[KUUNTELUKAMPANJA ON LOPPUNUT.]

www.kuolemanlaakso.net

1. Minä elän

Tästä koko homma aikoinaan lähti keväällä 2010: Minä elän on ensimmäinen biisi, jonka kirjoitin Kuolemanlaaksolle. Kipale käynnistyy iisisti mutta pahaenteisesti ja päättyy ultrabrutaaliin kitaravalliin, mikä oli dramaturgisesti tietoinen ratkaisu, tietty.

V. Santura (Triptykon, Dark Fortress, ex- Celtic Frost), joka apulaistuotti, äänitti, miksasi ja masteroi albumin, lähetti miksausvaiheessa meiliä, että biisin avausriffi on mielestään parasta, mitä hän on kuullut vuosiin. Hän kuulemma kuuli sen mentaaliradiostaan koko ajan: nukkuessaan, herätessään, kokatessaan, tiskatessaan… Kaikkialla.

Kertsin laulurytmityksessä on vaikutteita ranskalaisesta hipidihopista.

2. Kuun lapset

Tämä on ikään kuin oma tulkintani Eino Leinon samannimisestä runosta. Testailin laulurytmityksiä alkuperäistekstin kanssa ns. freestylenä, kuten välillä on tapana. Koska osa sanoista rytmittyi luonnostaan hemmetin hyvin musiikin kanssa ja tekstisisältö sopi biisin fiilikseen, jätin lyriikoihin muutaman rivin suoraa lainausta.

Kertsi on ehkä suosikkini koko levyltä. Se on samanaikaisesti synkkä, jylhä, majesteetillinen ja kaunis. Outron kynäilin kolmisen vuotta sitten Chaosweaverille, mutta se sopi mielestäni tämän biisin takamukseen paremmin kuin minnekään muualle. Keskivaiheen suvantokohdassa vierailee äänityshetkellä parivuotias poikani (“Pimmeetä!”).

3. Nostos & Algos

Intron melodia lienee lähimpänä Amorphista kuin mikään muu osanen tällä levyllä. Usva (basso) muokkasi sen loppufiilistelyssä olevasta melodiasta. Kipale on pitkälti livehenkistä jammailua ilman turhaa teknistä briljeerausta.

Tekstillisesti se käsittelee menneen kaihoa ja ajan hampaan luoman muutoksen sydäntuskaa.

4. Roihusydän

Roihusydän perustuu shamanistiseen, primitiivisiin vaistoihin purevaan Sielun Veljet rytmiikkaan, joskin itselleni tulee siitä eniten mieleen The Doorsin “My Wild Love” trippailu. Noitarumpukomppi rupesi sykkimään päässäni pari vuotta sitten Linnanmäellä, vanhan vuoristoradan kupeessa. Muistin samalla yli vuosikymmen sitten kirjoittamani runonpätkän. Yhdistin elementit, ja hyräilin “demon” talteen iPhoneeni siltä seisomalta.

Äänitin biisin myöhemmin yksin omassa studiossani. Siinä on käytetty vain noitarumpua, laulua ja poikani Muumi-marakassia, eikä se muuta kaipaakaan. Spontaani mutta toimiva manaus, joka katkaisee sopivasti levyn A-puolen ja valmistelee tulevaa vyörytystä varten.

5. Etsin

Levyn selkeästi Celtic Frost- ja Triptykon-vaikutteisin biisi. Tai ainakin ensimmäinen puoliskonsa. Introa on helvetin siisti soittaa treeneissä – ja myöhemmin varmasti keikolla (neitsyys poksahtaa joulukuussa) – murskaavan raskautensa ja voimantuntunsa ansiosta. Moni levyn kuullut on nostanut tämän biisin albumin parhaaksi, myös Santura.

Etsin oikeastaan kiteyttää, mistä tässä bändissä on kyse: raskaudesta, lohduttomuudesta, mehukkaista melodioista, erilaisista laulutyyleistä ja musertavasta soundimaailmasta.

6. Ikiuni

Ikiunen sovitusta hinkkasin selkeästi eniten. Siitä taisi olla kaikkiaan kymmenkunta versiota ennen levylle taltioitua. Siinä missä muut kappaleet ovat melko ilmavia, tämä on timmi kuin pitkänmatkanjuoksijan pakarat.

Kiekolla ei ole käytetty autotunea tai muita kepulikonsteja, mutta tämä kipale vaati nopean temponsa takia triggereiden käytön. Sanoitukset vilisevät intertekstuaalisia viittauksia eri suuntiin, mutta pohjimmiltaan ne kertovat tietystä nykymaailman ilmiöstä.

7. Uljas uusi maailma

Kun äänitin Kuolemanlaakson ensimmäisen epävirallisen kaksibiisisen demon, Minä elän säilyi käytännössä muuttumattomana levylle saakka, kun taas Uljas uusi maailma koki faceliftin studiolla. Santura muokkasi sovituksen uuteen uskoon, siirteli osasia sinne tänne ja teki kokonaisuudesta selkeästi toimivamman.

Tässä veisussa on mielestäni aika maukkaita kiipparijuttuja, jotka herättivät riffitkin eloon aivan uudella tavalla. Puliköörissä vierailivat Jules Näveri (Profane Omen, Enemy of the Sun), Ville Sorvali (Moonsorrow), Aki Heikinheimo (Ahma, ex- Misery Inc.) ja Sami Helle (Dauntless).

