuggahille teknisyydessään ja räiskyvyydessään – niin hyvässä kuin pahassakin. Selkeästi yksi illan voittajaehdokkaista, jos luotti yleisön suosionosoitusten määrään.
Asyllex
Neljänneksi esiintyjäksi arvottu Asyllex ja sen esiintyjät tulivat kauimpaa Färsaarten eteläisimmältä saarelta. Vanhan koulukunnan thrash metal tuntuu olevan melkein kansallismusiikkia Suðuroyn saarella: sieltä kumpuaa myös toinen samaa genreä edustava orkesteri, Incurse. Tämä on jo paljon, Färsaarten mittakaavassa.
Asyllex osallistui taisteluun toista vuotta peräkkäin, ja olivat viime vuoden kuusi miestä vaativan energisen purkauksensa jäljiltä vähentäneet miesvoimaa. Odotukset esitykselle olivat korkealla. Bändin jäsenet ovat varsin nuoria, mutta potentiaalia ja intoa riittää vaikka muille jakaa, joten se antoi paljon anteeksi esiintymisen pienille teknisille haavereille.
Basisti Finnur Nielsen ja loput Asyllexista olivat tulessa – ja tämä yleisö otti tulen kantaakseen. Oltuaan aikaisemmin toinen kitaristeista, uusi nokkamies Hans Hammer suoritui tehtävästään varsin mallikkaasti, vaikka olikin monin tavoin edeltäjäänsä vakavampi ja yrmeämpi. Solistin vaihdon syy oli, ettei tämä ottanut bändiä tarpeeksi tosissaan.
Iron Lungs
Iron Lungs, eräänlaista progressiivista metallia soittava yhtye, oli illan viimeisin kilpailija. Bändi oli uusi tulokas, mutta kaikki sen viisi jäsentä olivat ottaneet kisaan muissa bändeissä. Tällä kertaa kokoonpanoon oli löytynyt yhteiseen hiilen puhaltajat, sillä esityksestä välittyi päättäväisyyttä, mikä teki tästä bändistä kiinnostavamman kuin edeltäjänsä.
Musikiillisesti bändi oli vasta löytämässä suuntansa, niin päämäärättömiltä biisit tuntuivat, yksinkertaisempi lähestymistapa olisi mielenkiintoisempi. Bändi kehuikin ottaneensa vaikutteita kaikista metallin genreistä. Laulaja Fridi Djurhuusin suoritus oli ehdottomasti parantunut viimevuotisesta, sillä kontaktin luomista yleisöön oli totisesti mietitty.
Bändi yritti tosissaan viihdyttää yleisöään, ja Djurhuus esitti esimerkiksi kohtauksen, jossa hän oli saarnaaja, joka julistaa painokasta sanaa kädessään olevasta kirjasta, ja pieni osa yleisöstä palvoi häntä jalkojensa juuressa. Tässä on pakko myöntää kielimuurin luomat rajat, koska pystyin vain päättelemään, että tuskin siinä jumalan sanaa julistettiin tai jos julistettiin, niin oli se sarkasmia tai mustaa huumoria – Färsaarilla noin puolet väestöstä ovat edelleen tiukkapipoisia äärikristittyjä. Bändi oli myös ainoa lanseeraamaan wall of deathiä yleisön pariin, joten jos musiikillinen puoli kangerteli vielä keskeneräisyydessään, korvasi esityksen viihdyttävyys sitä roimasti.
Old School Metal Special: Jürghinn
Kilpailevien bändien jälkeen vuorossa oli tuomareiden mietintätauko ja tähän väliin astui lavalle “katkeraa bourbonrokkia” soittava Jürghinn . Bändi oli suunnitellut tapahtumaa varten eristyisohjelman vanhan liiton meiningillä, jonka hikinen ja yhteislauluun kimpoava yleisö otti innolla vastaan.
John Áki Egholm (myös Hamferðin kitaristi ja yksi sen perustajajäsenistä) ja Jürghinn hemmottelivat yleisöä kappaleilla kuten All My Friends Are Dead, Breaking the Law ja Seek and Destroy. Kun Breaking the Law biisiin otettiin vahvistukseksi melkoisen maskuliininen ja olutta juova taustalaulajakaksikko, Jenus Í Trøðini (Hamferð) ja Jan Bolstad Anthoniussen (The Happening), nousi tunnelma todella riehakkaaksi – musiikilla oli siihen asiaa, vaikka yleisön promillemäärä olikin korkea.
Naiskaunettakaan ei show’sta tullut puuttumaan, koska samaisen biisin tiimoilla astui lavalle myös tiukkoihin farkkuihin pukeutunut blondi – intensiivinen, hikeä, seksiä ja rock’n’rollia tihkuva esitys sopi illan päätökseksi kuin nahkahousut Rob Halfordin kinttuihin.
Kilpailun voittajat
Teitur E. Fossaberg toimi järjestäjien puolestapuhujana, ja kiitoksia satoi vuolaasti niin bändeille, tuomareille kuin tapahtuman henkilöstölle ja tukijoille. Ilman tukea ei tällaista tapahtumaa saarilla saa järjestettyäkään, joten kiitokset olivat paikallaan. Ennen voittajan julkistamista kaikki tuomarit saivat puheenvuoron kertoakseen päivän kokemuksistaan. Tapahtumaa ja järjestäjiä kiiteltiin lämminhenkisestä ja energisestä tapahtumasta, samoin yleisön vankkumaton omistautuminen ja tuki kaikille bändeille aiheutti väristyksiä sydänalassa myös näillä alan ammattilaisilla.
Kári Streymoy sai kunnian kuuluttaa tämän vuotisen battlen voittajan. Wacken Metal Battle Føroyar 2014 -voittaja oli progressiivista metallia soittava Earth Divide. He osallistuvat kansainväliseen W:O:A Metal Battle -finaaliin, jotka järjestetään Wacken Open Air -festivaalien yhteydessä elokuussa.
Wacken Metal Battle Føroyar 2013 eli viimevuotinen battle oli suurin metallimusiikin tapahtuma fäärimetallin historiassa – tänä vuonna kisa oli pienempi. Pienessä yhteisössä kestää aikansa synnyttää uusia ja elinvoimaisia metallibändejä, mikä näkyi tämän vuoden kilpailussa osallistujien vähässä määrässä. Vertailun vuoksi voi mainita, että suomalaiseen Metal Battle -versioon oli ilmoittautunut huimat 177 bändiä. Fäärsaarten Metal Battle pitää ensi vuonna hengähdystauon, ja antaa uusille bändeille aikaa syntyä ja kehittyä ja muille bändeille aikaa kirjoittaa uutta materiaalia.
Olin tänä vuonna jälleen osa työryhmää, joten illan työrupeaman jälkeen vei tie tuulisessa ja sateisessa säässä (onneksi päivän myrsky oli laantumaan päin) iki-ihanaan jatkopaikkaamme, baariin nimeltä Sirkus, joka on kodikas keidas alakaupungilla Tórshavnissa. Sinne kerääntyi suurin osa battlen osallistujista, yleisöstä sekä järjestäjistä. Aamuhämärissä olivat “skál” ja “morgun ball” ne tärkeimmät sanat monien huulilla (suom. “kippis” ja “aamujatkot”).