8. Aurinko

Santura oli sitä mieltä, että levy kaipasi vielä yhden biisin, koska muutoin siitä olisi tullut liian lyhyt. Hän myös mainitsi, että jollemme saa sellaista aikaan, voisimme tehdä kipaleen yhdessä. Arvatkaapa huviksenne, teimmekö biisin ennalta valmiiksi, heh..?

Intro, kiippariosa ja perusriffi syntyivät muistaakseni viimeisissä tai toiseksi viimeisissä treeneissä ennen Saksaan lähtöä, mutta sovitus oli tarkoituksella levällään. Kertsi syntyi vasta studiossa.

Muut kipaleet ovat lähes täysin omaa käsialaani, mutta tämä oli eniten ns. band effort, jossa Santuran osuus oli erittäin suuri. Hän soitti ja kynäili intron ja kertsin leadit ja parsi kokonaisuuden kasaan osasista. Ja onneksi teki niin, koska Aurinko lienee oma ykkössuosikkini levyltä. Kotamäkikin pääsi herkistelemään säkeissä ja päästämään pedon irti kertsissä, heh…

1. Minä elän

This is where it all began in the Spring of 2010. “Minä elän” is the first song I wrote for Kuolemanlaakso. The song starts out mellow but ominous, and it ends in an ultra brutal guitar guitar rampant, which was obviously a concious dramaturgic decicion.

V. Santura (Triptykon, Dark Fortress, ex- Celtic Frost), who co-produced, mixed, mastered and engineered the album, sent me an email while mixing the album saying that the opening riff is the best riff he’s heard in years, and he keeps hearing it in his head everywhere: while cooking, while driving, while doing dishes… Everywhere.

The vocal timing of the chorus has influences from French hiphop.

2. Kuun lapset

This is sort of my own interpretation of Eino Leino’s poem by the same name. When I was demoing the song, I tried out the vocals with that very poem. Because some of the lyrics fit the rhythmically and thematically very well with the music, I decided to leave several lines of Leino’s original poem in the lyrics.

The chorus of this song is probably my favorite from the album. It is dark, rugged, majestetic and beautiful at the same time. I wrote the outro originally for Chaosweaver, but it fit this song better than anything else. The middle part of the track also features a guest spoken word performance of my two year old son.

3. Nostos & Algos

The intro melody is possibly the closest thing this band has or will be to Amorphis. Usva (bass) modified it from the melody of the last chorus. This track is more or less a live-spirited jamming session without showing off technically.

The lyrics deal with yearnig of the past and the pain of losing the battle against time.

4. Roihusydän

Roihusydän is based on a shamanic chant, which appeals to the primitive instincts. It is inspired by a Finnish band called Sielun Veljet and “My Wild Love” by The Doors. I heard the witchdrum beat in my head a couple of years ago in an amusement park in Helsinki, Finland. At the same time I remembered a poem I had written more than a decade ago. I combined those two elements on the spot and hummed a demo of the song on my iPhone right there and then.

Later I recorded the song by myself in my home studio. The track only features vocals, witchdrum and my sons Moomin maracass. It doesn’t need anything else. It is a spontanious but functional chant, which ends the A side of the vinyl and prepares for the forthcoming swarm.

5. Etsin

This is probably the most Celtic Frost and Triptykon influenced track on the album. The intro is super cool to play live, because of its crushing heaviness and the feeling of sheer power. A lot of people that have heard the album have picked “Etsin” as the best track on it, including Santura.

The song pretty much recaps what this band is all about: heaviness, despair, juicy melodies, different styles of singing and crushing soundscapes.

6. Ikiuni

I worked on the arrangement of “Ikiuni” for a long time. I believe there were about ten versions of it before ending up with the best one. The other tracks are quite airy but this is tighter than a long-distance runners ass.

We didn’t use autotune or other gimmicks on the album, but this track needed drum triggers because of its fast tempo on double bass drum fire. The lyrics have a lot of intertextuality in different directions, but they essentially deal with one particular modern day phenomenon.

7. Uljas uusi maailma

“Uljas uusi maailma” went through a facelift at the studio. Santura modified the arrangement with a hefty hand, and made the wholeness more complete.

In my opinion the track has a lot of cool keyboard parts, which spice up the guitar riffs. The all-male chorus features guest shouting by Jules Näveri (Profane Omen, Enemy of the Sun), Ville Sorvali (Moonsorrow), Aki Heikinheimo (Ahma, ex- Misery Inc.) and Sami Helle (Dauntless).

8. Aurinko

Before we flew to the studio, Santura said that in his opinion the album needed one more track, because it would have been too short otherwise. He also mentioned that if we can’t come up with a song, we could compose one together. Well, of course we didn’t complete “Aurinko” after a comment like that, haha…

The intro and first two verses and the outro were written at the last or second to last rehearsal before flying to Germany. We left the arrangement wide open on purpose. The chorus was written in the studio.

The other songs are pretty much written by me, but “Aurinko” was more of a band effort, where Santura’s share was grand. He wrote and played all the leads on it and sowed all the elements together. I’m glad he did, because “Aurinko” is probably my favorite track on the album, and Kotamäki had the opportunity the get all sensitive on the verses, and release the beast on the chorus.